Raitistuin pidemmäksi aikaa n. kymmenen vuotta sitten. Ramppasin aa:ssa kertomassa puutaheinää, kuuntelemassa joutavia. Pysyin kuitenkin raittiina, sinnittelin. Kuitenkin mielessä oli KAIKEN AIKAA pieni halu vielä joskus juoda, juoda kohtuullisesti.
Lopetin aa:ssa ramppaamisen oltuani juomatta n. 5 vuotta. Pärjäilin ihan mukavasti vielä seuraavat 2 vuotta juomatta ilman aa:ta, mielessä kuitenkin kummitteli vielä tarve juoda. En uskaltanut heti kokeilla, kun aa:ssa varoitellaan aina, että juot entistä kovemmin jos ratkeat. Kokeilin kuitenkin. Varasin itselleni monta pulloa viinaa mennessäni yksin mökille ajatuksella, ettei viina ainakaan lopu. Otin muutaman lasillisen, humalluin lievästi, ei sen kummempaa. Aamulla ei tehnyt mieli jatkaa. Illalla ajattelin vielä ottaa, vaan ei kerta kaikkiaan maistunut.
Seuraava kerta tapahtuikin sitten pari kuukautta tämän jälkeen, muutama drinksu, pikku humaltuminen ja se oli siinä.
Näin olen nyt "juopotellut" viimeiset kolmisen vuotta, enkä ole joutunut vielä missään vaiheessa alkoholin orjaksi. Saatan joskus ottaa (harvoin) jonkun drinkin ja aina loppuu muutamaan. Olikohan tuo "retkahtamisella" pelottelu siellä aa:ssa vain aa:n ylilyönti vai olenko parantunut? Tai jos en ollutkaan alkoholisti ollenkaan? Tottakai sieltä aa:n piiristä saa kuulla muutakin: Jotkut retkahtaa ja juo itsensä hautaan...
Itselläni on tilanne nyt hyvä. Alkoholi ei hallitse elämääni ja mieltäni ja olen vapaa. Vapaa ja onnellinen!
Lopetin aa:ssa ramppaamisen oltuani juomatta n. 5 vuotta. Pärjäilin ihan mukavasti vielä seuraavat 2 vuotta juomatta ilman aa:ta, mielessä kuitenkin kummitteli vielä tarve juoda. En uskaltanut heti kokeilla, kun aa:ssa varoitellaan aina, että juot entistä kovemmin jos ratkeat. Kokeilin kuitenkin. Varasin itselleni monta pulloa viinaa mennessäni yksin mökille ajatuksella, ettei viina ainakaan lopu. Otin muutaman lasillisen, humalluin lievästi, ei sen kummempaa. Aamulla ei tehnyt mieli jatkaa. Illalla ajattelin vielä ottaa, vaan ei kerta kaikkiaan maistunut.
Seuraava kerta tapahtuikin sitten pari kuukautta tämän jälkeen, muutama drinksu, pikku humaltuminen ja se oli siinä.
Näin olen nyt "juopotellut" viimeiset kolmisen vuotta, enkä ole joutunut vielä missään vaiheessa alkoholin orjaksi. Saatan joskus ottaa (harvoin) jonkun drinkin ja aina loppuu muutamaan. Olikohan tuo "retkahtamisella" pelottelu siellä aa:ssa vain aa:n ylilyönti vai olenko parantunut? Tai jos en ollutkaan alkoholisti ollenkaan? Tottakai sieltä aa:n piiristä saa kuulla muutakin: Jotkut retkahtaa ja juo itsensä hautaan...
Itselläni on tilanne nyt hyvä. Alkoholi ei hallitse elämääni ja mieltäni ja olen vapaa. Vapaa ja onnellinen!
Vastaukset 40
Vanhimmat
"Itselläni on tilanne nyt hyvä. Alkoholi ei hallitse elämääni ja mieltäni ja olen vapaa. Vapaa ja onnellinen!"
Jos todella tunnet noin, niin hyvä juttu. Omalla kohdallani tuntuisi mahdottomalta ajatus, että pystyisin vaihtamaan entisen juomatapani kokonaan toiseen, ts. päiväkausien humalajuomisen sijaan pystyisinkin ottamaan muutaman annoksen, ja ennen kaikkea tuntisin saavani siitä jotain mielihyvää. Ehkä tuo kumminkin on mahdollista sinulle, ts. et koskaan ollutkaan alkoholisti.
se ei ole ylilyönti etä retkahtamisilla pelotellaan.
Milloin ihminen sitten on alkoholisti ja milloin ei, sehän kuitenkin pitää itse aina huomata. Sitä askelta ei voi ottaa toinen.
Juomahimo on kummallinen jotkut siitä kärsii vuosia toiset pääsee heti, itselläni se kesti kaksi vuotta ja sen jälkeen kun siitä pääsin ei tarvitse miettiä koko asiaa.
Minä toivotan sinulle hyvää jatkoa, itsekin olen vapaa ja onnellinen joten tiedän miltä se tuntuu.
puuta heinää? Etkö uskaltanut puhua totta? Millaisessa tilanteessa päätit mennä aa:han?
samaa kummastelin juuri itsekin.
ehkäpä aloittaja tarkoittaa, että ei hän oikeasti ollut alkoholisti eikä oikeasti ollut kusessa eikä oikeasti ollut ongelmaa.
siis jälkikäteen haluaa muistaa valikoiden ? syyn siihen hän itse kertookin: ei voi olla juomatta.
ihan tavallista ja normaalia juopon kusestusta.
pitää keksiä ja muunnella tarinaa, jotta omatunto ja järki ei laittais niin pahasti vastaan kun jatkaa alkoholistin elämää "pari kaljaa vain ja hyvin meni, olen siis parantunut. olenhan, pliiiis.kertokaa mulle että olen parantunut,antakaa tekin lupa juoda".
ilman minun lupaani saa juoda just niin paljon kuin tahtoo,tappiin asti ja mahdollisimman nopesti.
eikä hän minun lupaani kaipaakaan, eihän kohtuukäytön oppinut alkoholisti kenenkään lupaa kaipaakaan.
asia on hallussa ja voi keskittyä elämään eikä tarvitse edes miettiä alkoholia.saunailtaa varten voi kaupasta pari pulloa olutta ostaa mutta siitä asiasta tuskin tarvii pitkin nettiä asiaa pohtia, kun on kohtuukäyttäjäksi oppinut.
olet sinä aikamoisen katkera ja kateellinen ihminen. ei aloittaja anellut keneltäkään lupaa juomiseensa. kertoi vain oman tarinanasa ja tuli siinä vähän arvostelleeksi AA:takin omakohtaisella kokemuksellaan. sekö sinua "saharan rehevöittäjä" pisti vihaksi?
aloittaja kertoo nyt olevansa "onnellinen ja vapaa". minusta se on hienoa, parempi vaihtoehto kuin se ainainen kärvistely ja epätietoisuudessa rämpiminen. hän tietää nyt että viina ei vie, jos ottaa yhden tai vähän enemmänkin. putki ei jää päälle. minulla muuten sama tilanne ja olen tyytyväinen siihen. niin, kyllä tällaisiakin tapauksia löytyy ihmiskunnasta.
varmaan sinäkin "saharan kastelija" haluaisit olla samanlainen -vapaa ja onnellinen- vaan kun et voi. siksi sinun on kylvettävä ilkeyksiä ja tappiomielialaa ympäriinsä. onneksi et kuulu lähipiiriini. yök.
joskus ennen tuollaiset aloitajan tapaukset pisti tuntemaan sääliä ja turhautumista mutta ei enää.
ennen kysyin itseltäni, että miksi ? eikö mitään ole tehtävissä ? olen oppinut, että ei ole mitään tehtävissä.
hän elää kuten alkoholi on valinnut.ei siihen auta mikään muu kuin juoda oma osansa loppuun.
en missään tapauksessa haluaisi olla samanlainen. oman saharani olen toivottavasti kastellut. eihän sitä koskaan tiedä mutta sellaista en kyllä haluaisi, en todellakaan. minä haluan olla vapaa,onnellinen ja elää.haluan nauttia.
tosiasiat on tosiasioita. sadut taas kuuluvat lapsille ja "isoille lapsille", kun on tehtävä se, mitä ei jostain syystä enää kykene välttämään.
kaikkea hyvää aloittajalle.
sinä voit yökötellä oikeasti sitten kun sen aika on.
mitä ilkeyksiä tai tappiomielialaa olen kylvänyt ? meinaatko, että kun käy kuten käy niin se onkin minun vika ?
juuri noinhan juoppo tekisi, vika ei ole itsessä.
vain "kohtuukäyttöä opettelevaa" juoppoa voi tosiasiat kolauttaa. sitä taustaa vasten hyvin ymmärrän kommenttisi.
hyvää ja aurinkoista päivää.mitä sillä kukin sitten tarkoittaakin.mulle se on juuri sitä ilman alkoholia. ainoastaan pienen pieni turhautuminen ihmisten jatkuvaan riippuvuuteen ja sitä seuraaviin hölmöilyihin puheista alkaen masentaa,hieman.
"ihan tavallista ja normaalia juopon kusestusta."
" pitää keksiä ja muunnella tarinaa, jotta omatunto ja järki ei laittais niin pahasti vastaan kun jatkaa alkoholistin elämää "pari kaljaa vain ja hyvin meni, olen siis parantunut. olenhan, pliiiis.kertokaa mulle että olen parantunut,antakaa tekin lupa juoda"."
"ilman minun lupaani saa juoda just niin paljon kuin tahtoo,tappiin asti ja mahdollisimman nopesti.
eikä hän minun lupaani kaipaakaan, eihän kohtuukäytön oppinut alkoholisti kenenkään lupaa kaipaakaan."
Jotain tuon kaltaista odotinkin saavani vastauksesksi.
Olin aa:han mennessäni kokopäiväinen, omillaan toimeentuleva juoppo. Taloudellinen tilanteeni on ollut aina hyvä ja se salli reilun juopottelun. Hyvillä aineilla. Duunini hoidin joten kuten selvänä, vaan illan tullen olin jo kunnon tuiterissa ja vapaapäiväni (joita oli paljon duunini luonteesta johtuen) kokoaikaisesti kännissä. Elämä heitteli erilaisilla ikävillä asioilla jotka "vaativat" tuikkua murheeseen. Lopulta löysin aa:han jossa myös erinäisten vaiheiden jälkeen raitistuin. En koskaan tuntenut itseäni "oikeaksi" aa:laiseksi, siis sellaiseksi jotka jotkut siellä olivat. He tapasivat toisiaan kaikenmaailman päivillä, ramppasivat palavereissaan päivittäin, jopa useita kertoja päivässä. Ei, itse kävin n. kerta viikossa kotiryhmässäni, aina ei edes ihan viikottainkaan. En puhunut siellä juurikaan, enkä samaistunut moneenkaan. Pysyin kuitenkin raittiina ja halusin silti vielä joskus juoda. Tiedättehän te, jotka ilman olette olleet. Seitsemän selvän vuoden jälkeen sitten kokeilin ja tulos oli aloituksessa kerrottu. Tätä tapaa olen nyt käyttänyt n. kolmen vuoden ajan, eikä sitä "suurta ratkeamista" ole vielä tapahtunut. Päinvastoin, juominen vaan ei ole tullut eteen, ei ole maistunut. Asia nyt vaan on näin.
Noihin teidän vastauksiinne: Kai minullakin oli raitistumiseni alkuaikoina samanlaisia mietteitä kuin teilläkin. Katkeruutta siitä etten enää "voi" juoda. Samaa katkeruutta tekin täällä lietsotte. Kyllä moni aa:lainen alkaessaan uudestaan juomaan, juo entistä enemmän. Silti haluisinkin asettaa kyseenalaiseksi, olemmeko me KAIKKI aa:n oven aukaisseet todellakin alkoholisteja? Muistan erään aa:laisen, hänkin sanoi olevansa alkoholisti. Hän kun vaimoltaan salaa koiraa ulkoiluttaessa nautti kaksi keskiolutta päivittäin ja piti itseään alkoholisoituneena?! Varmasti monella, kuten minullakin, oli vaan elämäntilanne kimurantti, joka ajoi juomaan. Ehkä en edes ollutkaan alkoholisti?
Tänä päivänä elämäni on kondiksessa. Ihmissuhteet kunnossa, perheasiat reilassa ja mukavaa eläkettä nautin. Joskus, harvoin, nautin muutaman drinkin, ehkä lievästi humallun ja saattaa äshä vähäshen shihahtaa, vaan en hölmöile enkä jatka krapularyypyillä, en koskaan.
Muuten, edellisen kerran otin heinäkuussa, seuraavan kerran meen mökille n. viikon päästä. Saatan ottaa. Tai sitten en, kuka tietää ;) :D
aloittaja voi hyvinkin onnistua "kohtuudessa", jos ei ole alkoholisti. hermo on kuvannut hyvin ja asiallisesti alkoholistin tilanteen ao. viestissä. siltä pohjalta on lähdettävä. ja uskon, että kukin sisimmässään tietää oman tilanteensa. sinä et sitä voi tietää, etkä voi omaa oppiasi kaikkiin soveltaa.
kukaan ei väitä, että alkoholistin pitäisi leikkiä tulella, eli kokeilla sitä kohtuukäyttöä. alkoholistille on vain yksi tie, kuten sinullakin on. ja jos kirjoituksesi on kohdistettu alkoholisteille, niin sitten se on ok. mutta, mutta . . . kun meitä ns. normaaleja "juoppojakin" on, eikä meihin päde sinun sääntösi.
aloittaja kirjoitti: "Saatan joskus ottaa (harvoin) jonkun drinkin ja aina loppuu muutamaan".
sinä kirjoitat: "hän elää kuten alkoholi on valinnut.ei siihen auta mikään muu kuin juoda oma osansa loppuun. meinaatko, että kun käy kuten käy niin se onkin minun vika ?
väitätkö edelleenkin että sinä et kylvä tappiomielialaa ja ennusta sitä pahinta kohtaloa aloittajalle.
väitän. vaikka ihan turhaa tämmöinen on, ei tästä jää kenellekään hyvä mieli. pitäis todeta kuten eräs viisaampi aikoinaan lukiessaan kirjoitusta:
jaaha, tuo ihminen on tuossa vaiheessa alkoholismia. mitäpä sitä kommentoimaan. ei asia sillä mihinkään muutu.
sen verran lisään, että jos ihmiselle on niin tärkeää saada ottaa "pari saunakaljaa" menneisyytensä tietäen, niin miksihän ? juuri siksi, eikä suinkaan maun takia.
omalta osaltani lopetan (tässä ketjussa ainakin :)) selvän asian veivaamisen.
samalla toivon itselleni enempi järkeä olla puuttumatta mitenkään asioihin, joihin ei voi vaikuttaa.
hyvää syksyä avonaisin silmin
.. . . . . koska sinulla on aina vaan tuo yksi ja sama viesti (tunnistaa kirjoitustyylistä). olisi palstan kannalta hyvä, jos täällä käytäisiin kaikenlaista keskustelua alkoholinkäytöstä, kohtuukäytössä onnistuminen on yksi sellainen. joku on iloinen kun onnistuu lopettamaan kokonaan ja toinen on iloinen, kun pystyy siirtymään kohtuukäyttöön. joku saattaa tarvita akuuttia apua ja silloin asialliset vastaukset ilman paatosta ovat tarpeen.
älä sinä turhaan kanna murhetta muiden saunakaljoista. sinulle ei näytä menevän jakeluun, että kaikki alkoholia jossain määrin käyttävät eivät ole alkoholisteja, eivätkä aiheuta ongelmia itselleen tai muille. eivätkä kaikki ole alkoholisteja, jotka tänne kirjoittelevat.
En tarvitse tehdä edes tuollaisia "mökille-viinaa"-kokeiluja.
(Mitä ei aloittajakaan ole tehnyt, puuta-heinää koko sepustus...kaveri ei osaa edes haaveilla oikein.)
Perinnöllisyystutkimukset osoittavat, että genetiikka on tärkein yksittäinen tekijä koskien kysymystä, tuleeko yksilöstä alkoholisti. Lääketiede on löytänyt poikkeavuuden alkoholismiin taipuvaisten yksilöiden elimistön kemiallisesta toiminnasta. Kroonisten alkoholistien aivoista on löytynyt ainetta, joka on läheistä sukua heroiinille. Tätä ainetta on tieteessä kauan sanottu tetrahydroisoquiniiniksi, THIQ:ksi lyhennettynä. Pistettäessä heroiinia elimistöön se hajoaa ja muuttuu THIQ:ksi. Kun "normaali" aikuinen juo alkoholia, yksi annos hajoaa elimistössä tunnissa. Alkoholi muuttuu ensin hyvin myrkylliseksi asetaldehydiksi. Jos asetaldehydia kerääntyisi elimistöön enemmälti, yksilö tulisi hyvin pahoinvoivaksi ja saattaisi kuolla. Elimistö hankkiutuu eroon asetaldehydista muuttamalla sen ensin etikkahapoksi ja sen jälkeen parilla muuntoprosessilla hiilidioksidiksi ja vedeksi, jotka poistuvat elimistöstä munuaisten ja keuhkojen kautta. Kun alkoholisti juo alkoholia, tapahtuu edellä mainitun lisäksi jotain muuta. Pieni määrä myrkyllistä asetaldehydia ei poistukaan elimistöstä, vaan menee aivoihin, jossa siitä hyvin monimutkaisen biokemiallisen prosessin seurauksena tulee THIQ:ta. Alkoholistin aivot tuottavat THIQ:ta, ja tätä prosessia ei tapahdu "normaaleilla" alkoholia käyttävillä ihmisillä. THIQ on hyvin voimakkaan riippuvuuden aiheuttava aine. Toisen maailmansodan aikana THIQ:ta aiottiin käyttää kipulääkkeenä, mutta sen huomattiin olevan addiktoivampaa kuin morfiini, joten tiedemiesten piti luopua suunnitelmasta. THIQ:n kerran muodostuttua aivoihin se pysyy siellä. Alkoholisti saattaa olla juomatta 10 tai 25 vuotta ja aloittaa sitten uudestaan. Esimerkkinä tästä on 65-vuotias yksilö joka on ollut juomatta 15 vuotta, kunnes hänelle määrätään esim. Geritol-lääkettä raudan vajaukseen. Raitis alkoholisti ostaa viattomana lääkkeen apteekin tiskiltä ja saa lääkkeen sisältämää alkoholia elimistöönsä. THIQ-tekijä aktivoituu ja alkoholistilla on samat oireet kuin vuosia aiemmin. Alkoholisti sanoo: "En tiedä miksi aloin juoda uudestaan. Juominen ei ollut mielessäni." Tämä kuvastaa alkoholismin etenemistä. Perheissä, joissa on taipumusta alkoholismiin, eli poikkeavuus elimistön kemiallisessa toiminnassa, joka näkyy selvimmin THIQ:n tuottamisessa, ei voida mitenkään tietää, että kemiallinen prosessi, joka tuottaa THIQ:ta, periytyy. Useimmat "normaalit" yhdysvaltalaiset juovat drinkin silloin tällöin, ja nuoret, tulevat alkoholistit haluavat myös olla normaaleja. Joten myös he juovat ajoittain drinkin tai kaksi. Ajan kuluessa "normaali" alkoholia käyttävä yksilö pysyy kohtuudessa – tulevan alkoholistin aivot keräävät THIQ-varastoa ja tuleva alkoholisti juo enemmän ja enemmän kunnes "näkymätön viiva" alkoholismiin ylittyy. Yksilöllä, joilla on taipumus alkoholismiin, saattaa puhjeta alkoholismi teini-iässä tai aiemmin. Joillain se tapahtuu 30-40 vuoden iässä ja joillain jopa vasta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Mutta kun tämä tapahtuu, alkoholisti tulee riippuvaiseksi alkoholista samoin kuin hän olisi tullut riippuvaiseksi heroiinista, jos olisi käyttänyt sitä – ja tismalleen samoista kemiallisista syistä. Sairauden krooninen, etenevä ja parantumaton luonne on ilmeinen käytännössä jokaiselle alkoholistin tuntevalle. Kyseessä on selvästi sairaus. "Alkoholistia ei pidä syyttää hänen perintötekijöistään."
Artikkeli löytyy englanninkielisenä mm. osoitteesta
www.voai.org/what_causes_alcoholism.htm
Voikos tällaisen testin saada tehtyä jossain? Että voisi selvittää perimän merkityksen?
Onko labratutkimuksia tähän?
Tästä "Onko kohtuukäyttö mahdollista alkoholiongelmasta kärsivälle/joskus kärsineelle" -aiheesta on tapeltu tälläkin palstalla niin kauan kuin olen tätä seurannut. Osaan kommentoida asiaa kuitenkin vain omasta näkökulmastani: minä en koskaan, koskaan, ole juonut mistään muusta syystä kuin humaltuakseni. Aluksi harvemmin, pian jo viikottain, sitten monta kertaa viikossa ja lopulta putkeen.
Henkilökohtaisesti en näe mitään syytä, miksi minun pitäisi pystyä juomaan kaksi tai kolme annosta: alkoholijuomien makua en kaipaa, rentoudun huomattavasti paremmin ihan muita asioita tekemällä ja sosiaalisissa tilanteissa on ihan sama juoko vai eikö juo. Tästä syystä minä en edes haaveile kohtuukäytöstä, sillä se ei kiinnosta minua pätkääkään. Olen aivan varma, että jos alkaisin taas juomaan, joisin kuten aina ennenkin, eli raivokkaasti ryypäten. Tiedän olevani turvassa alkoholilta vain, kun pysyn siitä täysin erossa.
Alkoholi sotki asioitani aikoinaan melkoisen paljon. Pääsin siitä sotkusta kuitenkin ylös omin voimin. Aikoinaan olin kokonaisen vuoden ilman pisaraakaan alkoholia.
Pelotti kyllä sen jälkeen ottaa se kuuluisa yksi olut. Ei tullut mitään putkea.
Olen saanut todistettua itselleni, että minun ei tarvitse olla täysin raitis. Voin juoda mökillä saunakaljat. Juhlissa ottaa, jos on tarjolla.
Mitään pakonomaista tarvetta juoda itseltä tajua pois ei tule. Ja noiden iltojen jälkeen, kun on vähän ottanut, voin olla päiväkausia, viikkoja ilman alkoholia.
En taida olla alkoholisti minäkään, vaikka sitä minulle joskus yritettiin uskotella.
Jos tauti on perinnöllinen, olisikin ihme jos sitä sairastaisin. Tulen raittiista kodista, eikä suvussani ole tietääkseni ketään ns. alkoholistia.
Voin allekirjoittaa myös tuon viimeisen lauseesi.
0.7 larsen illan kuluessa. Kohtuullinen hiprakka tuosta tuli, mukavaa oli ;) Aamusella olo oli aika OK, limsaa meni jonkun verran.
Suurta ratkeamista ei tullut taaskaan...
Pitäis kai kysyä kuten joku palstan kirjoittaja:
Oonko alkoholisti?
oletko alkoholisti kun en tiedä itsekään olenko alkoholisti ;-)
Kaiketi riippuu aika paljon juomishistoriastasi (onko ollut putkia ja sen sellaista, kuinka rankkaa juominen on ollut), pystytkö ottamaan jatkossakin pikkukännejä ilman seuraamuksia.
Minä olen pystynyt ja en ole pystynyt. Elikkä ennemmin tai myöhemmin on pamahtanut putki päälle. Lähinnä silloin, jos krapula on ollut kova aamulla ja on ollut mahdollisuus jatkaa.
Mutta ihan kiva, jos onnistut tuossa kohtuukäytössä. Mahdollista se on varmaan, meitä on tosiaan moneen junaan.
puhut todennäköisesti nytkin. Saatat kyllä uskoa satuihisi itse, tuskin kukaan muu.
Todellakin, en puhunut aa:ssa juurikaan mitään. Jos puhuin, saatoin puhua puuta ja heinää, raittiina kuitenkin.
Totta, eilen otin sen 0,7 litran Larsenin illan kuluessa. Pikku hiprakassa olin, en kiellä. Tänään, nyt, olen ihan sielun ja ruumiin voimissa, mitään putkea ei tullut.
No, 3 vuotta tässä on jo mennyt näin.
Edelleenkin kysyn: Olinko alkoholisti aa:han mennessäni?
sen joku tietää ?
niin kauan kuin puhut ja kirjoitat puutaheinää niin totuutta et kuule itseltäsi.
antaa siis ajan kulua ja pullon vajeta.
Niin, eihän sitä kukaan tiedä olevansa alkoholisti, kuin itse. Jotkut luulevat olevansa, jotkut taas ovat, vaikkeivät sitä itse tiedä, tai ainakaan myönnä. En kirjoita puuta heinää täällä, kirjoitan kuten asia on. Joo, annetaan ajan kulua ja pullojen vajeta, vastahan aikaa on kulunut vain 3 vuotta. Ikää on kertynyt jo 60 vuotta, joten ei kai sitä aikaa NIIN PALJON ole? ;)
Käytän paljon hymiöitä, vaikka asia (alkoholismi) on vakava. Hymiöt kuvastavat vain nykyistä elämän tilannettani, kaikki reilassa.
Tähänkin ketjuun on taatusti kirjoittanut joukko aa:laisia. Varoituksen sanat, "pirun maalaamiset seinälle" ovat kai paikallaan, kuka tietää?
Kuten jossain TV ohjelmissa sanotaan: ÄLÄ KOKEILE TÄTÄ KOTONA, yhdyn sanoihin. Alkoholismi on vakava sairaus...
Edelleenkin kysyn: Olinko sittenkään alkoholisti?
samaa asiaa viestistä toiseen?
Ei täällä kukaan voi tietää oletko tai olitko alkkis ja tuskin se ketään todella kiinnostaakaan.
Jos olet asiasi kanssa sujut niin ihmettelen vaan tuota jatkuvaa saman kysymyksen postaamista?
jos minusta yhtäkkiä tulisi "normaali" alkoholin käyttöni suhteen niin en koko tätä palstaa tutkisi.
Eläisin normaalia elämää.
Silloin jos täällä pitää käydä niin on silloin jotain vikaa, jossain.
Mikä on mielestäsi normaalia alkoholinkäyttöä? Meriläinen taitaa olla alkoholisti ja sen vuoksi ei voi/uskalla/pelkää? Pelkää retkahtamista. Normaalin alkoholin käyttäjän ja alkoholistin erottaa se, että normaali alkoholin käyttäjä uskaltaa ottaa pikku kännit toisinaan jäämättä koukkuun.
Tämä ketju on oiva esimerkki siitä, miten alkoholistit ovat katkeroituneet. Katkeroituneet kuivana olosta ja ovat kateellisia meille ns. normaaleille alkoholin käyttäjille. Siksipä he niin hyvin viihtyvät keskenään palavereissaan. Katsos, sieltä, vain sieltä löytyy ymmärtäjä. Toisesta alkoholistista. Alkoholisti on syrjäytynyt ja katkera ihminen. Niin katkera että pahaa tekee.
Sen sijaan että kysymys olisi se, että "Voitko juoda kohtuudella". Oikea kysymys kuuluukin että voitko olla juomatta lainkaan?
Jos ihminen on kerran ollut ongelmissa alkoholin kanssa, ei se suhde palaudu koskaan normaaliksi. Kuinka voisikaan!? Ihminen voi silti kyetä niin sanottuun kohtuukäyttöön, mutta todellisuudessa pelko kytee takaraivossa kokoajan eikä se alkoholin käyttö palaudu huolettomaksi. Sellaiseksi että ei tarvitse miettiä ottaako vai ei.
Parempi vaan pitää itseään juoppona. Siinä ei häviä mitään muuta kuin korkeintaan typerät känniolot. Mikä siinä on niin helvetin hirveää että on juoppo?
Minusta on säälittävää se, että ihmiset juovat ja pitävät itseään kohtuukäyttäjinä. Vaikka kaikki raittiit ihmiset näkevät mitä se heidän "kohtuukäyttö" on!
Kohtuukäyttöä ei ole se, että pitää itsensä näitten Alkon määrittelemien annosrajojen sisällä. Kyllä se jos vetää viikossa 24 annosta alkoholia on juoppoutta!! Jos tarvitsee juoda edes joka viikko, on juoppoutta sekin! Ylipäätään jos tarvitsee juoda koskaan, on juoppo! Silloin jos ei tarvitse juoda lainkaan, ei ole myöskään ongelmaa alkoholin suhteen.
Suomalaisten suhde alkoholiin on yleensäkkin täysin kieroutunut. Me olemme kansakuntana juoppoja suurinosa vaikka emme läheskään kaikki sitä edes tiedä saati halua tunnustaa!
Ei tavalliset ihmiset esimerkiksi kanna virosta tai muualta ulkomailta kottikärryillä viinaa. Kyllä sellainen toiminta on juoppojen ja trokarien hommia. Tietysti, kun uskottelee itselleen että se on normaalia ja niinhän kaikki muutkin tekevät, voi jatkaa omaa toimintaansa hyvillä mielin. Mitäpä siitä kun on ihmisiä joilla menee huonommin kuin minulla. Enhän minä herää ojasta ja käynhän töissäkin=Oikeutus juomiseen.
Ja normaali ihminen ei lue mitään pulipalstoja, tai jos lukeekin niin koko ongelma on niin hepreaa että hän ohittaa lukemansa olan kohautuksella.
Normaalia alkoholin käyttöä on se, että käytetään dilutusta käsihuuhteena. Alkoholia ei tule nauttia sisäisesti! Siinä on monelle kova pala purtavaksi! Siinä ne jyvät erottuvatkin akanoista! Normaali ihminen ei alkoholia tarvitse, mutta se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Viimesyksynä join pullollisen ensimmäisen luokan olutta ja tänäsyksynä iski kammottava ajatus, että joisin jopa kaksi pullollista.
Nyt olen ymmälläni jotta tuleekohan minusta nyt juppo, alkoholisti, suurkuluttaja vai sekakäyttäjä, jos nautin kahta eri merkkiä samana päivänä.
Täältä saa niin asiantuntevia ohjeita, että päätin oikein täältä asiasta kysellä.
on syrjäytynyt ja katkera ihminen, tarkoitat varmaan juovia alkoholisteja. Oman raittiuteni sain vuosia sitten palavereissa kuuntelemalla jo siellä aikaisemmin raitistuneita alkoholisteja. Olen tavannut Suomessa ja ulkomailla satoja raittiita alkoholisteja, jotka eivät enää ole syrjäytyneitä ja ovat poikkeuksetta kiitollisia, kun heidän ei enää tarvitse juoda. Suurimmissa kansainvälisissä tapahtumissa on jopa kymmeniä tuhansia palaverien kautta raitistuneita, iloisia ja tyytyväisiä alkoholisteja perheineen.
Olet täsmälleen oikeassa, kun tiedät, että palaverissa toisesta alkoholistista löytyy ymmärtäjä. Siksi tuhannet suomalaisetkin alkoholistit ovat löytäneet sieltä raittiin elämän. Siihen kuuluu mm. halu tukea toista alkoholistia, jos tämä haluaa raitistua. Sinne ei ole muuta pääsyvaatimusta kuin halu lopettaa juominen.
niinkuin olen monessa paikassa sekä tällä palstalla että muutamalla muullakin kertonut.
Normaalia on se ettei tarvi miettiä onko alkoholisti.
Tunnen paljon normaaleja alkoholin käyttäjiä, he menevät kapallaan pitämään hauskaa. Ottavat minkä ottavat ja jättävät ottamatta kun siltä tuntuu. He eivät mieti jälkeen päin juomista vaan sitä kaikkea hauskaa mikä on tapahtunut.
Heillä ei yleensä mene muisti koska he eivät juo ajatellen pitää saada pää täyteen.
Heidän elämäänsä ei viina määrää.
Itse en ole käynyt ryhmissä puoleentoista vuoteen koska ravasin siellä ennen koko ajaan ja annoin itseni tyhjäksi, mutta jos lähelleni tulee ihminen joka ryhmää tarvii niin lähden oitis kaveriksi.
Minä en halua juoda enää, miksi siis joisin?
Minulta on viety juomisen himo pois.
Käyn täällä palstalla koska olen alkoholisti hautaan asti.
Enkä todellakaan ole katkera en yhdellekään joka on normaali käyttäjä, kavereissani on paljon normaaleja alkoholinkuluttajia.
Juokaa ihmiset juokaa ihan rauhassa, minä en ja valinta on täysin oma.
Mene toiselle palstalle vittuilemaan!
Onpa se AA kiristänyt pipoa.
Helposti aa:lainen saa pultteja leikkimielisestä vitsailusta. He kokevat tuon vittuiluna. Niin, kroppa huutaa viinaa, aa sen kieltää. Tässä kohtaa usein sitten ratketaan juomaan. Katsokaas, aa:ssa ON KÄYTÄVÄ, ettei ratkeaisi. AA:ssa käydään pelosta, retkahtamisen pelosta. Juuri tämän takia he uhkailevat juomaan "joutumisella" jos palaverit jää.
Sääli on sairautta
ei tietääkseni kiellä keltään viinaa.
Olen ollut aa:ssa, mikä sitten on kauan? Muutaman vuoden ajan siellä kävin. Kerran pari kuussa. AA ei kjiellä viinaa, vaan meneppä sinne kännissä. Ratkea muutaman kerran, jo sinua katsotaan pitkään. Persetttä penkkiin! Jos et iske persettäsi penkkiin, löydät itsesi kentältä. Jos tämä ei ole pelottelua, mitä se sitten on?
Lopulta ymmärsin, ettei aa ole minua varten. Käyköön siellä he, jotka haluavat olla ja elää ainaisessa pelossa. Sitä paitsi känni joskus silloin tällöin pitää pinnan löysällä. Ei tarvitse pyytää toisia menemään muualle vittuilemaan, koska pipo ei oo kireällä, kuten täällä usealla todennäköisesti aa:laisella tuntuu olevan.
Otan joskus. Alkoholi ei ole minulle ongelma. Känni pari kertaa kuussa, siinä se, eikä krapulahuikkaa koskaan. Eikä tarvitse kärvistellä. Hyvää kuivaa aikaa vaan niille joille ei alkoholi sovi.
"Minulta on viety juomisen himo pois."
Kuka sen vei?
kuka vei mutta viety on, koska enää ei juomisen himoa tai edes pientä tarvetta ole.
Enkä takaisin halua. Ei ole tarvetta miettiä olisko musta normikäyttäjäks.
Mikä ihme siinä on, ettei enää tarvitse edes pohtia, voisinko ottaa yhden, kaksi tai vaikka pikku hiprakankin, isosta puhumattakaan? Ei vaan tee mieli! Loppujen lopuksi ihan puistattaa, kun viinaan hajun haistan ja tulee niin pahoja takaumia menneisyydestä, että kaikkein helpointa on ollut olla ottamatta jo vuosia. Ei kuivahuikkaa, ei vapinaa, ei himoa tai kaihoa känniin. Join kiintiöni täyteen, vaikka en ojissa rypenytkään, enkä menettänyt työtäni ja juoma-aikoina sain jopa asunnonkin maksettua.
kaikkien ei tarvi mennä pohjaa myöten, itse siellä sain rämpiä.
Eikä se unohdu, joskaan ei todellakaan ole koko ajan mielessäkään.
Tänä päivänä nautin tästä päivästä.
Ollaan onnellisia kun ollaan tähän tilaan päästy :))
mentävä pohjan kautta. Pohja on vaan jokaisella juovalla eri tasolla.
Tässä on jälleen ketju, jossa suurin osa keskustelijoista unohtaa, etteivät kakki alkoholin käyttäjät sairasta alkoholimia.
He juovat joskus ongelmiin asti, mutta pystyvät lopettamaan halutessaan.
Meitä alkoholisteja on kaikista alkoholia käyttävistä ainoastaa 10%.
hermo on jälleen oikeassa, kaikki eivät ole alkoholisteja, mutta ongelmiin asti saattavat juoda. jos viikko ilman viinaa onnistuu ilman kummempia ongelmia, ei hätää . . . .ainakaan vielä. 90 % ovat juuri sellaisia.
on kiva huomata, että kaikki "täysin lopettaneet", eivät ole niitä tiukkiksia ja kuiviksia. minäkin tunnen molempia laatuja. tällä palstalla niitä "oikeita raittiita" vain esiintyy on aika vähän. ei kai ole tarvetta käydä täällä.