Ongelmani on se, etten löydä tasoistani kaverinaisseuraa. Olen siis itsekin nainen. Jo kouluaikoina tuskastelin, kun luokan tytöt olivat niin helvetin rasittavia pinnallisine kälätyksineen. Poikkeuksia ei ollut. Puheenaiheet vilisivät elokuvista ryyppyjuhliin, ja minä kun olisin halunnut keskustella vaikkapa uutisista tai mielipiteistä, mutta kellään ei riittänyt henkiset taidot siihen.. Jos avasin keskustelun, kukaan ei sanonut mitään tai sitten joku sanoi pari kolme merkityksetöntä sanaa. Turhauttavaa.
Voitte arvata ettei minulla ollut mitään hinkua ystävystyä noiden kanssa eivätkä ne sitä minullekaan tehneet. No siinähän kävi niin että kaikki kaverini olivat poikia. Tosin noille oli mahdoton puhua tietyistä asioista vaikka viisaita olivatkin, ja olisihan se hauska olla naispuolisiakin järkeviä kavereita. Minkähänlaista on käydä naisen kanssa elokuvissa? Mistä puhuisimmekaan?
Mistähän se muuten johtuu, että niin harva nainen on kiinnostunut esim. tieteestä? Eivätkö aivot riitä suurimmalla osalla akkoja sellaisten asioiden pohtimiseen? Olisi vain pitänyt syntyä suoraan mieheksi, niin löytäisi aina samansukupuolista asiallista ja järkevää seuraa.
Voitte arvata ettei minulla ollut mitään hinkua ystävystyä noiden kanssa eivätkä ne sitä minullekaan tehneet. No siinähän kävi niin että kaikki kaverini olivat poikia. Tosin noille oli mahdoton puhua tietyistä asioista vaikka viisaita olivatkin, ja olisihan se hauska olla naispuolisiakin järkeviä kavereita. Minkähänlaista on käydä naisen kanssa elokuvissa? Mistä puhuisimmekaan?
Mistähän se muuten johtuu, että niin harva nainen on kiinnostunut esim. tieteestä? Eivätkö aivot riitä suurimmalla osalla akkoja sellaisten asioiden pohtimiseen? Olisi vain pitänyt syntyä suoraan mieheksi, niin löytäisi aina samansukupuolista asiallista ja järkevää seuraa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen monesta kaverisivustosta etsinyt tuttavuuksia, mutta olen aina pettynyt. Ei ole tullut vastaan ketään tyttöpuolista joka vaikuttaisi luotettavalta/samanhenkiseltä. Lähes kaikki profiilit oikein kirkuvat, että "olet minulle vain varakaveri" tai "tuu mun kanssa ryyppää viikonloppusin!". Kaikki ovat kuin yhdestä ainoasta muotista tulleilta materiakimpaleilta. Voe vittuuuu...
Valittajille: Nimenomaan haluan naispuolisia ystäviä, koska saman sukupuolen kanssa on paljon helpompi olla ja on sentään se yhteinen asia.
Olen tavannut muutamia sinun kaltaisiasi naisia ja valitettavasti pelotin heidät pois kun olin liikaa kiinnostunut seksuaalisessa mielessä. Eivät sitten enää uskaltaneet olla kavereitakaan. Voin kertoa että nämä ovat todellakin harvassa. Kaikki tyttöystäni ovat olleet sitä pinnallista tyyppiä ja älyllisen seuran saan etsiä jätkäporukasta. Ja olen fyysikko.
Samansuuntaisia ongelmia myös minulla on.
En usko, että naisten ongelmana on älynlahjojen puute, vaan kyse on jostakin muusta. Puhutaan, että naisilla on sosiaalista tukiverkostoa jne. Minä en ole tällaista huomannut lähipiirin naistuttavissa, vaan naisten keskinäiset suhteet ovat yleensä varsin pinnallisia, lyhyen tähtäimen hyötyyn perustuvia kaveruuksia. Naisten keskinäinen nokittelukultuuri on todella kova. Naisena eläminen on kova maailma, kovempi kuin moni mies uskoisi. Naiset harvoin voivat turvautua toisiinsa todellisissa hätätilanteissa. Poikkeuksia tietysti aina löytyy, ei voi täysin yleistää.
Luotettavia naisiakin on. Työelämässä edenneet naiset harvoin ovat solidaarisia naiskollegoilleen. Hajoita ja hallitse -mentaliteettia on enemmän. Ongelma on jos sitä ei koeta edes ongelmaksi, jolle pitäisi tehdä jotakin.
Peiliin kurkkaamisen paikka voisi olla. Itse olen aina löytänyt hyviä ja älykkäitä, mutta ennen kaikkea myös lojaaleja, hauskoja ja tunneälyltään terveitä kavereita niin miehistä kuin naisistakin (aiemmin tytöistä ja pojista). Olen asunut Suomessa neljällä paikkakunnalla ja ulkomailla kolmella ja joka kolkasta on jäänyt hyviä ystäviä, joita ilman elämäni olisi paljon kurjempaa.
Ei millään pahalla, mutta alkuperäinen valittaja kuulostaa todella ylimieliseltä tosikolta, jollaista itse en ainakaan noiden tietojen perusteella lähestyisi. Mielestäni hauskanpito ja höpöttely kuuluu elämään siinä missä vakavampien ja syvällisempien asioiden pohtiminenkin. Jos ei osaa puhua mistään muusta kuin asioista joita itse pitää kauhean älyllisinä, ei se kerro älykkyydestä vaan rajoittuneisuudesta.
Samoin kuin monesti nämä "mulla ei ole yhtään naispuolisia kavereita kun en tuu naisten kanssa toimeen" -tyypit ovat kateellisia muille naisille ja epävarmoja itsestään ja panssaroivat itseään yrittämällä nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Kavereihini kuuluu myös paljon homoja ja lesboja, joissa myös henkilöitä laidasta laitaan ns. perinteisellä feminiinisyys-maskuliinisuus-akselilla, enkä ole koskaan huomannut näiden ominaisuuksien vaikuttavan kenenkään älykkyyteen.
Teekkaritytöt useimmiten ovat ihan älykkäitä ja yleissivistyneitä, harmi että heitä on niin vähän.
Humanistinaiset yleensä eivät halua keskustella mistään tieteellisistä tai teknisistä asioista ja kieltäytyvät edes tajuamasta mitään. Ainoastaan ihmissuhteet ja juorut kiinnostavat.
Olen humanistityttö ja minua eivät kyllä juorut kiinnosta lainkaan! Keskustelen mielelläni aiheesta kuin aiheesta, tieteellis-teknisestäkin, mutta en halua osallistua juoruiluun. Ihmissuhteet kyllä kiinnostavat ja niistähän me tässä nytkin keskustelemme, eikö niin?
Että ei voi yleistää noinkaan, että teekkarit sitä ja humanistit tätä.
Ei kannata hermostua. Älykkyys ja sivistys toivottavasti kulkevat käsikädessä.
Rohkenit kirjoittaa aiheesta, joka tavallaan on tabu. Sillä jos nainen huomaa olevansa älykäs (miten nyt älykkyys sitten määritelläänkin), on vaarallista tuoda se julki, koska helposti tieteestä ja muusta syvällistä ajattelukykyä vaativista aihepiireistä kekskustelua synnyttävä nainen saattaa jäädä yksin. Häntä kun ei todennäköisesti kiinnosta salkkarit, BB:t ja sun muut niitä vastaavat asiat reaalielämässä. Sen sijaan hän voisi keskustella mielenkiinnolla vaikka Prisman pohjalta heränneistä ajatuksista tai ottaa kantaa tieteen kuvalehden uusimpiin juttuihin. Korostan. etten arvota näistä erilaisista asioista kiinnostuneita ihmisiä mitenkään toisiaan paremmaksi, he vain ovat erilaisia. Heidän ajatusmaailmansa eivät välttämättä kohtaa ja se on vain hyväksyttävä tosiasia - molemmat joutuvat etsimään kaltaisaan päästäkseen tyydytystä tuottavaan vuorovaikutussuhteeseen.
Huomasin jo aika nuorena olevani kiinnostunut erilaisista asioista kuin valtaosa tyttökavereista. Tiede, taide ja tutkimus yms. innostivat minua. Elämäni varrella (olen jo keski-ikäinen) olen kohdannut muutaman todella samanhenkisen naisen ja voi kuinka antoisaa voikaan keskustelu olla heidän kanssa. Olen törmännyt heihin yliopistomaailmassa, joka tieteellisen tutkimusperinteensä vuoksi houkuttelee juuri tämänhenkisiä ihmisiä. Suosittelen siis suuntaamaan etsintää siihen suuntaan.