Nuorempana sitä tuli ihmeteltyä miksi jotkut vanhemmat ihmiset myivät/luopuivat kauniista omakotitalostaan ja muuttivat johonkin pieneen koppiin kaupunkiin. Nyt kyllä ymmärrän kun tota ikää on jo päälle 50. Asutaan ukon kans kaksistaan vanhassa n. 100 neliön omakotitalossa taajama-alueella. Eihän talo nyt niin iso ole mutta sen ja pihan säällisessä kunnossa pitäminen vaatii päivittäisiä toimintoja. Kaikki suuremmat hommat alkaa jo pelottaa etukäteen. Ikkunoita on 14, osa kolmilasisia. Saa todella varata päivän kun peset verhot ja kuuraat ikkunat puitteineen. Vanha talo on sokkeloinen ja täynnä nurkkia joissa pölyn on hyvä piilotella. Aina löytyy paikka mikä on unohtunut siivotessa jne.
Olen ruvennut varkain ajattelemaan että kauankohan tätä jaksaa. Tavaraa on kertynyt hirmuisesti ja muuttokin pelottaa kumminkin. Nuoret ihmiset ihastelee aina meidän kotia ja haluavat sitten joskus samanlaisen? Eivät raukat vielä hoksaa että tavaramäärän karttuessa siivouskin vie aina enemmän aikaa. Meikäläiset sodan jälkeen syntyneet eivät kai useammat halua elää pelkistetyssä kodissa vaan se krääsä jotenkin rauhoittaa.
Siispä, painivatko muut palstalaiset samanlaisten ajatusten kimpussa? Tekisikö mieli luopua ja muuttaa pieneen helppohoitoiseen kaupunkiasuntoon? Jäisi varmaan sitä aikaakin vaikka jotain harrastaa. Jotenkin on ruvennu ihmettelemään että miksi sitä tulee hankkineeksi kaikenlaista kun se muuttuu jotenkin toisarvoiseksi iän karttuessa. Tätäkö varten me eletään?
Olen ruvennut varkain ajattelemaan että kauankohan tätä jaksaa. Tavaraa on kertynyt hirmuisesti ja muuttokin pelottaa kumminkin. Nuoret ihmiset ihastelee aina meidän kotia ja haluavat sitten joskus samanlaisen? Eivät raukat vielä hoksaa että tavaramäärän karttuessa siivouskin vie aina enemmän aikaa. Meikäläiset sodan jälkeen syntyneet eivät kai useammat halua elää pelkistetyssä kodissa vaan se krääsä jotenkin rauhoittaa.
Siispä, painivatko muut palstalaiset samanlaisten ajatusten kimpussa? Tekisikö mieli luopua ja muuttaa pieneen helppohoitoiseen kaupunkiasuntoon? Jäisi varmaan sitä aikaakin vaikka jotain harrastaa. Jotenkin on ruvennu ihmettelemään että miksi sitä tulee hankkineeksi kaikenlaista kun se muuttuu jotenkin toisarvoiseksi iän karttuessa. Tätäkö varten me eletään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen juuri muutttamassa ensimmäistä kertaa sitten sinkkuaikojen vuokra-asuntoon. Ihminen on outo hamstraaja ja vain rohkeasti roinaan käsiksi käymisellä pääsee huojentavaan vapautuneeseen olotilaan. Keväällä valikoin pikkukrääsää, joita toin tänne mökille ja nyt siirtelen kaupunkivarastosta huonekaluja vuokra kaksiooni 57 m2. Heitän kylmästi menemään tarpeettomat huonekalut. Ensi kesänä kannan mökin varastoihin kertyneet pikkukrääsa laatikot kartanolle ja joku kaunis päivä menen poikien kanssa laatikot läpi. Valitsemme mitä he haluavat itselleen ja mitkä lähtee kaatopaikalle.
On muuten ihana tunne päästä eroon jonninjoutavasta.
teimme ukkoni kanssa kaksi vuotta ajatustyötä muuttoa omakotitalosta helpompaan asuntoon.
Toteutimme asian reilu vuosi sitten.
Olemme nyt kyllä tyytyväisiä valintaamme.
Mutta sen rääsän keskeltä jota pursui ulkovarastot sun muut nurkat täynnä oli hirvittävää souvia.
No aluksi kun lopullinen ratkaisu tuli muutosta, aloimme harkiten valikoida miten sisustamme uuden kotimme, mitä otamme mukaan ja mikä jää kylmästi ulko puolelle.
Saimme paljon myytyä tavaraa uusille asukkaille sinne omakotitaloon, helpotti meitä.
Osa meni naapureille pienellä vaivan- näöllä kanna pois teemalla.
Loppujen lopuksi yksi ainoa peräkärryllinen meni kaatopaikalle.
Meillä oli iso kaunis koti kahdessa kerroksessa, mutta arvioimme voimamme oikein näin jälkikäteen kun pihaa oli niin paljon kesät talvet hoidettavana, turhauttavaa jos ei jaksa niin ei jaksa.
Päivääkään en ole katunut muuttoamme, nyt on helppo ei ole lämmityshuolia, ei mitään kiinteistöön liittyvää tarvi hoitaa.
Kaikki on yhden oven takana jos lähdet reissuun, ei huolta.
Kolmehuonetta, keittiö ja parveke on just meille ainoa oikea.
Jos tuntuma alkaa olla pelottava asua isossa omakotitalosssa, kannatan lämpimästi hakeutua helpompaan asumiseen.
Kaikelle rääsälle näkyy löytyvän uutta-omistajaa, se on hyvä kun kierrätys kaikissa muodoissa on muotia....:)
Asuvat omakotitalossa 79 - ja 83 vuotiaita ja elämässä kiinni, enkä uskoisi tuossa kunnossa olevan, jos asuisivat kerrostalossa.
Osaavat käyttää ulkopuolista apua pihahommissa, mutta muuten pärjäävät hienosti.
Äitini pitää kodin siistinä ja apuna käyn harvakseltaan, joissakin suuremmissa kiipeilyä vaativissa siivouksissa käy auttamassa.
Pihatöihin ovat saaneet eläkkellä olevan nuorukaisen, olisiko reilusti 60 -vuotias.
Hänelle äiti tarjoaa ruokaa ja rahapalkka on kohtuullinen.
Itse olen asunut aikoinaan suuressa omakotitalossa, josta luovuin kaiholla ja nyt kerrostalo-osakkeessa ja laiskaksi olen tullut.
Mitä haluan siis sanoa, että puolensa ja puolensa ja kullakin huolensa.
Haavena minulla vielä jokin muu asumismuoto, mutta mikä, sen aika näyttää.
59/54 ikäisinä.
Rinnetalo 163m2 -> kerrostalokolmio 73m2.
Rojuista irtaantuminen samanlaisella tuskalla.
Ylimääräistä jäi vielä korkealaitaisen, pitkän kuormurilavan verran.
Muuttomme syynä ei ollut jaksamattomuus vaan laiskuus ja pitkät poissaolot.
Kaupan teko oli kaiken lisäksi helppo.
Tultiin ovelta kysymään "myykö sinä tämä talo"?
"Minu ystävä halu osta tämä talo".
Onneksi I-kolli-isäni, sotainvalidi ja kotitilansa kannakselle jättänyt, ei ollut näkemässä.
Kerrostalo on helppo hoitaa ja siitä on helppo lähteä.
Ainoa raivostuttava asia on näkemyseroni talon hoidosta muiden osakkaiden kanssa.
Keskustan 60-luvun talossa on sepitettävää.
Minusta vettä pitävä katto ja toimivat putkistot ovat tärkeitä.
Mammoille julkisivu, pihapäällyste, kellarikäytävän maali ja vastaavat ajavat edelle.
Olen kolmen taloyhtiön hallituksessa ja kaikissa on sama kuvio.
Lisäksi osakkaat suhtautuvat taloyhtiön kuluihin ja budjettiin ikään kuin se olisi ulkopuolista rahaa!
Tule ja purista!
Eikä yksin mahda mitään. Korkeintaan eriävän mielipiteeni pöäytäkirjaan.
Kaikki ovat oikeustoimikelpoisia ihmisiä.
Osa käy äänestämässäkin. Seuraukset näkyvät sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla!
No, vajaan viikon kuluttua lähden puristelemaan kiveksiäni muualle!
ja monesti, mies vaan pistää kovasti hanttiin, vaikka alkaa olla aika vähissä häneltä saatu näissä kotihommissa..vastaan vain kaikessa, vaikka ihan periaatteen vuoksi jos ei muuten :(
Toisaalta onhan se kotitaus verovänennys oikeus vielä kai voimassa, jos teetättäisi vieraalla jo jotain..
Tosin olen jo vanhempaa painostakin..
päinvastoin. En enään jaksanut toimetonta kaupunkielämää osakkeessa, peukaloita pyöritellen. Tuntui, että lihaksetkin jo surkastuvat kun en edes ole mikään kuntosali-ihminen. Nyt riittää puuhaa, vanha talo maalla tarjoaa monenlaista hyötyliikuntaa. Mielikin on virkeämpi.