Tämä pelko on aivan todellsista ja kamalaa, ei mitään pientä jännitystä, jota jokainen varmasti kokee. Ja jo heti näin alkuun kerron, että tämä ei ole sitten mikään "hyi iiiks, lääkäri ajattelee varmasti pervoja ja menee sermin taakse vetämään käteen" -juttu eli en kaipaa mitään tuon tyylisiä kommentteja, enkä myöskään mitään usein kuultuja "olet typerä ja lapsellinen teinipelle, joka ei varmasti tulee pärjäämään elämässään, kun tuollaisestakin tekee noin kauhean ongelman" tai "kuole sitten vaivoihis" -tyylisiä kommentteja tai "no älä sitten mene sinne, vitun paska" (kun sitä kuitenkin haluaisi huolehtia terveydestään).
Sinne mennessä oksettaa, pulssi on yli 200, tärisen, itken hysteerisenä, jonkun on pakko taluttaa minua, koska jalat tuntuvat pettävän alta ja huone vain pyörii ympärillä huimauksen takia ja lattia näyttää "aaltoiselta". Itken ja tärisen koko sen ajan, kun lääkäri tutkii. Monesti tutkimus on pitänyt keskeyttää, koska ei siitä tule mitään. Olen pyörtynytkin lääkärissä.
Kukaan ei koskaan ota tätä pelkoa tosissaan ja saa vain kuulla samanlaisia kommentteja, kun pistin ekaan kappaleeseen. Minusta tuntuu, että tämä on eniten väheksytty pelko. Joku pelkää korkeita paikkoja, toinen suljettuja tiloja, kolmas hämähäkkejä, yksi pyörtyy verta nähdessään ... jne. Ei tällaisista peloista kirjoittaville kukaan yleensä tule sanomaan, että "no saatanan teinipentu, tapa vaikka ittes, kun teet elämästäs noin vaikeeta".
Eikä pelkoni rajoitu vain tähän tilanteeseen, vaan kaikkiin lääkäreihin ja toimenpiteisiin ja kipuun.
Onko minulla kohtalontovereita?
Sinne mennessä oksettaa, pulssi on yli 200, tärisen, itken hysteerisenä, jonkun on pakko taluttaa minua, koska jalat tuntuvat pettävän alta ja huone vain pyörii ympärillä huimauksen takia ja lattia näyttää "aaltoiselta". Itken ja tärisen koko sen ajan, kun lääkäri tutkii. Monesti tutkimus on pitänyt keskeyttää, koska ei siitä tule mitään. Olen pyörtynytkin lääkärissä.
Kukaan ei koskaan ota tätä pelkoa tosissaan ja saa vain kuulla samanlaisia kommentteja, kun pistin ekaan kappaleeseen. Minusta tuntuu, että tämä on eniten väheksytty pelko. Joku pelkää korkeita paikkoja, toinen suljettuja tiloja, kolmas hämähäkkejä, yksi pyörtyy verta nähdessään ... jne. Ei tällaisista peloista kirjoittaville kukaan yleensä tule sanomaan, että "no saatanan teinipentu, tapa vaikka ittes, kun teet elämästäs noin vaikeeta".
Eikä pelkoni rajoitu vain tähän tilanteeseen, vaan kaikkiin lääkäreihin ja toimenpiteisiin ja kipuun.
Onko minulla kohtalontovereita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän sinua hyvin. Olen itsekin lääkärikammoinen, mutta gynekologikammoni ei ilmeisesti taida olla ihan noin paha!
Tämä pelko on pelko siinä missä muutkin pelot. Haukkujista ja muista ilkeilijöistä ei kannata välittää, koska tuollaiset haukkumiset kertovat kyllä jotain ihmisen älykkyyden tasosta...
(testaus)
No miten lääkäri on kommentoinut tota sun pelkoa? Onko tarjonnut mitään apua sinulle? Esim. kirjoittanut lievää rauhoittavaa lääkettä, keskustellut pelosta tms.? Entä oletteko keskustelleet sellaisestä ehkäisymenetelmästä jonka takia sinun ei tarvitsisi käydä gynellä joka vuosi? Elätkö parisuhteessa? jos et käytä mitään ehkäisyä, eikä sinulla ole koskaan todettu mitään lääkärikäynnillä, ei ole kipuja tai vuotoja niin mielestäni silloin on turhaa käydä joka vuosi gynellä. Ja tokihan sinun kuuluu saada pientä lääkitystä jotta pystyt tutkimuksissa käymään.
Niinkuin tuo edellinen sanoi, rauhoittava lääkitys auttaa- minun ystävälläni oli aivan tajuton hammaslääkäripelko, ja oli jättänyt hampulääkärissä käynnin sen takia kokonaan. Viime vuonna hän kuitenkin näki lehdessä mainoksen hammaslääkäristä, joka käytti ilokaasua tai rauhoittavia. Hän päätti kokeilla. Sai pillerit, otti sellaisen jonkin aikaa ennen hammaslääkärille lähtöä, ja kaikki sujui hyvin. Nyt hän on käynyt siellä pari kertaa, eikä yhtään hirvitä. Tsemppiä sinullekin!
Mulla on kans jonkunlaista pelkoa tai jännitystä gynekologilla käynnin yhteydessä.
Lähinnä sisätutkimus tuntuu pahalta kun sattuu.
Kerran yks lääkäri kysyi että miten pystyn olemaan mieheni kans yhdynnässä jos sisätutkimuskin sattuu näin paljon? Vastaus oli valmiina mielessäni, mutta jätinpä sen (fiksuna) sanomatta :). Tyhmähkö lääkäri , en menny toista kertaa sen vast.otolle!
Nykyään olen kyllä kasvattanut luonnetta ja yrittänyt suhtautua näihinkin lääkärireissuihin reippaammin ja myönteisemmin , ja oman asenteen muutos on oikeesti auttanut tässä.
Kivusta voi kertoa lääkärille mutta samalla näyttää sille että on jutussa mukana ja on valmis kestämään. Eikä mikään tutkimus kestä viittä minuuttia kauempaa , mulla ainakaan.