suomen lapinkoira

Voi herranen aika mitä "valistusta" taas tämäkin on. ....
mitä ihmeen "kennelliiton suositusta" - höpöjä puhut.

Mitään "suositusta" ei kenenkään tarvi eikä ole pakko mistään kysyä. Anteeksi nyt, mutta kun ei tarvi...
ainoa mitä suositusta VOI kysyä kuka tahtoo, on jalostustoimikunnan suositus / hyväksyntä yhdistelmälle, jonka joko saa tai ei, mutta jota ei ole edes pakko kysyä, eivätkä likikään kaikki edes kysykään. Jotkut tykkäävät hehkuttaa moisella myymisen avuksi.

Toisekseen kaipa aloittaja itse tietää onko hänen koira rekattu vai ei, eikä se siksi toisekseen kuulu sinulle Olli43 pätkän vertaa - älä ota hernettä nenääsi, mutta näinhän asia on :)
ja se teidän kennelliiton-aivopestyjen-ihmisten jatkuva sinisilmäinen ja naivi pentutehtailu-sloganin heiluttelu ympäri nettiä alkaa ottaa aivoon maalaisjärkisiä ihmisiä: te ette varmana ole tietoisia mikä onkaan oikea "pentutehdas" .... tavallisten ihmisten hommilla - rekattujen tai rekkaamattomien, puhtaiden tai sekarotuisten pentueiden tiimoilta -ei ole sellaisella mitään tekemistä..... Sitten voidaan alkaa kyllä vänkäämään, miten kunniallista hommaa se on niillä ns hienoilla kennelnimisillä kuuluisilla, joilla on tai on ollut abouttiarallaa 50-150 kipaletta ns hienoja rek koiria ns hienoissa kenneleissä ....
Se lienee teidän kennelliitto-vannoutuneiden fanaatikkojen mielestä ihan allright kun vaan paperit löytyy. No joo... sorry ....
kennelliitto on yksityinen yhdistys. Se ei ole mikään ylevä kaikkitietävä jumala eikä lainsäätäjä eikä tämmöistä. Se on yksityinen vapaaehtoinen harrastusyhdistys. Kenelläkään ei minusta ole oikeutta parjata ja solvata toisia ihmisiä vain siksi, etteivät he tahdo olla osana tuota ns vapaaehtoista yhdistystä....
se on lokaamista, parjaamista ja solvaamista, kunnianloukkaamista -
.... jos ette koskaan ajattele asiaa tältä kannalta, niin vois olla ihan hyvä idis.


************************************************************************

Kuuleppa aloittaja, katsele sellainen nettisaitti kuin lappalaiskoirat.fi ja sieltä kasvattajalistasta suomenlapinkoirat ja sitten kun siellä on pitkä lista, katsele esim nyt oman maantieteellisen alueesi kasvattajia. Katsele kenellä siellä on uroksia jotka miellyttävät - kasvatteja tai omistamiaan -ja ota yhteyttä ja kysele, saisitko jalostukseen sieltä urosta mikäli olisi sopiva omalle narttullesi. Jos tahdot lisätietoa narttusi suvusta jalostusmielessä jos tahdot, niin kysele sitä ensinnä oman narttusi kasvattajalta. Jos tahdot tietoa lisää, voit saada sitä aina toivon mukaan narttusi isän kasvattajalta ja tai omistajalta. jalostustoimikunnassa on kullakin rodulla jalostusneuvojansa, joihin voi ottaa yhteyttä, jos kokee tarvetta kysyä esim oman koiran suvussa olevista mahdollisista riskeistä, jotka pitäisi ottaa huomioon jalostusyhdistelmää suunnitellessa = urosta valitessa. Uroksen riskeistä sieltä saa myös kysyä.

PEVISA:n vaatimukset löytyvät myös lappalaiskoirat ry:, sivuilta.
Kummatkin koirat pitää olla ennen astutusta silmäpeilattu, suoritettu silmätarkastus silmätarkastuksia tekevällä koirien silmälääkärillä, sekä lonkkakuvattu. Virallinen asiaan käypä lonkkakuvaus voidaan tehdä koiran täytettyä vuoden. Narttua ei kannata viedä ns juoksun aikana tai lähellä kuvauksille, koska se voi vaikuttaa tuloksiin huonontavasti. Kuvaus kannattaa teettää lääkärillä, joka tekee näitä paljon, eikä millään lehmälääkärillä ...
Usein kuvataan myös kyynärpäät ja tutkitutetaan polvet. Voidaan myös kuunteluttaa virallisesti sydän siinä samalla, se ei yleensä siinä pumaskassa välttämättä maksa mitään, ja laittaa paperi siitäkin kennelliittoon samantein. Joka tapauksessa luustokuvaukset tehdään niin, että koira rauhoitetaan, ja sitä ennen eläinlääkäri aina kuuntelee kuitenkin sen sydämen. Sen kuuntelun tuloksesta voi ja pitäisi yhtä hyvin samalla ottaa virallinen paperi.

Silmätarkastus saa olla maksimissaan 24kk ikäinen, minkä jälkeen se pitää uusia, jotta pennut voi saada rekisteriin. Pentujen molempien vanhempien pitää olla tunnistusmerkittyjä, ja ylipäätään virallisiin tutkimuksiin vietävän koiran pitää olla tunnistusmerkittyjä sirulla tai tatuoinnilla. Jos pennut rekataan, ne pitää siruttaa jotta ne voidaan rekisteröidä.
pentujen isällä pitää joko olla jokin näyttelytulos mistä on kirjattu kennelliittoon uroksella olevan kivekset normaalit, tai sitten vaihtoehtoisesti pitää olla eläinlääkäriltä kivestodistus. Muuten pentuja ei saa rekisteriin. Kivesvikaisen pentuja ei saa rekisteriin, ja jollei asiasta ole todennusta, siksi ei pentuja saa rekisteriin ilman että asia on tarkastettu jollain tapaa virallisesti.

Siitä, minkä ikäisillä koirilla saa teettää pentuja, ei ole olemassa rajaa. Ns jalostustoimikunnan suositusta yhdistelmälle ei saa alle 22 kk ikäiselle nartulle, mutta se ei tarkoita, etteikö nuoremmalla saisi teettää. Uroksen jalostusiälle ei ole senkään vertaa rajaa. 8 v täyttäneelle nartulle pitää hakea eläinlääkärin todistus nartun olevan siinä kunnossa että sen pitäisi kestää pennuttaminen normaalisti, jotta sillä saa teettää rekisteripentuja. Muita teettäessä sitä ei kukaan tarkista. Tietysti on erittäin suositeltava idea AINA käyttää narttu eläinlääkärin normaalissa tarkassa perustarkastuksessa ennen astutusta.

Neuvojen antaja kirjoitti:

Voi herranen aika mitä "valistusta" taas tämäkin on. ....
mitä ihmeen "kennelliiton suositusta" - höpöjä puhut.

Mitään "suositusta" ei kenenkään tarvi eikä ole pakko mistään kysyä. Anteeksi nyt, mutta kun ei tarvi...
ainoa mitä suositusta VOI kysyä kuka tahtoo, on jalostustoimikunnan suositus / hyväksyntä yhdistelmälle, jonka joko saa tai ei, mutta jota ei ole edes pakko kysyä, eivätkä likikään kaikki edes kysykään. Jotkut tykkäävät hehkuttaa moisella myymisen avuksi.

Toisekseen kaipa aloittaja itse tietää onko hänen koira rekattu vai ei, eikä se siksi toisekseen kuulu sinulle Olli43 pätkän vertaa - älä ota hernettä nenääsi, mutta näinhän asia on :)
ja se teidän kennelliiton-aivopestyjen-ihmisten jatkuva sinisilmäinen ja naivi pentutehtailu-sloganin heiluttelu ympäri nettiä alkaa ottaa aivoon maalaisjärkisiä ihmisiä: te ette varmana ole tietoisia mikä onkaan oikea "pentutehdas" .... tavallisten ihmisten hommilla - rekattujen tai rekkaamattomien, puhtaiden tai sekarotuisten pentueiden tiimoilta -ei ole sellaisella mitään tekemistä..... Sitten voidaan alkaa kyllä vänkäämään, miten kunniallista hommaa se on niillä ns hienoilla kennelnimisillä kuuluisilla, joilla on tai on ollut abouttiarallaa 50-150 kipaletta ns hienoja rek koiria ns hienoissa kenneleissä ....
Se lienee teidän kennelliitto-vannoutuneiden fanaatikkojen mielestä ihan allright kun vaan paperit löytyy. No joo... sorry ....
kennelliitto on yksityinen yhdistys. Se ei ole mikään ylevä kaikkitietävä jumala eikä lainsäätäjä eikä tämmöistä. Se on yksityinen vapaaehtoinen harrastusyhdistys. Kenelläkään ei minusta ole oikeutta parjata ja solvata toisia ihmisiä vain siksi, etteivät he tahdo olla osana tuota ns vapaaehtoista yhdistystä....
se on lokaamista, parjaamista ja solvaamista, kunnianloukkaamista -
.... jos ette koskaan ajattele asiaa tältä kannalta, niin vois olla ihan hyvä idis.


************************************************************************

Kuuleppa aloittaja, katsele sellainen nettisaitti kuin lappalaiskoirat.fi ja sieltä kasvattajalistasta suomenlapinkoirat ja sitten kun siellä on pitkä lista, katsele esim nyt oman maantieteellisen alueesi kasvattajia. Katsele kenellä siellä on uroksia jotka miellyttävät - kasvatteja tai omistamiaan -ja ota yhteyttä ja kysele, saisitko jalostukseen sieltä urosta mikäli olisi sopiva omalle narttullesi. Jos tahdot lisätietoa narttusi suvusta jalostusmielessä jos tahdot, niin kysele sitä ensinnä oman narttusi kasvattajalta. Jos tahdot tietoa lisää, voit saada sitä aina toivon mukaan narttusi isän kasvattajalta ja tai omistajalta. jalostustoimikunnassa on kullakin rodulla jalostusneuvojansa, joihin voi ottaa yhteyttä, jos kokee tarvetta kysyä esim oman koiran suvussa olevista mahdollisista riskeistä, jotka pitäisi ottaa huomioon jalostusyhdistelmää suunnitellessa = urosta valitessa. Uroksen riskeistä sieltä saa myös kysyä.

PEVISA:n vaatimukset löytyvät myös lappalaiskoirat ry:, sivuilta.
Kummatkin koirat pitää olla ennen astutusta silmäpeilattu, suoritettu silmätarkastus silmätarkastuksia tekevällä koirien silmälääkärillä, sekä lonkkakuvattu. Virallinen asiaan käypä lonkkakuvaus voidaan tehdä koiran täytettyä vuoden. Narttua ei kannata viedä ns juoksun aikana tai lähellä kuvauksille, koska se voi vaikuttaa tuloksiin huonontavasti. Kuvaus kannattaa teettää lääkärillä, joka tekee näitä paljon, eikä millään lehmälääkärillä ...
Usein kuvataan myös kyynärpäät ja tutkitutetaan polvet. Voidaan myös kuunteluttaa virallisesti sydän siinä samalla, se ei yleensä siinä pumaskassa välttämättä maksa mitään, ja laittaa paperi siitäkin kennelliittoon samantein. Joka tapauksessa luustokuvaukset tehdään niin, että koira rauhoitetaan, ja sitä ennen eläinlääkäri aina kuuntelee kuitenkin sen sydämen. Sen kuuntelun tuloksesta voi ja pitäisi yhtä hyvin samalla ottaa virallinen paperi.

Silmätarkastus saa olla maksimissaan 24kk ikäinen, minkä jälkeen se pitää uusia, jotta pennut voi saada rekisteriin. Pentujen molempien vanhempien pitää olla tunnistusmerkittyjä, ja ylipäätään virallisiin tutkimuksiin vietävän koiran pitää olla tunnistusmerkittyjä sirulla tai tatuoinnilla. Jos pennut rekataan, ne pitää siruttaa jotta ne voidaan rekisteröidä.
pentujen isällä pitää joko olla jokin näyttelytulos mistä on kirjattu kennelliittoon uroksella olevan kivekset normaalit, tai sitten vaihtoehtoisesti pitää olla eläinlääkäriltä kivestodistus. Muuten pentuja ei saa rekisteriin. Kivesvikaisen pentuja ei saa rekisteriin, ja jollei asiasta ole todennusta, siksi ei pentuja saa rekisteriin ilman että asia on tarkastettu jollain tapaa virallisesti.

Siitä, minkä ikäisillä koirilla saa teettää pentuja, ei ole olemassa rajaa. Ns jalostustoimikunnan suositusta yhdistelmälle ei saa alle 22 kk ikäiselle nartulle, mutta se ei tarkoita, etteikö nuoremmalla saisi teettää. Uroksen jalostusiälle ei ole senkään vertaa rajaa. 8 v täyttäneelle nartulle pitää hakea eläinlääkärin todistus nartun olevan siinä kunnossa että sen pitäisi kestää pennuttaminen normaalisti, jotta sillä saa teettää rekisteripentuja. Muita teettäessä sitä ei kukaan tarkista. Tietysti on erittäin suositeltava idea AINA käyttää narttu eläinlääkärin normaalissa tarkassa perustarkastuksessa ennen astutusta.

Lue lisää

Kiitos paljon avusta nim."Neuvon Antaja", tuo auttoi paljon!

ä kirjoitti:

Kiitos paljon avusta nim."Neuvon Antaja", tuo auttoi paljon!

Ollos hyvä.

Muista hommata itsellesi esim Helena Koskentalon Parempaan pentutulokseen. Se on hyvä perusteos, kirjoittaja on eläinlääkäri ja kirjakaupoissa on uusi versio. Pennunostajille hyvä kirja suositeltavaksi on Tuire Kaimion pentuopas, mutta sitä ei tietysti tarvitse lukea kuin piru raamattua. Koirat ovat yksilöitä ja kaimiokin on vain yksi ihminen mielipiteineen, sekä kirja on aina pakosta yleistävä. Parempaakaan pentukirjaa ei ole tiedossa. Yksi erittäin hyvä koiran eläinlääkärikirja löytyy Bruce Foglelta, sellainen jota kirjakaupoissa on tai saa tilata, jotain 60 euron hintaluokkaa. Se kannattaa jokaisella kasvattajaksi alkavalla olla. Siinä on mm hyvät ensiapuohjeet ja hyvä opas siihen, miten arvioidaan koiran tilaa. Se on takaosassa. Se yksin jo tekee siitä ostamisen arvoisen !



Muista, että tee uroksen omistajan kanssa KIRJALLINEN astutussopimus ETUKÄTEEN,
jossa sovitaan hinnat ja ynnä sun muut. Yleisesti kaikki pentujen teettämiseen ja myymiseen tai ostamiseen liittyvät asiat pitää sopia tarkasti kirjallisesti miettien kaikki läpi, mitä kaikkea voi sattua, ja varautuen niihin kirjallisesti yhteisellä sopimuksella. Kaikkia papereita kaikille osallisille yksi yhdensisältöinen kappele, jossa kaikkien osapuolten nimet. Esimerkiksi jos uroksen omistaa kaksi tai useampi ihmistä, jokainen heistä tarvitaan allekirjoittamaan astutustodistus (esim pariskunta omistajana). Muuten pentuja ei saa rekisteriin.
jalostusoikeus voi tosin olla liisattu=vuokrattu jollekulle virallisesti paperilla, jolloin jalostusoikeuden sen hetkinen omaaja on se allekirjoittaja. Silloinkin kyseisen koiran kohdalla tarvitsee kennelliitto tuota jalostusoikeuden siirto-paperia nähdäkseen, jotta kyseisen ihmisen allekirjoitus käy.

Suosi pennunmyynnissä yhden ihmisen nimiin myyntiä avioparin nimiin myynnin sijasta. Se on selkeämpää. Ihmiset eroavat, ja tulee riitoja siitä kenen koira on ja kuka sen saa. Jos se on jommankumman nimiin myyty, näiltä vältytään. Tämä tulee eteen joskus esim tahdottaessa sitten myöhemmin jotain omaa kasvattiurosta jalostukseen. Sitten sitä ei saakaan, kun rouva ja herra omistaja ovat riidoin eronneet, eikä toinen anna omaa osaansa toiselle eikä kasvattajalle, eikä allekirjoitustaan astutustodistukseen, eikä pentuja saa teetettyä uroksesta tai sitten niitä ei saadakkaan rekisteriin yks kaks jonkun ihmisen ilkeilyn takia.

Yleinen jonkinnäköinen ohje astutusmaksu-asiaan olisi noin 10% pentujen hinnasta sekä hyppymaksu saman verran.
Parasta muistaa kirjallisesti sopia, maksu tulee sellaisista pennuista, jotka jäävät ja toisaalta voidaan jättää henkiin kuntonsa puolesta. Mahdollisesti sairaat tai vammaiset, kuolleena syntyvät tai pieninä kuolevat ei lukumäärältään mukaan tuohon).

Muista madottaa narttu sekä ennen kiimaan tuloa hyvin, sekä kiimaan tultua vaikkapa Drontalilla. Se tuhoaa kaikki tavallisesti näissä tavattavat madot munasta aikuisiin kerta-annoksella. Kiimaan tulo aktivoi valitettavasti näitä inhottavia loisia aktivoitumaan nartun elimistössä. Ne on tärkeätä tuhota, jotta pennut ja emä itse eivät kärsisi niistä. Pennuista ei saa tulla mitään matomahaisia. Matoja on pennuista sitten paljon ikävämpi joutua hartiavoimin lähdettämään, jos tilanne menee sellaiseksi, että on ongelma. Jos narttusi on syönyt raakaa kalaa, se tarvitsee vähän tarkempaa madotusta eri aineilla kuin muuten. Samoin jos narttusi saa ulkona hiirestää myyrästää, sen madotuksen on oltava ekstratarkkaa ja nämä aktiviteetit on estettävä tiineeltä ja imettävältä emältä, vaikka mikä olisi.
Matoinen emä=matoiset pennut= kovin huono elämänalku lapsosille ja mahdollisesti esimerkiksi sairaammat nivelet jopa.
Luonnollisesti koirissa ei saa olla tavanomaisempia ulkoloisia, saati nenäpunkki- tai korvapunkkitartuntaa. On pidettävä huoli siitä, että pentuja luovutettaessa kaikki mahdolliset ongelmanpoikaset on hoidettu pois, pennut ovat puhtaina, terveinä, oireettomina, loisettomina, hyvässä kunnossa virkeitä ja pirteitä, onnellisen oloisia lapsosia. Jos pentu ei ole ihan kunnossa, sen paikka on kasvattajan luona, kunnes se ON ihan kunnossa. Ongelmia ei saa siirtää eteenpäin. Kasvattajasta ei kerro koskaan hyvää se, että ostajat joskus vuonna x tulevaisuudesssa voivat muistella muille, miten meidän muppe pentuna kasvattajalta tullessa oli loisissa, hilseessä, laiha, karva takkuista ja kiillotonta, tulehtunut persus, ihottumaa tai sitä tai tätä. Se ei ole koiran etu, eikä se myöskään ole ostajan EIKÄ kasvattajan etu ja tämä pitää kaikkien ymmärtää, jotka lähtevät kasvattamaan.

Kulut, tyypilliset, on parasta laskea etukäteen ja varata niin niihin kuin astutus- ja rekisteröimismaksuihinkin vara. Narttu voidaan joutua esim keisarinleikkaamaan. Sille voi tulla astutuksen jälkeinen kohtutulehdus, ja pentujen sijasta se voidaan joutuakin steriloimaan. Synnyttäneelle emälle voi tulla kalkkikramppi, tai nisätulehdus.


Mikäli varausmaksuja perii, ne ovat näissä roduissa satasta tai 150 yleensä. Varausmaksun periminen sitoo myös kasvattajaa kauppaan, siksihän sitä maksaa ostaja, voidakseen olla varma sovitun pennun saannista, ja myyjä voidakseen olla varma ostajan vakaista vakavamielisistä ostoaikeista. Mikäli kauppa peruuntuu maalaisjärjellä ymmärrettävistä järkevistä syistä tai niistä, jotka eivät ostajasta johdu, varausmaksu maksetaan takaisin.

Tässä on tärkeää juttua, joten opiskele tämä.
Pennut viedään viimeistään ennen luovutusta eläinlääkärintarkastukselle, ja siitä otetaan paperi, josta pitää itsesi säilyttää yhden alkuperäinen tai kopio, ja toinen ostajalle. Pentueen teettäjistä perin harva on itse eläinlääkäri. On tärkeätä, että huolellinen ja tunnollinen sivullinen ammattilainen käy pennut läpi. Eläinlääkäri mm kuuntelee stetoskoopilla sydämen ja keuhkot. Pennuilla voi olla synnynnäisiä vikoja, jotka eivät näy päällepäin vielä, ja ne voivat olla vakaviakin.

Jos syntyy viallisia pentuja, ne jotka voidaan hengissä pitää säädyllisesti, ei siis liikaa vikaa, esim jotain kosmeettista tai likipitäen sellaista, myydään 1/3 alennuksella.
Esimerkiksi jos urospennuista yksi osoittautuu kivesvikaiseksi, sinä korvaat 1/3 ostohinnasta kastroimisleikkausta varten (syöpäriskin takia leikattava vähän myöhemmin kun kasvaa), ellet sinä jo alun perin anna sitä alennusta myydessä, jos sinä olet sitä mieltä että teet mieluummin niin päin, kuin setvit jälkikäteen. Tietysti kaikilla uroksilla ei ole kivekset laskeutuneet vielä luovutusiässä. Toisilla ne laskevat nopeammin, toisilla hitaammin, toisilla ei ikinä, ja toisilla laskee vain yksi kives. Ne vatsaonteloon jäävät piilokivekset ovat se syöpäriski, ja siksi ne pitää poistaa kivesvikaisilta koirilta.

Mikäli napatyriä löytyy, eläinlääkärin pitää arvioida, ovatko ne leikkaushoitoa tarvitsevan laatuisia, suuruisia. Sellaisia aivan pieniä ei yleensä tarvitse leikata, eikä niissä sen erikoisempaa aihetta hämminkiin. Joku jalostustarkoituksiin napatyräisen narttupennun ostaminen voi olla epäviisasta, koska asiasta liikkuu mielipiteitä, tämä olisi perinnöllistäkin myös osaltaan tapauskohtaisesti. Joskus emä itse saa liialla nuolemisella ne aikaan.
Jos taas on isoja, ja niin tarpeeksi isoja napatyriä, että eläinlääkäri vahvasti epäilee tai suoraan sanoo voivan olla tai olevan napatyräleikkauksen aihetta, niin silloin tämä asia kuuluu suoraan kertoa myös ostajaehdokkaalle ja antaa hänen päättää, tahtooko hän ns viallista pentua. Samoin se napatyräleikkauksen kulunki kuuluu kasvattajalle maksaa. Huom, tietysti vain siinä tapauksessa, se on oikeasti lääketieteellisesti perusteltu tapaus. Ei siis joka napatyräistä koiraa tarvitse leikkauttaa automaattisesti vain siksi, että siinä on jokin pieni vianpoikanen. Sen pitää olla sen tasoinen, leikkaus on lääketieteellisesti perusteltu.
Jos asia on jo varma, niin alennuksen voi antaa suoraan myyntihinnassa - leikkauksen kulujen verran.

Purentaviallisista pitää neuvotella osaavan eläinlääkärin kanssa mielipidettä. Etenkin pahasti purentavikaiset pitäisi ehdottomasti lopettaa kärsimästä, eikä myydä niitä rahanhimo silmissä, kuten monesti tehdään. Purentaviat ja hammaspuutostaipumus ovat myös perinnöllisiä. Sen kanssa ei kannata hysterisoida, mutta asia pitää tiedostaa ja ottaa vakavasti: se ei ole mitään yhdentekevää. Purentaviat voivat tehdä koiran elämästä sitä h*lvettiä, vaikka koira ei osaa kipujaan niin ihmiselle selittää, korkeintaan muuttua masentuneeksi tai vihaiseksi. Leukanivelet voivat kulua ja aiheuttaa suurta kipua. Purentavika voi tehdä vaikeaksi ja kivuliaaksi jopa syömisen. Aivan pienet eivät ole niin vakavia, ja sellaiset jotka alun perin havaitaan, voivat luovutusiän kohdalla olla kasvaneet normaaleiksi tai niin paljon pois, että näkee, ne tulevat käytännössä häviämään kokonaan tai oleellisissa määrin. Sellaiset, jotka alkavat ilmetä vasta luovutusikää lähestyessä, ovat niitä ikäviä.
Isot hammaspuutokset ovat ikävä asia, eikä sellaisesta koirasta myöskään pidä pyytää täyttä hintaa, vaikka hammaspuutoksellisen voikin jättää henkiin ja myydä. Ne eivät kuitenkaan ole jalostuskäyttöön soveltuvia koiria, ja näyttelyssä nykyään hammaspuutoksiin ja purentavikoihin on alettu kiinnittää huomiota enempi.

********************************************************************************

PItää muistaa tarkasti yksi asia, ja se on seuraava:
myyntisopimukseen pitää tarkasti kirjata pennun hinta. Samoin myös se, jos hinnasta on annettu alennusta, minkä verran ja mikä on ollut syynä alennukseen. Tämä myös esim siksi, ettei tule ostajalle väärinkäsitystä eikä tule riitaa ja tappelua joskus myöhemmin korvauksista tai muusta, vaan asiat ovat selviä alusta asti.

Esimerkiksi jos pentueesi yleisesti myyt 800 eurolla kappale, mutta annat jostain koiran viasta johtuen alennusta puolet, niin kirjataan koiran hinnaksi 400, ja samoin kirjataan että koirasta on annettu alennusta puolet normaalihinnasta 400 euroa, syystä se ja se, eikä asia oikeuta enempiin lisäkorvauksiin, vaan korvaus viasta/puutteesta/korjausleikkauksesta tai kastrointikuluista on suoritettu jo tuossa. Tai jos hintatasosi on 600 e pentu ja annat kivesvikaisesta alennusta 1/3 eli 200 euroa, kirjataan nämä summat ja alennuksen määrä ja syy. Siitä pitää selvitä eittämättä se, että tuon hinnan jälkeen ei enää tule alennusta. Jos koira myydään vain hinnalla 400, eikä ole mainintoja alennuksista, joku voi tosissaan luulla, että hänelle kuuluu siitä hinnasta vielä aikanaan myöhemmin 1/3 alennus, sitten kun on varmaa vaikkapa koiran vuoden iässä ollessa, etteivät ne kivekset todellakaan enää tule laskeutumaan.

Järkevintä oikeastaan on myydä normaalihinnalla urospentu, jonka kivekset eivät vielä luovutusiässä ole laskeutuneet, ja maksaa korvaus vuoden iässä, jos ne eivät ole vieläkään normaalit.



Uroksenomistajan pitää aikanaan allekirjoittaa paperit -että hänen koiransa on isä - ja sitä ennen sinä maksat hänelle astutusmaksun vitkuttelematta. Hänen allekirjoituksensa on ehtona sille, että pentueen saa rekisteriin. Jos pennusta sovitaan maksuna uroksen omistajalle, niin ei tietenkään enää lisämaksuja sen päälle, ja astutusmaksusta käy siinä mielessä etukäteinen myyntipaperi 0 euron hinnalla siitä yhdestä pennusta.

Pentue kannattaa hyvissä ajoin siruttaa, eläinlääkärintarkastuttaa ja pistää paperit vetämään kennelliittoon. Jos on kennelliiton jäsen ja itse omistaa rekatun pentueen rekatun emän, voi käyttää ns Omakoira-sähköistä järjestelmään. Siinä rekisteröinti tapahtuu todella nopeasti. Tietysti jos isän omistaja ei ole kennelliiton jäsen eikä omaa tunnuksia, astutustodistus on lähetettävä paperipostina, ja se hidastaa. Systeemiin pääsee nettipankkitunnuksilla ainakin.

edellinen auttelija kirjoitti:

Ollos hyvä.

Muista hommata itsellesi esim Helena Koskentalon Parempaan pentutulokseen. Se on hyvä perusteos, kirjoittaja on eläinlääkäri ja kirjakaupoissa on uusi versio. Pennunostajille hyvä kirja suositeltavaksi on Tuire Kaimion pentuopas, mutta sitä ei tietysti tarvitse lukea kuin piru raamattua. Koirat ovat yksilöitä ja kaimiokin on vain yksi ihminen mielipiteineen, sekä kirja on aina pakosta yleistävä. Parempaakaan pentukirjaa ei ole tiedossa. Yksi erittäin hyvä koiran eläinlääkärikirja löytyy Bruce Foglelta, sellainen jota kirjakaupoissa on tai saa tilata, jotain 60 euron hintaluokkaa. Se kannattaa jokaisella kasvattajaksi alkavalla olla. Siinä on mm hyvät ensiapuohjeet ja hyvä opas siihen, miten arvioidaan koiran tilaa. Se on takaosassa. Se yksin jo tekee siitä ostamisen arvoisen !



Muista, että tee uroksen omistajan kanssa KIRJALLINEN astutussopimus ETUKÄTEEN,
jossa sovitaan hinnat ja ynnä sun muut. Yleisesti kaikki pentujen teettämiseen ja myymiseen tai ostamiseen liittyvät asiat pitää sopia tarkasti kirjallisesti miettien kaikki läpi, mitä kaikkea voi sattua, ja varautuen niihin kirjallisesti yhteisellä sopimuksella. Kaikkia papereita kaikille osallisille yksi yhdensisältöinen kappele, jossa kaikkien osapuolten nimet. Esimerkiksi jos uroksen omistaa kaksi tai useampi ihmistä, jokainen heistä tarvitaan allekirjoittamaan astutustodistus (esim pariskunta omistajana). Muuten pentuja ei saa rekisteriin.
jalostusoikeus voi tosin olla liisattu=vuokrattu jollekulle virallisesti paperilla, jolloin jalostusoikeuden sen hetkinen omaaja on se allekirjoittaja. Silloinkin kyseisen koiran kohdalla tarvitsee kennelliitto tuota jalostusoikeuden siirto-paperia nähdäkseen, jotta kyseisen ihmisen allekirjoitus käy.

Suosi pennunmyynnissä yhden ihmisen nimiin myyntiä avioparin nimiin myynnin sijasta. Se on selkeämpää. Ihmiset eroavat, ja tulee riitoja siitä kenen koira on ja kuka sen saa. Jos se on jommankumman nimiin myyty, näiltä vältytään. Tämä tulee eteen joskus esim tahdottaessa sitten myöhemmin jotain omaa kasvattiurosta jalostukseen. Sitten sitä ei saakaan, kun rouva ja herra omistaja ovat riidoin eronneet, eikä toinen anna omaa osaansa toiselle eikä kasvattajalle, eikä allekirjoitustaan astutustodistukseen, eikä pentuja saa teetettyä uroksesta tai sitten niitä ei saadakkaan rekisteriin yks kaks jonkun ihmisen ilkeilyn takia.

Yleinen jonkinnäköinen ohje astutusmaksu-asiaan olisi noin 10% pentujen hinnasta sekä hyppymaksu saman verran.
Parasta muistaa kirjallisesti sopia, maksu tulee sellaisista pennuista, jotka jäävät ja toisaalta voidaan jättää henkiin kuntonsa puolesta. Mahdollisesti sairaat tai vammaiset, kuolleena syntyvät tai pieninä kuolevat ei lukumäärältään mukaan tuohon).

Muista madottaa narttu sekä ennen kiimaan tuloa hyvin, sekä kiimaan tultua vaikkapa Drontalilla. Se tuhoaa kaikki tavallisesti näissä tavattavat madot munasta aikuisiin kerta-annoksella. Kiimaan tulo aktivoi valitettavasti näitä inhottavia loisia aktivoitumaan nartun elimistössä. Ne on tärkeätä tuhota, jotta pennut ja emä itse eivät kärsisi niistä. Pennuista ei saa tulla mitään matomahaisia. Matoja on pennuista sitten paljon ikävämpi joutua hartiavoimin lähdettämään, jos tilanne menee sellaiseksi, että on ongelma. Jos narttusi on syönyt raakaa kalaa, se tarvitsee vähän tarkempaa madotusta eri aineilla kuin muuten. Samoin jos narttusi saa ulkona hiirestää myyrästää, sen madotuksen on oltava ekstratarkkaa ja nämä aktiviteetit on estettävä tiineeltä ja imettävältä emältä, vaikka mikä olisi.
Matoinen emä=matoiset pennut= kovin huono elämänalku lapsosille ja mahdollisesti esimerkiksi sairaammat nivelet jopa.
Luonnollisesti koirissa ei saa olla tavanomaisempia ulkoloisia, saati nenäpunkki- tai korvapunkkitartuntaa. On pidettävä huoli siitä, että pentuja luovutettaessa kaikki mahdolliset ongelmanpoikaset on hoidettu pois, pennut ovat puhtaina, terveinä, oireettomina, loisettomina, hyvässä kunnossa virkeitä ja pirteitä, onnellisen oloisia lapsosia. Jos pentu ei ole ihan kunnossa, sen paikka on kasvattajan luona, kunnes se ON ihan kunnossa. Ongelmia ei saa siirtää eteenpäin. Kasvattajasta ei kerro koskaan hyvää se, että ostajat joskus vuonna x tulevaisuudesssa voivat muistella muille, miten meidän muppe pentuna kasvattajalta tullessa oli loisissa, hilseessä, laiha, karva takkuista ja kiillotonta, tulehtunut persus, ihottumaa tai sitä tai tätä. Se ei ole koiran etu, eikä se myöskään ole ostajan EIKÄ kasvattajan etu ja tämä pitää kaikkien ymmärtää, jotka lähtevät kasvattamaan.

Kulut, tyypilliset, on parasta laskea etukäteen ja varata niin niihin kuin astutus- ja rekisteröimismaksuihinkin vara. Narttu voidaan joutua esim keisarinleikkaamaan. Sille voi tulla astutuksen jälkeinen kohtutulehdus, ja pentujen sijasta se voidaan joutuakin steriloimaan. Synnyttäneelle emälle voi tulla kalkkikramppi, tai nisätulehdus.


Mikäli varausmaksuja perii, ne ovat näissä roduissa satasta tai 150 yleensä. Varausmaksun periminen sitoo myös kasvattajaa kauppaan, siksihän sitä maksaa ostaja, voidakseen olla varma sovitun pennun saannista, ja myyjä voidakseen olla varma ostajan vakaista vakavamielisistä ostoaikeista. Mikäli kauppa peruuntuu maalaisjärjellä ymmärrettävistä järkevistä syistä tai niistä, jotka eivät ostajasta johdu, varausmaksu maksetaan takaisin.

Tässä on tärkeää juttua, joten opiskele tämä.
Pennut viedään viimeistään ennen luovutusta eläinlääkärintarkastukselle, ja siitä otetaan paperi, josta pitää itsesi säilyttää yhden alkuperäinen tai kopio, ja toinen ostajalle. Pentueen teettäjistä perin harva on itse eläinlääkäri. On tärkeätä, että huolellinen ja tunnollinen sivullinen ammattilainen käy pennut läpi. Eläinlääkäri mm kuuntelee stetoskoopilla sydämen ja keuhkot. Pennuilla voi olla synnynnäisiä vikoja, jotka eivät näy päällepäin vielä, ja ne voivat olla vakaviakin.

Jos syntyy viallisia pentuja, ne jotka voidaan hengissä pitää säädyllisesti, ei siis liikaa vikaa, esim jotain kosmeettista tai likipitäen sellaista, myydään 1/3 alennuksella.
Esimerkiksi jos urospennuista yksi osoittautuu kivesvikaiseksi, sinä korvaat 1/3 ostohinnasta kastroimisleikkausta varten (syöpäriskin takia leikattava vähän myöhemmin kun kasvaa), ellet sinä jo alun perin anna sitä alennusta myydessä, jos sinä olet sitä mieltä että teet mieluummin niin päin, kuin setvit jälkikäteen. Tietysti kaikilla uroksilla ei ole kivekset laskeutuneet vielä luovutusiässä. Toisilla ne laskevat nopeammin, toisilla hitaammin, toisilla ei ikinä, ja toisilla laskee vain yksi kives. Ne vatsaonteloon jäävät piilokivekset ovat se syöpäriski, ja siksi ne pitää poistaa kivesvikaisilta koirilta.

Mikäli napatyriä löytyy, eläinlääkärin pitää arvioida, ovatko ne leikkaushoitoa tarvitsevan laatuisia, suuruisia. Sellaisia aivan pieniä ei yleensä tarvitse leikata, eikä niissä sen erikoisempaa aihetta hämminkiin. Joku jalostustarkoituksiin napatyräisen narttupennun ostaminen voi olla epäviisasta, koska asiasta liikkuu mielipiteitä, tämä olisi perinnöllistäkin myös osaltaan tapauskohtaisesti. Joskus emä itse saa liialla nuolemisella ne aikaan.
Jos taas on isoja, ja niin tarpeeksi isoja napatyriä, että eläinlääkäri vahvasti epäilee tai suoraan sanoo voivan olla tai olevan napatyräleikkauksen aihetta, niin silloin tämä asia kuuluu suoraan kertoa myös ostajaehdokkaalle ja antaa hänen päättää, tahtooko hän ns viallista pentua. Samoin se napatyräleikkauksen kulunki kuuluu kasvattajalle maksaa. Huom, tietysti vain siinä tapauksessa, se on oikeasti lääketieteellisesti perusteltu tapaus. Ei siis joka napatyräistä koiraa tarvitse leikkauttaa automaattisesti vain siksi, että siinä on jokin pieni vianpoikanen. Sen pitää olla sen tasoinen, leikkaus on lääketieteellisesti perusteltu.
Jos asia on jo varma, niin alennuksen voi antaa suoraan myyntihinnassa - leikkauksen kulujen verran.

Purentaviallisista pitää neuvotella osaavan eläinlääkärin kanssa mielipidettä. Etenkin pahasti purentavikaiset pitäisi ehdottomasti lopettaa kärsimästä, eikä myydä niitä rahanhimo silmissä, kuten monesti tehdään. Purentaviat ja hammaspuutostaipumus ovat myös perinnöllisiä. Sen kanssa ei kannata hysterisoida, mutta asia pitää tiedostaa ja ottaa vakavasti: se ei ole mitään yhdentekevää. Purentaviat voivat tehdä koiran elämästä sitä h*lvettiä, vaikka koira ei osaa kipujaan niin ihmiselle selittää, korkeintaan muuttua masentuneeksi tai vihaiseksi. Leukanivelet voivat kulua ja aiheuttaa suurta kipua. Purentavika voi tehdä vaikeaksi ja kivuliaaksi jopa syömisen. Aivan pienet eivät ole niin vakavia, ja sellaiset jotka alun perin havaitaan, voivat luovutusiän kohdalla olla kasvaneet normaaleiksi tai niin paljon pois, että näkee, ne tulevat käytännössä häviämään kokonaan tai oleellisissa määrin. Sellaiset, jotka alkavat ilmetä vasta luovutusikää lähestyessä, ovat niitä ikäviä.
Isot hammaspuutokset ovat ikävä asia, eikä sellaisesta koirasta myöskään pidä pyytää täyttä hintaa, vaikka hammaspuutoksellisen voikin jättää henkiin ja myydä. Ne eivät kuitenkaan ole jalostuskäyttöön soveltuvia koiria, ja näyttelyssä nykyään hammaspuutoksiin ja purentavikoihin on alettu kiinnittää huomiota enempi.

********************************************************************************

PItää muistaa tarkasti yksi asia, ja se on seuraava:
myyntisopimukseen pitää tarkasti kirjata pennun hinta. Samoin myös se, jos hinnasta on annettu alennusta, minkä verran ja mikä on ollut syynä alennukseen. Tämä myös esim siksi, ettei tule ostajalle väärinkäsitystä eikä tule riitaa ja tappelua joskus myöhemmin korvauksista tai muusta, vaan asiat ovat selviä alusta asti.

Esimerkiksi jos pentueesi yleisesti myyt 800 eurolla kappale, mutta annat jostain koiran viasta johtuen alennusta puolet, niin kirjataan koiran hinnaksi 400, ja samoin kirjataan että koirasta on annettu alennusta puolet normaalihinnasta 400 euroa, syystä se ja se, eikä asia oikeuta enempiin lisäkorvauksiin, vaan korvaus viasta/puutteesta/korjausleikkauksesta tai kastrointikuluista on suoritettu jo tuossa. Tai jos hintatasosi on 600 e pentu ja annat kivesvikaisesta alennusta 1/3 eli 200 euroa, kirjataan nämä summat ja alennuksen määrä ja syy. Siitä pitää selvitä eittämättä se, että tuon hinnan jälkeen ei enää tule alennusta. Jos koira myydään vain hinnalla 400, eikä ole mainintoja alennuksista, joku voi tosissaan luulla, että hänelle kuuluu siitä hinnasta vielä aikanaan myöhemmin 1/3 alennus, sitten kun on varmaa vaikkapa koiran vuoden iässä ollessa, etteivät ne kivekset todellakaan enää tule laskeutumaan.

Järkevintä oikeastaan on myydä normaalihinnalla urospentu, jonka kivekset eivät vielä luovutusiässä ole laskeutuneet, ja maksaa korvaus vuoden iässä, jos ne eivät ole vieläkään normaalit.



Uroksenomistajan pitää aikanaan allekirjoittaa paperit -että hänen koiransa on isä - ja sitä ennen sinä maksat hänelle astutusmaksun vitkuttelematta. Hänen allekirjoituksensa on ehtona sille, että pentueen saa rekisteriin. Jos pennusta sovitaan maksuna uroksen omistajalle, niin ei tietenkään enää lisämaksuja sen päälle, ja astutusmaksusta käy siinä mielessä etukäteinen myyntipaperi 0 euron hinnalla siitä yhdestä pennusta.

Pentue kannattaa hyvissä ajoin siruttaa, eläinlääkärintarkastuttaa ja pistää paperit vetämään kennelliittoon. Jos on kennelliiton jäsen ja itse omistaa rekatun pentueen rekatun emän, voi käyttää ns Omakoira-sähköistä järjestelmään. Siinä rekisteröinti tapahtuu todella nopeasti. Tietysti jos isän omistaja ei ole kennelliiton jäsen eikä omaa tunnuksia, astutustodistus on lähetettävä paperipostina, ja se hidastaa. Systeemiin pääsee nettipankkitunnuksilla ainakin.

Lue lisää

Muista isää pennuille valitessasi ja tarkastellessasi, ottaessasi selvää lähiperheen kivesvika-riskeistä,
että uroksen lisäksi kivesvikaa periyttävät myös NARTUT ! Tätä ikävä kyllä kaikki eivät tiedä. Kun ihmisillä on siitä niin vähän tietoa, asiaa ei ymmärretä ottaa tarpeeksi huomioon.



Siis: jos narttusi veljissä tai isässä isän sisaruksissa tai muissa jälkeläisissä tai narttusi emän omissa jälkeläisissä tai lähiperheessä on vahvasti kivesvikariskiä enemmälti,
älä käytä urosta, joka tiedetään kivesvian kantajaksi, tai jonka isä tai täysveli tiedetään sellaiseksi. Tai mikäli uroksen emältä on lähtenyt kovin kivesvikaisia urospentuja.

Tuollaisessa tapauksessa on parasta muiden asioiden ohella jos mahdollista valita uros, jolla on pentuja useita pentueita, eikä niissä missään kivesvikaa.
Kivesvika on siitä ikävä juttu, että kivesvikaisia oman nartun jälkeläisiä omia kasvatteja ei sitten saa jalostuskäyttöön, eikä niiden suku jatku, vaikka ne olisivat muuten miten ihania. Niiden veljienkin jalostuspartnereita pitää vähän miettiä pikkasen enempi, kuin sellaisen pentueen jäsenten, jossa pentueessa EI ole kivesvian kivesvikaa. Kuten sanottua, kun nartun omistaja etsii partneria ...

Joskus jokin narttu tekee ihan kaikkien, eli sellaistenkin urosten kanssa kivesvikaisia, millä uroksilla on suunnattomat määrät pentuja entuudestaan, eikä minkään muiden _lukuisien_ narttujen kanssa kivesvikaa. Eli sitä vikaa voi pentuihin heittää emästä oikeastaan aika voimakkaastikin, kun muistaa, että isä itse ei koskaan rekkauspentuja teetettäessä voi olla kivesvikainen, kun sen pitää itsensä olla normaali ilmiasultaan : kaksi normaalisti laskeutunutta kivestä !


TOINEN tärkeä asia on muistaa ottaa selvää, onko oman nartun lähisuvussa epilepsiaa, ja onko takana miten likellä tunnettuja sairaita. Samoin harkittujen sulhasten perheistä sama tieto. Kun asiat asettelee yhteiseen sukutauluun, pitää miettiä, tuleeko näppituntumalla molemmin puolin tiedossa olevaa riskiä liikaa liian läheltä ja liian monta tapausta.

Tämän hetken tiedon perusteella geenien tutkijat pitävät todennäköisenä epilepsian ja kataraktan periytymistä näillä koirilla todennäköisesti useamman geenin yhdistelmän takana olevana, eli se ei olisi niin yksinkertaisesti yhdellä geeniparilla periytyvää kuiten esim roduistamme tunnettu prcd-PRA, missä kaksi geenin kantajaa kun saa pentuja, tilastollisesti 1/4 sairastuvan tyyppisiä, joilla siis on mahdollista sairastua jossain vaiheessa elinikää.
Tietysti näissä kaikissa pitää muistaa ympäristötekijöiden vaikutus terveyteen ja sairauksien puhkeamiseen. Niitä voi olla valtava kirjo.

Kaikki epilepsiatyyppinen oireilu ei kuitenkaan johdu tosiasiallisesti oikeasta epilepsiasta. Kouristustyyppistä oireilua voi saada vaikkapa vakavien tulehdustautien tai tietynlaisten myrkytysten tai ravinnepuutosten yhteydessä. Samoin esimerkiksi diagnosoimaton tai alihoidettu kilpirauhasen vajaatoiminta, tai koiralle sattuva (esim vanhana) sydämen rytmihäiriö voi tuottaa tuollaisia kouristuskohtauksia. Kaikki, mikä ensialkuun voi jopa lääkärin korvaan kuulostaa aidolta epilepsialta, ei sitä todellakaan ole.
Ja nettipalstoilla usein hysterisoidaan, tyhmyys lisääntyy laumassa.

Mitään kenenkään koiraa ei voisi jalostukseen käyttää, jos takaa tai suvusta ei saisi löytyä mitään, jos kaikki tiedettäisiin. Tämä on fakta - pidetään siitä tai ei. Usein ihmisistä on kiva vaan teeskennellä jotain muuta, ei meidän koiralla ole mitään riskejä takana - eikä se ole minkään niistä kohdalla totta. Millään koiralla itselläänkään ei ole "täydelliset" geenit.

Tämä on hyvä muistaa.