Hoitoon vai ei?

Töihin olisin menossa, mutta asiaa voisi tietysti siirtääkin ja jatkaa hoitovapaata. Ajatteluttaa vain jättää lasta huutamaan vieraaseen paikkaan.

äippäx kirjoitti:

Töihin olisin menossa, mutta asiaa voisi tietysti siirtääkin ja jatkaa hoitovapaata. Ajatteluttaa vain jättää lasta huutamaan vieraaseen paikkaan.

mielestäni lykätä tuota hoitoon menoa. Se kaikki tulee olemaan lapselle yhtä vierasta, tekee sen sitten missä vaiheessa tahansa. Eikö lapsi ole ollut koskaan kenelläkään muilla hoidossa? Isovanhemmilla, tädeillä, sedillä?

Vaikka se itsestä pahalta tuntuukin, niin pakkohan se lapsi on sinne jossain vaiheessa kumminkin viedä, ei sillä ajankohdalla ole niin väliä. Pahalta se sinusta tuntuisi vuodenkin päästä.. Onneksi tuota hoidossa oloa saa ensin harjoitella joitakin lyhyitä aikoja, eikä tarvi viedä ensimmäistä kertaa sitten varsinaisena hoitopäivänä. Tsemppiä!

Lapsesi vierastaa kaikkia ja hänellä on tällä hetkellä uhma? Millainen haluaisit sitten lapsesi olevan?

Päiväkodissa ujo ja vetäytynyt lapsi voi vetäytyä entisestään, ellei hän saa kypsyä sosiaalisesti omassa tahdissaan. Helsingin seurakuntalehdessäkin juuri kirjoitettiin näin: Keltikangas-Järvisen (kai tiedät: vuoden professori?) mukaan tutkimukset osoittavat alle kolmevuotiaan pystyvän muodostamaan turvallisen kiintymyssuhteen vain kolmeen tai neljään aikuiseen. Kun luvusta vähentää vanhemmat, jäljelle jää väkisinkin vähemmän pyllynpyyhkijöitä kuin päiväkodissa on. Päiväkodin viriketulva voi olla pienelle liikaa. Levoton ja jatkuvasti vaihtuva ympäristö on haitallinen niin lapsen älylliselle kuin emotionaalisellekin kehitykselle. Ujous, ahdistus ja syrjäänvetäytyminen voivat lisääntyä.

Älä usko kaiken maailman keittiöpsykologeja, jotka väittävät, että lapset tulevat "paremmiksi ihmisiksi" päiväkodissa. Äitiä ne tarvitsevat varhaislapsuusvuosina. Miksi kiirehtisit lastasi kodin ulkopuolelle vain sen takia, että hän kehittyisi mahdollisimman nopeasti sellaiseksi ihmistyypiksi, mitä jenkkimeininki-terapeutit kakkakanavilla ihannoivat. Anna lapsesi olla sitä mitä hän on, hänhän on vasta kaksi!

Oma keskimmäinen lapseni oli todella ujo eikä hän suostunut edes musiikkileikkikouluun ilman minua ennen kuin vähän ennen 5-vuotissynttäreitä. Minulle se ei ollut mikään ongelma ja vielä vähemmän minua kiinnosti, mitä naapurit lapsestani ajattelevat. Nyt tyttäreni on jo seiskalla, ja hän on mitä reippain, iloisin ja rohkein pikkuteini. Koulussa opettaja varmasti jopa tuskastui häneen, kun hän halusi joka ikiseen näytelmään mukaan. Jos olisin painostanut lapseni ennen aikojaan sellaiseen, mihin hän ei olisi ollut kypsä, mitä hyvää siitä olisi seurannut? Hän olisi ymmärtänyt, että hänen persoonansa ei ole hyvä sellaisenaan ja että sosiaaliset suhteet ovat pelkkää selviämistä.

Olen käynyt tällä palstalla tasan neljä kertaa, ja tämä on viides. Mistä ihmeestä tulee nämä jutut päiväkodin ihmeellisyydestä? Opetan itse peruskoulun yläluokilla enkä minä eikä vanhemmat kollegani tajua tätä fanitusta ollenkaan! Ehkäpä suurryhmien melu ja hulina on vain oma ongelmamme.

Äiti Espoosta -68 kirjoitti:

Lapsesi vierastaa kaikkia ja hänellä on tällä hetkellä uhma? Millainen haluaisit sitten lapsesi olevan?

Päiväkodissa ujo ja vetäytynyt lapsi voi vetäytyä entisestään, ellei hän saa kypsyä sosiaalisesti omassa tahdissaan. Helsingin seurakuntalehdessäkin juuri kirjoitettiin näin: Keltikangas-Järvisen (kai tiedät: vuoden professori?) mukaan tutkimukset osoittavat alle kolmevuotiaan pystyvän muodostamaan turvallisen kiintymyssuhteen vain kolmeen tai neljään aikuiseen. Kun luvusta vähentää vanhemmat, jäljelle jää väkisinkin vähemmän pyllynpyyhkijöitä kuin päiväkodissa on. Päiväkodin viriketulva voi olla pienelle liikaa. Levoton ja jatkuvasti vaihtuva ympäristö on haitallinen niin lapsen älylliselle kuin emotionaalisellekin kehitykselle. Ujous, ahdistus ja syrjäänvetäytyminen voivat lisääntyä.

Älä usko kaiken maailman keittiöpsykologeja, jotka väittävät, että lapset tulevat "paremmiksi ihmisiksi" päiväkodissa. Äitiä ne tarvitsevat varhaislapsuusvuosina. Miksi kiirehtisit lastasi kodin ulkopuolelle vain sen takia, että hän kehittyisi mahdollisimman nopeasti sellaiseksi ihmistyypiksi, mitä jenkkimeininki-terapeutit kakkakanavilla ihannoivat. Anna lapsesi olla sitä mitä hän on, hänhän on vasta kaksi!

Oma keskimmäinen lapseni oli todella ujo eikä hän suostunut edes musiikkileikkikouluun ilman minua ennen kuin vähän ennen 5-vuotissynttäreitä. Minulle se ei ollut mikään ongelma ja vielä vähemmän minua kiinnosti, mitä naapurit lapsestani ajattelevat. Nyt tyttäreni on jo seiskalla, ja hän on mitä reippain, iloisin ja rohkein pikkuteini. Koulussa opettaja varmasti jopa tuskastui häneen, kun hän halusi joka ikiseen näytelmään mukaan. Jos olisin painostanut lapseni ennen aikojaan sellaiseen, mihin hän ei olisi ollut kypsä, mitä hyvää siitä olisi seurannut? Hän olisi ymmärtänyt, että hänen persoonansa ei ole hyvä sellaisenaan ja että sosiaaliset suhteet ovat pelkkää selviämistä.

Olen käynyt tällä palstalla tasan neljä kertaa, ja tämä on viides. Mistä ihmeestä tulee nämä jutut päiväkodin ihmeellisyydestä? Opetan itse peruskoulun yläluokilla enkä minä eikä vanhemmat kollegani tajua tätä fanitusta ollenkaan! Ehkäpä suurryhmien melu ja hulina on vain oma ongelmamme.

En haluaisi lapseni olevan mikään muu kuin nyt on. Kuuluuhan tuo ikään, mutta ajattelin vain että olisiko syytä tosiaan lykätä hoitoon viemistä, kun ei ihan paras mahdollinen aika taida olla siihen. Olisi kiva kuulla toisten kokemuksia myös, jotka ovat vieneet lapsen 2 vuotiaana hoitoon, miten kauan on mennyt kun lapsi on sopeutunut sinne, yöitkuja kotona, kiukuttelua jne.? Tottakai on erilaisia lapsia. Olisiko perhepäivähoito kuitenkin vähän "iisimpi" juttu lapselle kuin päiväkoti?

Ei kannata.. kirjoitti:

mielestäni lykätä tuota hoitoon menoa. Se kaikki tulee olemaan lapselle yhtä vierasta, tekee sen sitten missä vaiheessa tahansa. Eikö lapsi ole ollut koskaan kenelläkään muilla hoidossa? Isovanhemmilla, tädeillä, sedillä?

Vaikka se itsestä pahalta tuntuukin, niin pakkohan se lapsi on sinne jossain vaiheessa kumminkin viedä, ei sillä ajankohdalla ole niin väliä. Pahalta se sinusta tuntuisi vuodenkin päästä.. Onneksi tuota hoidossa oloa saa ensin harjoitella joitakin lyhyitä aikoja, eikä tarvi viedä ensimmäistä kertaa sitten varsinaisena hoitopäivänä. Tsemppiä!

kommentoida tuohon kun sanoit, että ei sillä ajankohdalla niin ole väliä. Kyllä sillä on ja paljonkin. Aivan eri asia asia viedä hoitoon esim. vuoden ikäistä, kuin kolmivuotiasta. Lisäksi monilla lapsilla on ns. eroahdistuskausia, jolloin hoidon aloittaminen on ilman muuta rankempaa. Monet psykologit/lastenpsykiatrit eivät esim suosittele hoidon aloittamista 8kk ikäisenä tai 1,5v ikäisenä.

Elisa_83 kirjoitti:

kommentoida tuohon kun sanoit, että ei sillä ajankohdalla niin ole väliä. Kyllä sillä on ja paljonkin. Aivan eri asia asia viedä hoitoon esim. vuoden ikäistä, kuin kolmivuotiasta. Lisäksi monilla lapsilla on ns. eroahdistuskausia, jolloin hoidon aloittaminen on ilman muuta rankempaa. Monet psykologit/lastenpsykiatrit eivät esim suosittele hoidon aloittamista 8kk ikäisenä tai 1,5v ikäisenä.

tai ei niin hoitoonhan se lapsi on vietävä jos töissä aikoo käydä. Tietysti eri ikäinen lapsi käyttäytyy erilailla, sen jokainen ymmärtää, mutta ei sitä hoitoon lähtöä kannata sen takia alkaa siirtämään, että se parin kuukauden päästä olisi sen helpompaa kummallekaan, lapselle eikä äidille.

Rankkaa.. kirjoitti:

tai ei niin hoitoonhan se lapsi on vietävä jos töissä aikoo käydä. Tietysti eri ikäinen lapsi käyttäytyy erilailla, sen jokainen ymmärtää, mutta ei sitä hoitoon lähtöä kannata sen takia alkaa siirtämään, että se parin kuukauden päästä olisi sen helpompaa kummallekaan, lapselle eikä äidille.

kannata siirtää, mikäli se on mahdollista? Kyllä jopa muutama kuukausi voi olla merkittävää ainakin pienen lapsen kohdalla. Ja mikäli ei ole, niin eihän siinä mitään menetä ainakaan, jos lastaan kotona hoitaa.

Elisa_83 kirjoitti:

kannata siirtää, mikäli se on mahdollista? Kyllä jopa muutama kuukausi voi olla merkittävää ainakin pienen lapsen kohdalla. Ja mikäli ei ole, niin eihän siinä mitään menetä ainakaan, jos lastaan kotona hoitaa.

koska MINUN MIELESTÄNI sillä ei ratkaisevaa merkitystä ole. Itse ainakin totutan lapseni olemaan jo pienestä asti myös muiden hoidossa kuin vanhempien, ettei se tule myöhemmässä vaiheessa olemaan niin vaikeaa, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa omien lastensa kanssa niin kuin parhaaksi näkee.

Ja kyllähän siinä menettää, ne rahat mitä sieltä töistä saa kun sinne menee. Rahan takiahan sinne töihin mennään, kyllä jokainen pysyisi kotona jos ei rahan takia tarvitsisi töissä käydä.

Taidat yrittää väitellä ihan vain omasta riidanhalustasi, koska selvästikin olet vain hoitoon viemistä vastaan. Minua ei kiinnosta alkaa täällä väittelemään asiasta, johon ainoa oikea ratkaisu on se, minkä ap sitten päättääkin oman lapsensa suhteen tehdä.

Siksi.. kirjoitti:

koska MINUN MIELESTÄNI sillä ei ratkaisevaa merkitystä ole. Itse ainakin totutan lapseni olemaan jo pienestä asti myös muiden hoidossa kuin vanhempien, ettei se tule myöhemmässä vaiheessa olemaan niin vaikeaa, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa omien lastensa kanssa niin kuin parhaaksi näkee.

Ja kyllähän siinä menettää, ne rahat mitä sieltä töistä saa kun sinne menee. Rahan takiahan sinne töihin mennään, kyllä jokainen pysyisi kotona jos ei rahan takia tarvitsisi töissä käydä.

Taidat yrittää väitellä ihan vain omasta riidanhalustasi, koska selvästikin olet vain hoitoon viemistä vastaan. Minua ei kiinnosta alkaa täällä väittelemään asiasta, johon ainoa oikea ratkaisu on se, minkä ap sitten päättääkin oman lapsensa suhteen tehdä.

Mihin tämä juttu perustuu, että pienestä lähtien lapset on totutettava vaihtuviin kontakteihin KOSKA se on myöhemmällä iällä vaikeaa? Väitätkö, että psykologit puhuvat skeidaa, kun he ovat sitä mieltä, että mitä parempi perusturvallisuus (rakentuu oman vanhemman läsnäollessa parhaiten), niin sitä paremmat mahdollisuudet rakentaa tasapainoinen tunne-elämä. Taas yksi lukutaidoton, epätiedostava ja vastuuntunnoton pölvästi tehnyt lapsia. Hyvä Elisa, samaa mieltä sun kanssa!

Ai jaa kirjoitti:

Mihin tämä juttu perustuu, että pienestä lähtien lapset on totutettava vaihtuviin kontakteihin KOSKA se on myöhemmällä iällä vaikeaa? Väitätkö, että psykologit puhuvat skeidaa, kun he ovat sitä mieltä, että mitä parempi perusturvallisuus (rakentuu oman vanhemman läsnäollessa parhaiten), niin sitä paremmat mahdollisuudet rakentaa tasapainoinen tunne-elämä. Taas yksi lukutaidoton, epätiedostava ja vastuuntunnoton pölvästi tehnyt lapsia. Hyvä Elisa, samaa mieltä sun kanssa!

siihen miten itse haluan oman lapseni kasvattaa.. mutta oma tapasi on ilmeisesti se ainoa oikea. En ole väittänyt mistään psykologeista yhtään mitään. Enkä mistään vaihtuvista kontakteista, vaan tutuista ja turvallisista muutamasta sukulaisesta..

Sinun mielestäsi varmaankin on helpompaa totuttaa lapsi hoitoon, jos lapsi on ollut pelkästään vanhempien kanssa 24/7 ensimmäiset kaksi vuotta elämästään?