Hylkäsinpä Pohjoismaat hetkeksi ja luin Skotlantiin sijoitetun, toimittajatyllerö Paddy Meehanin ympärille rakennetun Suden hetken. Sinäpä tyly tarina, toinen sankarinnan urasta kertova. Eka, Veripelto jäänyt huomiottani vaan tarvinnee tarttua. Jaa miksikö? No, sen verran vaikuttavaa tekstiä Denise-täti tuottaa. Jo tapahtuma-aika, 1984 on mielenkiintoinen. Kun siitä jotain muistan itekin, viel. Ennen teknistä vallankumousta, ilman kännyköitä ja dna-analyysejä yrittää toimittaja selvittää julmaa rikosta. Tosin osa poliisilaitostakin on apuna, vaan ei suinkaan koko virkakoneisto. Ennemminkin päinvastoin. Kurjaksi kuvaa kirjailija Glasgown miljöötä ja sankarinnan ns. perhe-elämää laitakaupungin slummissa. Suurperheen ainoana työssäkäyvänä parikymppinen toimittaja on kovilla, hengellisesti katolisessa perheessä, ja taloudellisesti elättäjänä. Pikkusen lajityypin vakioista poikkeava tarkastelukulma.
Tatcherismin aallot lyö korkealla yli kaupungin ja jäljet näkyvät. Sangen eloisasti kuvatussa paikallislehden toimituksessakin kenkä heiluu ja väki vähenee. Luo siinä sitten uraa.
Rohkenen suositella.
Tatcherismin aallot lyö korkealla yli kaupungin ja jäljet näkyvät. Sangen eloisasti kuvatussa paikallislehden toimituksessakin kenkä heiluu ja väki vähenee. Luo siinä sitten uraa.
Rohkenen suositella.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kirjailijan aiemmasta tuotannosta enemmän kuin näistä kahdesta. Makuasioita.
Suosittelin Denise Minan Garnethill-trilogiaa. ('Garnethill', 'Pako' ja 'Päätös'). Sarja oli pakko lukea kokonaan, koska tarina todella saa päätöksensä vasta kolmannen kirjan lopussa!
mainitsemasi Garnethill. Ootellessani tavailen Veripeltoa. Hieman käänteinen järjestys, mutta käynee näinkin?
Garnethill on nyt luettu ja loput trilogiasta tilattuna. Ankeaa, realistista ja jännittävää Denisen kerronta on. Jos Tuulen varjon kirjoittaja saa provikkaa Barcelonen turistilautakunnalta niin Glasgown vastaava toimielin maksaisi jos kirjoittaja ei kuvaisi kaupunkia niin tylysti.
Varsin epägenrenomainen hahmo dekkarin "sankariksi" tämä hermoheikko tyttö, joten mielenkiinnolla odotan kuin tapahtumat kehittyy seuraavissa osissa. Tässä välissä uusn Lapidus, vaihtelun vuoksi.
Olen ohittanut Lapidus-pojun (vrt. Mina-täti), kun ajattelin, että tuottaa lisää dinge-klingeä naapurista. Arvostelut ovat olleet kuitenkin oikein hyviä. Mikä uusi kirjallinen kikka on laittaa faktatietoa dekkarien alkuun? Muistaakseni Marklund, Larsson ja nyt tämä kyseessä oleva kirjailijakin aloittaa naisiin kohdistuvilla väkivaltatilastoilla. Ja joku neljäskin oli muistaakseni. Mistä on kyse?