Meillä on laskettu aika lokakuun alussa ja Jorviin ollaan menossa synnyttämään. Olisikin mukavaa kuulla siellä synnyttäneiltä kokemuksia. :) Millaista henkilökunta on ollut synnytys- ja lapsivuodeosastolla, onko opiskelijoita ollut mukana synnytyksissä, te jotka olette ottaneet perhehuoneen mitä olette tykänneet ja oletteko joutuneet odottamaan perhehuoneen saamista kauan, milloin olette kotiutuneet ja millä viikolla synnyttäneet..
Kävimme tuossa jokunen aika sitten tutustumassa synnärillä ja positiivinen kuva jäi. Tuttavapiirissä ei ole ketään, joka olisi Jorvissa synnyttänyt, siksipä ajattelin täällä kysäistä.
Kävimme tuossa jokunen aika sitten tutustumassa synnärillä ja positiivinen kuva jäi. Tuttavapiirissä ei ole ketään, joka olisi Jorvissa synnyttänyt, siksipä ajattelin täällä kysäistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on pelkästään positiivista sanottavaa Jorvista. Synnytin siellä helmikuussa (hätäsektio).
Synnytyksessä oli mukana opiskelijoita, mutta siihen tietysti ensin kysyttiin lupa. Kivunlievitystä sain niin paljon kuin halusin. Lapsi oli ulkona vajaa 10 min. sen jälkeen, kun sektiopäätös oli tehty. Miehen kannalta ikävää oli se, että kun minua lähdettiin leikkaussaliin viemään, hänet vähän niinkuin unohdettiin synnytyssaliin.
Perhehuonetta emme halunneet, meiltä kyllä synnytyksen jälkeisenä päivänä kysyttiin, haluaisimmeko sellaiseen, kun olisi ollut vapaana.
Hoitajilla oli tietysti kiire, kun potilaita oli paljon, mutta silti oli myös aikaa jädä huoneisiin juttelemaan. Vauvan hoidossa saimme myös riittävästi opastusta.
Heip!
Synnytin Jorvissa heinäkuussa ja olin tosi tyytyväinen kaikin puolin sairaalaan, henkilökuntaan yms..Kaikki kätilöt vaikuttivat tosi asiantuntevilta ja muutenkin tarjottiin erilaisia kivunlievitysmahdollisuuksia yms. Olin esim.ammeessa, sain ilokaasua ja epiduraalin . Meillä oli perhehuone ja se oli tosi kiva kun saatiin miehen ja uuden tulokkaan kanssa olla rauhassa.Apua saatiin aina kun tarvittiin esim.imetyksessä. Me saatiin perhehuone vasta tokana pvnä, mutta ei haitannut kun sain kuitenkin olla yksin toisessakin huoneessa. Ei siis ollu kovin täynnä Jorvi silloin...Kotiuduttiin parin pvn päästä, olin siis ensisynnyttäjä ja synnytin just laskettuna aikana...Niin ja ei onneks ainakaan mulla ollu opiskelijoita seuraamassa:)Suosittelen Jorvia lämpimästi ja tsemppiä synnytykseen:D
Heips,
mulla tuore kokemus Jorvista, synnytin siellä kaksi viikkoa sitten. Ei olisi voinut paremmin mennä. Synnytyskätilö oli aivan mahtava, tsemppasi ja psyykkasi tällaisen panikoijan hienosti läpi synnytyksen. Lähetinkin hänelle jo suklaata kiitokseksi :) Opiskelijaa ei mulla ollut, yliaikaiskontrollissa kylläkin. Synnytin yöllä ja yövuoroissa ei kuulemma ole opiskelijoita.
Lapsivuodeosastolla olin osastolla n7, sielläkin henkilökunta aivan ihana. Perhehuonetta ei ollut koska kyseessä oli toinen lapsi. Ensimmäinen syntyi hänkin Jorvissa -04 ja myös siitä jäi positiiviset kokemukset.
Tervemenoa siis Jorviin, menisin mielelläni milloin tahansa uudelleen mutta nyt meidän lapsiluku täynnä )
Jorvissa on synnytetty kaksi kertaa - eikä paljon ole vertailukohtaa muualle. Kovin kiire siellä tuntuu aina olevan. Kätilöillä on kova kiire ja osastolla ne hoitajat vasta kiireisiä onkin - tosin en tiedä, mitä kiirettä niillä siellä lasikopissaan on.
En nyt halua Jorvia sen pahemmin haukkua, mutta ei kannata liikaa odottaa. Voi olla, että kaikilla on kiire ja jollakin on jopa huono päivä. Voi olla, että kukaan ei huomaa kehua sinua ja vauvaasi. Voi olla, että tuntuu, että hoputetaan vain ja haetaan vikoja.
Jos olet menossa synnyttämään ensimmäistä, saat luultavasti enemmän huomiota etkä ole itsekään niin kriittinen.
Minulle on tärkeintä, että lapsi ja minä säilymme hengissä. Siinä asiassa luotan Jorviin niin kuin muihinkin isoihin sairaaloihin Suomessa.
Kiitos teille kaikille, että jaoitte kokemuksenne Jorvista! :) Täällä ollaan vielä yhdessä koossa, rv 38 1.
"ja osastolla ne hoitajat vasta kiireisiä onkin - tosin en tiedä, mitä kiirettä niillä siellä lasikopissaan on."
Minusta tuo kuulostaa siltä, että vähättelet hoitajien työn määrää. Siihen työhön kuuluu paljon muutakin kuin sitä varsinaista potilaiden hoitamista.
Siellä lasikopissa täytetään potilaspapereita, pidetään raportteja, keskustellaan potilaista, kirjataan potilaita ulos ja sisään, tehdään lähetteitä, tilataan hoitotarvikkeita, etsitään tietoa yms yms. Tärkeitä töitä nekin, ja jos hoitajat ei niitä tekisi niin osasto ei toimisi.
Se, että hoitajat eivät ihan koko ajan ole potilashuoneissa, ei tarkoita sitä, että töitä ei tehtäisi. Ja jos nyt siinä paperihommia tehdessä vähän muiden hoitajien kanssa juttelee (ja ehkä nauraakin!), ei tee kenestäkään laiskaa ja huonoa hoitajaa.
Ehkäpä hoitajien työssä on käynyt kuten niin monella muullakin alalla: puuhaillaan kaikenlaista "tärkeää" ja varsinainen työ jää lapsipuolen asemaan.
Vielä 20 vuotta sitten äidit makasivat osastolla eivätkä tehneet mitään. Hoitajat tekivät kaiken, eikä niitä hoitajia NIIN paljon enemmän ollut. Nyt tuntuu, ettei hoitajilta saa mitään apua. Ruuat, lakanat, vaipat, siteet: kaikki on haettava itse. (Viimeksi Jorvissa ollessani huoneesta oli kaikki loppu. Sanottiin vain, että hae sieltä ja täältä. Petaa sänkysi. Vaihda lakanat. Jne.)
Ellei itke sängynpohjalla, ei saa mitään apua. Jos itkee sängynpohjalla, saa helposti haukut.
Kyllä minusta synnyttänyttä naista voisi hiukan hemmotellakin.
Olen itse aina kävellyt synnytyssalista osastolle ja tiedän, että liikkuminen on tärkeää jne. En kaipaa mitään ylipalvelua. Vauvani hoidan ilman muuta itse. Mutta joskus voisivat hoitajatkin jotain tehdä.
Naapurilla oli viimeksi Jorvissa kipuja ja muutenkin vaikeuksia. Hän soitti kansliaan ja pyysi vauvalle maitoa. Käskivät hakea sieltä. Siinä sitten lähti tuore äiti itkua vääntäen maitoa hakemaan.
Että varmaan hoitajilla on tärkeitä juttuja siellä lasikopissa, mutta ovat ne potilaatkin tärkeitä. Ainakin minä vietin viimeksi kaksi vuorokautta Jorvissa ilman että olisin saanut yhtään ystävällistä sanaa. Vauvaa ei kukaan kehunut, ei kertaakaan kukaan söpöksi sanonut eikä mitään muutakaan vastaavaa. Minusta se on KUMMALLISTA. Mikä niitä ihmisiä vaivaa?
Onneksi minulla oli tukena mies ja muut läheiset. Ehkäpä yksinhuoltajille ollaan mukavampia.
Ja jos joku nyt sanoo, että minä olen varmaan ikävä ihminen, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, niin voin kyllä sanoa, että ei se siitä johtunut. Ja samaa sanoo moni uudelleensynnyttäjä: ilmeisesti jonkin ideologian mukaan, joka nyt on vallalla, uudelleensynnyttäjät ainakin hoidetaan mahdollisimman matalalla profiililla. Ehkäpä hoitajilla sitten on kiire - niissä paparihommissaan...?