silloin kun pitää ottaa kännit joka vkl. se on lievä alkoholi ongelma jos ei pysty olemaan selvinpäin yli viikkoa
Ei tarvitse juoda esim 5x vko jos on jo ongelma. Lievästä ongelmastakin voi kasvaa suurempi ongelma, joka on monesti täysi alkoholisti mikä juo päivittäin, taikka useamman kerran viikossa
Monella nuorella on se ongelma että pitää joka ikinen vkl vetää överit mikä ei ole normaalia laisinkaan. Siitä se alamäki sitten lähtee, ja se on varma!
Ei tarvitse juoda esim 5x vko jos on jo ongelma. Lievästä ongelmastakin voi kasvaa suurempi ongelma, joka on monesti täysi alkoholisti mikä juo päivittäin, taikka useamman kerran viikossa
Monella nuorella on se ongelma että pitää joka ikinen vkl vetää överit mikä ei ole normaalia laisinkaan. Siitä se alamäki sitten lähtee, ja se on varma!
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä onko alkoholin normaalikäyttöä olemassakaan, silloin kun sitä käytetään sisäisesti. Alkoholihan on mm keskushermostoa lamaava myrkky, ei mitään muuta.
Mutta Suomalainen juomakulttuuri on ollut aina ja on edelleen kieroutunutta. Yksikin kerta, kun alkoholin nauttiminen aiheuttaa krapulan tai muita ei toivottuja ilmiöitä, tarkoittaa ongelmallista käyttöä.
Jokaviikonloppuinen humalahakuinen juominen ei ole normaalia, olet oikeassa. Jos tarvitsee juoda itsensä usein humalaan, on silloin jossakin elämän alueilla ongelmia. Ei terve ihminen koe tarvetta turruttaa itseään alkoholilla.
Itselläni tuo humalahakuinen juominen alkoi aivan ensimmäisistä käyttökerroista lähtien, en siis tullut alkoholistiksi juomalla vaan olin sitä enemmän tai vähemmän aina. Suhtautumis tapani alkoholiin oli aina kieroutunutta, kuten suhtautumiseni moniin muihinkin asioihin oli. Minulla oli vain täysin väärä asennoitumistapa koko elämään, joka sitten ilmeni muunmuassa alkoholistisena juomisena.
Kyse on siis tunne-elämän sairaudesta, ei alkoholista itsestään.
sillä, että pakko purkaa työ- tai muita paineita, tai että pitää irroitella, olla hauskaa. Mikä ihme tätä kansaa oikein vaivaa? Muuten ollaan selvin päin naama norsulla ja katellaan kyräillen ja tuhahdellen kaikkea ja kaikkia ympärillä, mutta kun viunaa saadaan, niin ollaan (aluksi) niin sosiaalisia ja rempseitä. "Rentoudutaan". Toki muuallakin maailmassa kännätään, mutta usein osataan olla selvinkin päin toisten ihmisten kanssa ja small talk sujuu. Tämä on jo toinen juttu, että tartteeko sitä höpistä tuntemattomille, mutta kännissä se onnistuu liikaakin ilman urposuodatinta. Mikä onkaan hauskempaa kuin istahtaa bussiin ja jurriääliö tulee siihen rupattelemaan...
Itsekin olen tämän alkoholimismitaudin uhri ja en tosiaan tiedä mistä jännittyneisyyteni ja estoisuuteni johtui silloin nuorena, jolloin aloitin. Olen varmaan ollut alkkis jo eka ryypystä, sillä silloin tuntui kuin taivas aukeni ja muistan sen tunteen lopun ikääni. Jaksoin juodakin kolmisenkymmentä vuotta, joista viimeiset kymmenen oli jo silkkaa helvettiä ja pakkomiellettä. Alkuun join ns. suomalaisen normaaliisti ja humalahakuisesti, ehkä just kerran viikossa ja se oli koko viikon odotettu tapahtuma. Onneksi nyt olen ollut vuosia raittiina ja oma itseni.
Jos ihminen kokee, että ei voi juhlia tai pitää hauskaa, jos alkoholi ei kuulu kuvioon, ollaan jo ongelmissa, pään sisällä ainakin.
Miten kummassa suurin osa ihmisistä pystyy elämään ja käsittelemään asioitaan selvin päin? Johtuneeko siitä, että he eivät ole... alkoholisteja? He eivät käytä viinaa mielialalääkkeenä, puudutusaineena... Heillä järki sanoo, ettei asioita voi paeta humalan taakse, mutta meidän alkoholistien juomisellahan ei ole järjen kanssa mitään tekemistä.
Tunteella mennään. Kun on oikein hauskaa, pullolääkettä päälle jotta olisi vielä hauskempaa. Kun masentaa, pullosta otetaan lohtua. Kun elämä ei menekään kuten itse haluaisi ja vituttaa, niin tuttu pikahelpotus on tiedossa. Pikkuhiljaa maailma alkaa näyttää entistä monimutkaisemmalta paikalta ja omat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin entistä vähäisemmiltä - mutta onneksi on pullolääkettä. Sitten ihmetellään, kun mikään ei kiinnosta, ollaan masentuneita, vaikka ei oikein tiedetä miksi, mikä johtuu mistäkin. Samalla kumminkin juodaan edelleen, koska lopettaminen ei nyt oikein tule kysymykseen. Jos vaikka vähentäisi vähän, kunhan ei ihan kokonaan tarvitse jättää juomista. Mutku, sitku. "Jos asiani paranisivat, minun ei tarvitsisi juoda...".