Pelon perusperiaatteita
Puhdistin akvaariota ja tajusin yhden universaalin ominaisuuden mitä meillä ihmisillä ja kaloilla on; PELKO. Kalat pelkäsivät haavia, jolla keräilin irronneita kasvien lehtiä akvaariosta.
Pelolla tarkoitetaan http://fi.wikipedia.org/wiki/Pelko mukaan seuraavaa: ”Pelko on epämiellyttävä tunne tai ennakkoaavistus vaarasta, kivusta tai yleensäkin jostakin epämiellyttävästä asiasta. Se on eräs alkukantaisimpia tunteitamme. Se esiintyy useilla eläinlajeilla ja pelkoreaktiotkin ovat hyvin samanlaisia (jähmettyminen, pakeneminen jne.) ”
Pelkoa on aina ja kaikkialla. Sitä osataan käyttää myös hyväksi esimerkiksi uskonnoissa, terveyshuollossa, työpaikoilla jne. Yhteiskuntaammekin ohjataan pelolla. Kaikkea muita paitsi koneita voidaan ohjata pelolla.
Pelolla johtaminen
Muistatko vielä kylmän sodan? Pelättiin ydinohjuksia ja kouluissa jaettiin ohjeita miten ydinsodan aikana tulee menetellä. Armeijassa opeteltiin piiloutumaan ihmeviitan alle, ohjeena lakaista kerrostalot ja autot havulla ihmeviitan päältä ydinsodan taannuttua. Mutta osattiinko pelätä liftaamista, ruokaa, terroristeja, työpaikan mittareita, lamaa jne?
Nykyisin pelkäät syöväsi väärin ja saavasi ties minkä sairauden (johon varmasti on kallista lääkettä tarjolla), pelkäät menettäväsi työpaikan, pelkäät joutuvasi muiden ihmisten pilkan kohteeksi jos painosi ylittää (huom! alittaminen ei haittaa) 1800-luvun matemaatikon (huom! matemaatikon, EI lääkärin) kehittämän BMI-kaavan "normaalipainoinen" jne.
Pelolla johtaminen on varmasti meille kaikille tuttua; on keksitty prosessit, mittarit, tavoitteet, menestystekijät ja monet muut hienot ja täysin toimivat tavat kuvaamaan mm. tehokkuutta. Olemme järjettömän hyviä näyttämään numeroilla toteen sen miten hyvin mikäkin asia toimii ja meidät on opetettu pelkäämään numeroita. Meidät yhteiskunnan tuotantokoneistona on erinomaisesti optimoitu ja lisää pitää optimoida jotta velat saadaan tulevaisuudessa maksetuksi.
Kotona me vanhemmat johdamme lapsiamme pelolla, ”jos et tee tätä ja tätä niin käy niin ja näin”. Käskytämme lapsiamme samaan tapaan kuin armeijassa. Sovellamme saamaamme oppia myöhemmin ollessamme johtamassa toisia ihmisiä: ”jos et tee näin ja näin, niin yritys on kuolemaan tuomittu” tai esimerkiksi ”jos emme saavuta tätä tavoitetta, työpaikkasi voidaan (huomaa viittaus epävarmuuteen) joutua lakkauttamaan.
Omiin kasvatusmetodeihin kuuluu toki osana myös pelolla johtaminen, mutta paljon mielekkäämpää on sanoa lapselle ”miksi sinun ei tulisi tehdä tuolla tavalla” tai ”oletko miettinyt mitkä ovat seurauksen tuollaisesta toiminnasta”.
Entäpä jos edellä olevaa sovellettaisiin työpaikoille? Saataisiin ne kehityskeskustelut ja muut humaanimmat ihmisten johtamismenetelmät OIKEASTI toimimaan, ei vain esimiehen kerran vuodessa suorittaman monologin muodossa. Vai pitäisikö esimiehinä olla muitakin kuin pelkkiä matemaattisesti ajattelevia insinöörejä, joille on annettu tehtäväksi johtaa ihmisiä (matemaattisesti)? Vai riittäisikö henkilöstöjohtamiseen koulutuksen saanut henkilöstöpäällikkö?
Mitä jatkuvasta pelosta sitten voi seurata?
Pelko aiheuttaa stressiä http://fi.wikipedia.org/wiki/Stressi. Stressi on lyhytkestoisena tervettä, mutta pitkäkestoisena tuhoisaa; nousseet noadrenaliinihormonien, adrenaliinihormonien ja kortisolin http://fi.wikipedia.org/wiki/Kortisoli pitoisuudet voivat johtaa esimerkiksi masennukseen http://fi.wikipedia.org/wiki/Masennus tai vaikkapa diabetekseen http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=850
Yhteiskunnassamme puhutaan valtavasti siitä miten liikapaino, nopeat hiilihydraatit, liikkumattomuus ja monet muut asiat lisäävät aikuisiän diabetesta. Samaan havaitaan masennuksen olevan yleisin sairauspoissaolojen syy ja kohta myös suurin ennenaikaisen eläköitymisen syy.
Onko kukaan missään koskaan ajatellut sitä että voisiko ihmisten psykosomaattiset rajat olla nyt osittain saavutettu? Mikä on pelon osuus sairauksien synnyssä? Olemmeko itse ajaneet itsemme tilanteeseen jossa satoja tuhansia vuosia vanha geeniperimämme ei taivukaan koneelliseen maailmaan?
Lääketiedehän on bisnestä; ei ole mitään järkeä lähteä tutkimaan psykosomaattisia asioita ellei niihin voida kehittää lääkettä, jota voidaan kalliilla myydä. Mutta kuka tämän kehityksen sitten voi katkaista ellei lääketiede? Psykologia on yhteiskunnassamme huuhaahoitoa jota ei pidetä missään arvossa. Samaan aikaan perinteiset tukiverkot ovat karisseet, ei ole enää tupaa ja isovanhempia ja muuta sukua saman katon alla jakamassa huolia.
Esimerkkinä lääkäreiden tulostavoittelusta kiinasta jalkakylvystä saamani jalkasilsa: paikallinen työterveyslääkäri kirjoitti reseptin Lamasiliin (jalkasienivoide) ja kun se ei auttanut, kolme kuukauden reseptiä sisäisesti otettaviin sienilääkkeisiin. Nekään eivät auttaneet. Mutta mikä auttoi? Kaliumpermanganaatti! Yksinkertainen hapetin, maksaa n. 0,4 euroa per pussi ja kymmenellä kylvyllä lähti jalkasilsa! Huomaat ongelman; jos lääkebisnes ei saa hoidosta voittoa, ei sitä suositella tai edes kouluteta.
Mikä mahtaakaan olla tulevaisuutemme jos emme pysty muuttamaan yhteiskuntaamme yksilöille, ei koneistolle, sopivaksi?
Vai onko tarkoitus jalostaa ihmisiä tunteettomiksi koneiksi (ns. luonnollisen poistuman kautta, eli yhteiskuntamme heikoiksi määrittelemät ihmiset lisääntyvät vähemmän kuin yhteiskunnan koneistoon sopivat ihmiset), jotka palvelevat yhteiskunnan tavoitteita tunteettomasti, eli stressittömästi ja masentumatta? Tuleeko meistä tahtomattamme robotteja?
Tämä pohdinta oli aika syvällistä ja täysin hypoteettista. Kirjoituksesta ei pidä provosoitua, mutta toivottavasti se saa sinut ajattelemaan.
Puhdistin akvaariota ja tajusin yhden universaalin ominaisuuden mitä meillä ihmisillä ja kaloilla on; PELKO. Kalat pelkäsivät haavia, jolla keräilin irronneita kasvien lehtiä akvaariosta.
Pelolla tarkoitetaan http://fi.wikipedia.org/wiki/Pelko mukaan seuraavaa: ”Pelko on epämiellyttävä tunne tai ennakkoaavistus vaarasta, kivusta tai yleensäkin jostakin epämiellyttävästä asiasta. Se on eräs alkukantaisimpia tunteitamme. Se esiintyy useilla eläinlajeilla ja pelkoreaktiotkin ovat hyvin samanlaisia (jähmettyminen, pakeneminen jne.) ”
Pelkoa on aina ja kaikkialla. Sitä osataan käyttää myös hyväksi esimerkiksi uskonnoissa, terveyshuollossa, työpaikoilla jne. Yhteiskuntaammekin ohjataan pelolla. Kaikkea muita paitsi koneita voidaan ohjata pelolla.
Pelolla johtaminen
Muistatko vielä kylmän sodan? Pelättiin ydinohjuksia ja kouluissa jaettiin ohjeita miten ydinsodan aikana tulee menetellä. Armeijassa opeteltiin piiloutumaan ihmeviitan alle, ohjeena lakaista kerrostalot ja autot havulla ihmeviitan päältä ydinsodan taannuttua. Mutta osattiinko pelätä liftaamista, ruokaa, terroristeja, työpaikan mittareita, lamaa jne?
Nykyisin pelkäät syöväsi väärin ja saavasi ties minkä sairauden (johon varmasti on kallista lääkettä tarjolla), pelkäät menettäväsi työpaikan, pelkäät joutuvasi muiden ihmisten pilkan kohteeksi jos painosi ylittää (huom! alittaminen ei haittaa) 1800-luvun matemaatikon (huom! matemaatikon, EI lääkärin) kehittämän BMI-kaavan "normaalipainoinen" jne.
Pelolla johtaminen on varmasti meille kaikille tuttua; on keksitty prosessit, mittarit, tavoitteet, menestystekijät ja monet muut hienot ja täysin toimivat tavat kuvaamaan mm. tehokkuutta. Olemme järjettömän hyviä näyttämään numeroilla toteen sen miten hyvin mikäkin asia toimii ja meidät on opetettu pelkäämään numeroita. Meidät yhteiskunnan tuotantokoneistona on erinomaisesti optimoitu ja lisää pitää optimoida jotta velat saadaan tulevaisuudessa maksetuksi.
Kotona me vanhemmat johdamme lapsiamme pelolla, ”jos et tee tätä ja tätä niin käy niin ja näin”. Käskytämme lapsiamme samaan tapaan kuin armeijassa. Sovellamme saamaamme oppia myöhemmin ollessamme johtamassa toisia ihmisiä: ”jos et tee näin ja näin, niin yritys on kuolemaan tuomittu” tai esimerkiksi ”jos emme saavuta tätä tavoitetta, työpaikkasi voidaan (huomaa viittaus epävarmuuteen) joutua lakkauttamaan.
Omiin kasvatusmetodeihin kuuluu toki osana myös pelolla johtaminen, mutta paljon mielekkäämpää on sanoa lapselle ”miksi sinun ei tulisi tehdä tuolla tavalla” tai ”oletko miettinyt mitkä ovat seurauksen tuollaisesta toiminnasta”.
Entäpä jos edellä olevaa sovellettaisiin työpaikoille? Saataisiin ne kehityskeskustelut ja muut humaanimmat ihmisten johtamismenetelmät OIKEASTI toimimaan, ei vain esimiehen kerran vuodessa suorittaman monologin muodossa. Vai pitäisikö esimiehinä olla muitakin kuin pelkkiä matemaattisesti ajattelevia insinöörejä, joille on annettu tehtäväksi johtaa ihmisiä (matemaattisesti)? Vai riittäisikö henkilöstöjohtamiseen koulutuksen saanut henkilöstöpäällikkö?
Mitä jatkuvasta pelosta sitten voi seurata?
Pelko aiheuttaa stressiä http://fi.wikipedia.org/wiki/Stressi. Stressi on lyhytkestoisena tervettä, mutta pitkäkestoisena tuhoisaa; nousseet noadrenaliinihormonien, adrenaliinihormonien ja kortisolin http://fi.wikipedia.org/wiki/Kortisoli pitoisuudet voivat johtaa esimerkiksi masennukseen http://fi.wikipedia.org/wiki/Masennus tai vaikkapa diabetekseen http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=850
Yhteiskunnassamme puhutaan valtavasti siitä miten liikapaino, nopeat hiilihydraatit, liikkumattomuus ja monet muut asiat lisäävät aikuisiän diabetesta. Samaan havaitaan masennuksen olevan yleisin sairauspoissaolojen syy ja kohta myös suurin ennenaikaisen eläköitymisen syy.
Onko kukaan missään koskaan ajatellut sitä että voisiko ihmisten psykosomaattiset rajat olla nyt osittain saavutettu? Mikä on pelon osuus sairauksien synnyssä? Olemmeko itse ajaneet itsemme tilanteeseen jossa satoja tuhansia vuosia vanha geeniperimämme ei taivukaan koneelliseen maailmaan?
Lääketiedehän on bisnestä; ei ole mitään järkeä lähteä tutkimaan psykosomaattisia asioita ellei niihin voida kehittää lääkettä, jota voidaan kalliilla myydä. Mutta kuka tämän kehityksen sitten voi katkaista ellei lääketiede? Psykologia on yhteiskunnassamme huuhaahoitoa jota ei pidetä missään arvossa. Samaan aikaan perinteiset tukiverkot ovat karisseet, ei ole enää tupaa ja isovanhempia ja muuta sukua saman katon alla jakamassa huolia.
Esimerkkinä lääkäreiden tulostavoittelusta kiinasta jalkakylvystä saamani jalkasilsa: paikallinen työterveyslääkäri kirjoitti reseptin Lamasiliin (jalkasienivoide) ja kun se ei auttanut, kolme kuukauden reseptiä sisäisesti otettaviin sienilääkkeisiin. Nekään eivät auttaneet. Mutta mikä auttoi? Kaliumpermanganaatti! Yksinkertainen hapetin, maksaa n. 0,4 euroa per pussi ja kymmenellä kylvyllä lähti jalkasilsa! Huomaat ongelman; jos lääkebisnes ei saa hoidosta voittoa, ei sitä suositella tai edes kouluteta.
Mikä mahtaakaan olla tulevaisuutemme jos emme pysty muuttamaan yhteiskuntaamme yksilöille, ei koneistolle, sopivaksi?
Vai onko tarkoitus jalostaa ihmisiä tunteettomiksi koneiksi (ns. luonnollisen poistuman kautta, eli yhteiskuntamme heikoiksi määrittelemät ihmiset lisääntyvät vähemmän kuin yhteiskunnan koneistoon sopivat ihmiset), jotka palvelevat yhteiskunnan tavoitteita tunteettomasti, eli stressittömästi ja masentumatta? Tuleeko meistä tahtomattamme robotteja?
Tämä pohdinta oli aika syvällistä ja täysin hypoteettista. Kirjoituksesta ei pidä provosoitua, mutta toivottavasti se saa sinut ajattelemaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rhaa otetaan ja rahaa jaetaan ja lääkkeitä valmistetaan ja aivoja turmellaan.
http://www.cchr.org/#/home
Aikaslailla jännä yhdistys ... tosin sivuilla väitettiin yhdistyksen toimivan 34 maassa ... ja Google http://www.google.fi/#hl=fi&source=hp&q=cchr finland&btnG=Google-haku&meta=&aq=f&oq=cchr finland&fp=7aecd72af12f3e53 palauttaa linkin tänne, mutta dokumentti poistettu?
Suomessa näitä yhdistyksiä ja viranomaisia on pilvin pimein, mutta mitkä ovat niiden todelliset vaikutusmahdollisuudet (= molemmat kumartavat rahoittajan suuntaan)?
Hieman aiheesta ohi katselin YLE:n MOT:a aiheena Kelan sosiaaliturvan muutoslautakunta. Oikeusasiamiehelle 10 pistettä asian ryhdikkäästä hoitamisesta, haastatellulle ministerille puhdas 0 kun ei osannut vastata toimittajan kysymykseen "lupaatteko hoitaa asian kuntoon". Kyse oli valiltusajoista, jotka pitäisi perustuslain mukaan ollla alle 6kk, ovat olleet kaksi vuotta, nyt uuden johdon ja työilmapiirin paranemisen vuoksi 11kk.
Aiheeseen: George Orwell kirjoitti joskus 1940 kirjan "Vuonna 1984". Hätkähdyttävällä tavalla nykymeno alkaa muistuttamaan tuota nykyään lähinnä pohjois-koreaan sopivaa yhteiskuntaa ja yhteiskunnan ohjaamista. Pitääkö todella eduskunnan tuhlata järjettömästi aikaa ja (palkka)rahaa sen takia että esimerkiksi autossa ei saa polttaa jos siinä on lapsia mukana? Onko laista tulossa "How to live instructions for dummies"? Vai onko kyse edelleen siitä että ihmisten itsemääräämisoikeutta halutaan edelleen kaventaa, jotta heitä olisi parempi hallita?
Ei silti, kyllä meidän asiat ovat todella hyvin verrattuna moneen kehitysmaahan, mutta se ei saa olla syynä kehittää yhteiskuntaamme meille ihmisille mielekkäämmäksi, ilman pelotteita
yhteiskunta toimisi mainiosti, jos ei olisi ihmisiä :-)