Mites teillä muilla?

sieltä löytyy kivoja kavereita ja elämä voi kääntyä nousuun

Moi. Oon itte 29v ja oon työttömien kurssilla. Saa nähä työllistynkö työharjoittelun kautta.

Sun kandee ainakin se ryyppääminen jättää, sit rupee maailma näyttään vähän toiselta.

Hey, itse olen 22-vuotias tytsy, ryypiskellyt niin ikään monta vuotta. En ole työtön, mutta käytännössä toimeton opiskelija. Elämäntilanne ei hymyile mutta musta on tärkeintä yrittää vaan elää eteenpäin (no, tai niin pitkälle kun munuaiset ja maksa kestää;) ja kattoo jos löytyis jotain. Ei mullakaan oo sosiaalista elämää: multa kiusattiin jo ala-asteella kaikki ilmat pihalle (no kai se itsestänikin jotenkin johtui....??), sitten muutimme useamman kerran ja eristän itseni kaikista uusista ihmisistä lähinnä automaattisesti....

Älä edes kuvittele ettei sulla muka olisi toivoa, totta vitussa on. Mä nautin joka hetkestä kun kävelen tuolla ulkona. Oletko kiinnostunut jostakin? Ota vaikka valokuvia tai mieti miten koneet toimii tai kirjota jotain tms. Ei se työttömyys määrittele ihmistä pahaksi jos ihminen ei itse ole sitä mieltä. Elämässä on p-le muutakin actionia. Ja ne ihmiset, en osaa niitten suhteen sua neuvoa muuta kun ole ystävällinen sekä oma itsesi sillä muuta vaihtoehtoa ei ole. Sillä tavalla on minustakin jopa muutama pitänyt. Ja siitä, mitä ihmisen muka pitäisi saavuttaa elämässään (työ, perhe, ura, arvostettu asema blaa blaa blaa), no, se on yleinen mielipide eikä sen enempää.