tuleva sektio

liikaa tai kaikkia toimenpiteet yleensä vähän jännittävät, mutta suurta huolta ei ole. Sektio ei ole ihan niin massiivinen leikkaus, mitä usein täällä annetaan ymmärtää. Korkeintaan keskisuuri. Tosin varmaan tiedätkin sen jo, kun sinulle on tehty hätäsektio. Se, mikä suunnitellussa sektiossa ehkä eniten naisia jännittää on se, että tietää tarkalleen, koska se tapahtuu. Alatiesynnytyksissä sitä ei tiedä. Kuten tiedät, niin toimenpide on nopeasti ohi. Lisäksi, kun olet hereillä tiedät, missä mennään (mulla ainakin anestisialääkäri kertoi kokoajan, mitä tapahtuu). Samoin olet myöhemminkin kokoajan kartalla, kun ei tarvitse toipua nukutusainetokkurasta. Lapsen saat nähdä melkein heti, jos kaikki on kunnossa. Mikäli synnytykseesi tulee vaikkapa lapsesi isä mukaan, niin hän pääsee sektioon mukaan. Ja kun kiirettä ei ole, vaan sektio on suunniteltu, niin siitä puuttuu se hätä lapsenkin puolesta.

Toki joku voi pitää huonona puolena sitä ettei saa heti pitää lasta vierihoidossa, mutta toisaalta isä saa olla lapsen kanssa nuo ekat tunnit ilman äitiä. Olen itse nähnyt, miten tärkeää se on ollut lapseni ja isän suhteen kehitykselle. Isä ei olekaan ollut vain sivustakatsoja vaan lapsen tärkein ihminen siinä tilanteessa. Niin itsekkäitä me naiset ei kait voida olla ettei sitä heille molemmille suotaisi.

Tärkeää on, että nousee sektion jälkeen sängystä mahdollisimman nopeasti ylös (siis heti, kun saa luvan), sillä se nopeuttaa toipumista paljon. Kunhan vain muistaa, että vähän hidastaa menoa. Minulla lapsi oli vierihoidossa jo ekana yönä. Köllöteltiin kyllä yhdessä sängyllä, sillä omasta sängystä vauvan ottaminen oli hidasta. Kotiin pääsin neljän vuorokauden kuluttua, mutta minulla ei erityistä kiirettä ollut, kun sain olla yksin huoneessa. Kaikesta toivuin tosi nopeasti.

Toivottavasti tästä oli hyötyä sinulle. Minusta kokemus oli pelkästään positiivinen ja toivon sitä sinullekin.

Suunnitellussa sektiossa kävelin itse saliin, ja siinä vaiheessa alkoi jännittämään koko leikkaus, ja teki mieli ottaa jalat alle :)

Inhottavinta ja kivuliainta koko toimenpiteessä ja siitä toipumisessa oli itseasiassa spinaalin laitto. Itse leikkaus meni hyvin ja sain vauvan samantien putsauksen jälkeen syliini, vaikka minua vielä ommeltiin. Siinä se köllöteli vajaat 10 minuuttia ja sitten isän kanssa läksivät pesulle ja punnitukseen. Heräämössä olin vajaat 2 tuntia ja heti sain vauvan sitten huoneessa rinnalle. Ekan yön vauva oli hoitajillla, mutta muuten hoidin vauvaa itse. Sängystä nousu oli hankalaa, ja huomasinkin, että olin koko ajan jaloillani tai sitten tuolissa istuen. Päivisin siis.

Suunnitellussa sektiossa on se hyvä puoli, että kaikki tapahtuu rauhallisesti ja hyvin harvoin tulee mitään komplikaatioita. Neljä yötä olin laitoksella ja kaksi niistä omassa huoneessa.

Itse olen hyvin tyytyväinen, että sektioon mentiin ja tämä toinenkin saa syntyä samalla tavalla :)

Mulla ei ollu suunniteltu sektio. Pääsin kuitenkin kotiin kolmen päivän jälkeen. Toivottavasti ens kerralla menee samallailla. Jännittää kyllä myöskin se, kun tietää että leikkaus tulee. Viime kerralla se tuli ihan yllätyksenä kesken synnytyksen. Lapsi ei mahtunutkaan alakautta ulos. Ei siis kuitenkaan ollut hätäsektio, aikaa oli hyvin. Minulle sanottiin että kolmen tunnin päästä leikkaukseen ja nukuin ennen sitä niin en ehtinyt jännittämään.

Mulle tehtiin suunniteltu sectio jossa puudutus epäonnistui ja jouduin kärsimään todella kamalat kivut ennenkuin mut ehdittiin nukuttamaan. Ei siis mene suunniteltu sectio aina suunnittelun mukaan... :( Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin