kolmessa polvessa esiteltiin KELA:n julkaisussa. Itse en tunne yhtään tällaista ketjua. Isoäitini kuoli 93-vuotiaana ja tätini, hänen tyttärensä 96-vuotiaana. Siinä ovat sukuni vanhimmat. Isänikin eli lähes 93-vuotiaaksi.
Satavuotiaita
1943
586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvät geenit ja todennäköisesti myös hyvät mahdollisuudet aloittaa ketju. Oma ja äitini isä eivät ehtineet edes aloittaa eläkevuosiaan, eikä minun tarvitsisi elää kuin pari vuosikymmentä lyödäkseni sukuni ennätykset. Ehkä on hyvä, että olen aina arvostanut laatua enemmän kuin määrää. 100-vuotisjuhlien sijaan pitänee tyytyä suunnittelemaan hautajaisia.;))
Virkeitä ja ajassa eläviä 100-vuotiaita näkee nykyään entistä useammin. Mieleeni ovat jääneet uutiset Kellokoskella tai Järvenpäässä eläneestä legendaarisesta Arskasta, joka sai pubikavereiltaan 100-vuotislahjaksi pubikierroksen Lontoossa. Arska, Aarne Arvonen syntyi 1800-luvulla kuoli v. 2008 elettyään 111-vuotiaaksi. Vasta viimeiset vuodet pysähdyttivät hänet sairaalaan. Harmi, ettei kukaan kirjoittanut hänen muistelmiaan.
on tämä eläminen. Luulin, että äitini kuoli nuorena, oli 75-vuotias. Kaikki hänen sisaruksensa elivät kauemmin. Olemme eri henkilöiden kanssa keskustelleet asiasta ja monet menehtyvät jo meidän ikäluokassamme.Omassa suvussani ei ole esiintynyt dementiaa, ei myöskään tukielinten sairauksia. Sydän- ja verisuonitauteja on ollut, mutta lääkityksellä nekin on saatu kuriin. Olen samaa mieltä siitä, ettei pitkä ikä ole sinänsä tavoite, jos joutuu elämään vuosikausia toisten autettavana.
ellet nyt maankaatojuhlia meinaa, niistä peijaisistasi :)
yhtään satavuotiasta en tiedä suvuissani olleen, yleensä siinä 80 - 90 välillä on kuolo heidät korjannut, isä tosin läksi jo 75 vuotiaana. Uskon että elinikämme on koodattu genomiimme.
noin iäkästä ketjua. Toki tiedän muutamia, joissa on olette sukupolvi toisensa perään n. 95 vuotiaiksi.
.