Kalenteri

Laitan kalenteriin myös sääilmiöt, jos on ollut esim. kova pakkanen tai myrsky. Hiljattain luin vanhasta kalenteristani että on näitä lämpimiä syksyjä ollut ennenkin.
Kirjaan ylös kaikki kaupunkireissut ja jos on tullut tehtyä löytöjä.

Sähköinen kalenteri, ei kiitos! Kalenterin pitää kulkea käsilaukussa mukana. Se pitää pystyä avaamaan esim. postissa kun ei muista jotain osoitetta.
Saan uuden kalenterin joka vuosi omalta ammattiliitoltani. Kiitos JHL!

Kalenteri-ihmiset ihmettelevät suuresti minua, joka en käytä kalenteria ollenkaan.

Joka vuosi posti tuo uuden OAJ:n kalenterin. Otan sen kirjekuoresta ja pistän kaappiin hyllylle ja samalla nakkaan edellisvuoden kalenterin roskiin. En kirjoita siihen koskaan mitään.

Jos töissä on jotakin muistettavaa, niin kirjoitan pieneen keltaiseen lappuun ja laitan lukujärjestykseen kiinni.
Joka työpäivä tarkistan, onko sille päivälle tarkoitettua lappua lukujärjestyksessä kiinni. Kuten se ja se oppilas ei pääse tunnille, tai ota kotoa se ja se nuotti mukaan sille ja sille oppilaalle, tai ilmoita muuttuneesta ajasta....jne...

Kaikki muut asiat tallennan päähäni. Hyvin mennyt tähän asti.

Vai johtuneeko dementiasta?

Elämä on muuten niin "kellovapaata" että tiedossa olevat, harvat, aikaan sidotut menot täytyy merkitä taskuallakkaan ja varsinkin seinäkalenteriin.

Suunnittelen muutamaksi viikoksi eteenpäin taskukalenteriini saliohjelmani.
Oikeastaan raamit.
En ota sitä niin vakavasti että pohtisin sarjoittain ja kiloittain mutta sisällön ja rytmityksen hahmottelen.
Salille lähtiessä otan mukaan pienen lapun jossa on sen päivän ohjelma ja marketin ostoslista.

Muistiini en ole luottanut koskaan.
Jos ostostarpeita on vaikkapa maitotölkki, ruisleipä, sitruuna ja pakkaus jääpalapusseja niin ilman lappua vähintäänkin jääpalat unohtuvat.
Todennäköisesti myös sitruuna.

Päivän saliohjelman muistaisin mutta hahmotus vaatii allakan.
Samoin toteutuksen seuranta.

Tälle vuodelle ostin ison, hienon Unicefin kalenterin, mutta se on jäänyt lähes tyhjäksi.
En minä muista sinne mitään kirjoittaa, omasta päästä tai keittiön seinäkalenterista löytyvät
tarvittavat tiedot.
Nuorempana kirjoittelin enemmän kalentereihin, menoja, vierailuja sun muita juttuja.

aikana on elämäni jostain syystä muuttunut niin hiljaiseksi ettei ole tullut kalenteria käytettyä kun työn merkeissä.
Aiemmin oli hyvinkin vauhdikasta ja aina kalenterissa menoja.
Aamulla saatoin miettiä mitähän tänään tekisi ja illalla huomasin olevani jossain muutaman sadan kilometrin päässä.
Silloin usein kirjasin jopa jälkeenpäin menoja siihen.
Nyt siellä lukee työvuorojen lisäksi perj. kidutuspenkki klo. !0.00.
Arvaakohan kukaan mikä se on.
Menneitä en ole enää kirjaillust.

Kyllä kalenteri on pakko olla. Työssä ainakin. Sen lisäksi myös tuo sähköpostin kalenteri, joka muistuttaa sovituista asioista. Silti riittää vielä muistilappujakin.