Olen pureskellut huuliani nyt jo 15 vuotta, enkä pysty lopettamaan. Revin rohtuneet palat alahuulestani irti ja sen jälkeen puren ja revin hampaillani huulen verille. Useimmiten se paranee nopeasti, mutta on kova ja kireä. n. kerran vuodessa huuli turpoaa on todella kivulias ja hidas parantumaan.
Uskoisin että tämä on lauennut lapsena kaikkein riitaismpana jaksona elämässäni. Aloin ensin repiä kynsiäni, mutta lopetin sen sitten ja vaihdoin oireilun huuliini. veljeni repii kyntensä hermostuksissaan irti ja sisareni samoten häärää kynsiensä parissa. Kaikilla on yhteistä jännittyneisyys.
miten pääsen irti tästä? en halua saada huulisyöpää!
Uskoisin että tämä on lauennut lapsena kaikkein riitaismpana jaksona elämässäni. Aloin ensin repiä kynsiäni, mutta lopetin sen sitten ja vaihdoin oireilun huuliini. veljeni repii kyntensä hermostuksissaan irti ja sisareni samoten häärää kynsiensä parissa. Kaikilla on yhteistä jännittyneisyys.
miten pääsen irti tästä? en halua saada huulisyöpää!
Vastaukset 3
Vanhimmat
keksiä erilaisia helppoja keinoja purkaa jännitystä. Voithan pureskella purkkaa, ja käytä huulirasvaa, niin huulet ei rohdu.
Minulla sama. Nuorempana pureskelin kynsiä, esimerkiksi ennen tärkeää koetta ja muuta hermostuttavaa asiaa. Nyt en pureskele enää kysiä, vaan alahuulta. Välillä alahuuli on ihan kipeä sisäpinnalta. Saan tämän kyllä loppumaan ihan koska haluan, mutta jännittyneenä en edes huomaa, että teen tätä ja sitten huulessa onkin jo haavoja. En minä oikein usko, että sinulle mitään huulisyöpää tuosta tulee. Niin kuin edellinen kirjoitti, yritä keksiä jotain vaihtoehtoista tekemistä, kuten vaikka peukaloiden pyörittely. ;D
Kuulostaa dermatillomanialta, jota itsekin sairastan. Täältäkin löytyy keskustelu tästä pakko-oireisesta repimishäiriöstä.