Eli aloitin opiskelut, sain muutaman kaverin heti ekana päivänä kun "änkesin"', ja alussa oli kivaa ja toiveikasta käydä koulussa...
Mutta sitten se alkaa, loitontuminen. Tuntuu ulkopuoliselta ja anteeksipyytelevältä olo, minun kanssani ei jutella ja kikateta, nuo toiset ovat jo muodostaneet jonkin sisäpiirin keskenään. Olen vieläpä pari vuotta vanhempi, joten samaa aaltopituutta ei juurikaan ole, tuntuu että olen penskojen seurassa... Asiaa ei paranna että olen rauhallinen ja melko ujo enkä keksi nasevaa letkautusta tai kaskua sujuvasti.
Mikä minussa on vialla? Onko selässäni kyltti jossa lukee: "Olen tyhmä, tylsä ja tutustu minuun niin elämäsi huononee!" ?
Tuntuu pahalta. Tiedättekö sen möykyn kurkussa ja raskaan tunteen mahanpohjassa? Tänään tuntui että purskahdan itkuun tai heitän laatat, alkoi ahdistaa niin hirveästi. Olen kiitollinen ettei minun tarvitse olla yksin, mutta mistä sen tietää, ehkä minut dumpataan ennemmin tai myöhemmin.
Onko kohtalotovereita?
Mutta sitten se alkaa, loitontuminen. Tuntuu ulkopuoliselta ja anteeksipyytelevältä olo, minun kanssani ei jutella ja kikateta, nuo toiset ovat jo muodostaneet jonkin sisäpiirin keskenään. Olen vieläpä pari vuotta vanhempi, joten samaa aaltopituutta ei juurikaan ole, tuntuu että olen penskojen seurassa... Asiaa ei paranna että olen rauhallinen ja melko ujo enkä keksi nasevaa letkautusta tai kaskua sujuvasti.
Mikä minussa on vialla? Onko selässäni kyltti jossa lukee: "Olen tyhmä, tylsä ja tutustu minuun niin elämäsi huononee!" ?
Tuntuu pahalta. Tiedättekö sen möykyn kurkussa ja raskaan tunteen mahanpohjassa? Tänään tuntui että purskahdan itkuun tai heitän laatat, alkoi ahdistaa niin hirveästi. Olen kiitollinen ettei minun tarvitse olla yksin, mutta mistä sen tietää, ehkä minut dumpataan ennemmin tai myöhemmin.
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 13
Vanhimmat
mahtaa ettet ole yhtä lapsellinen ja kikatteleva kuin ne toiset. Ole reippaasti vain oma itsesi, ystävällinen ja rauhallinen. Lakkaa pingottamasta, kyllä se siitä. Älä väkisin yritä vääntää itseäsi toisenlaiseksi kuin olet, sillä ei kaikkien tarvitse kaveripiirissä olla samanlaisia.
Ja jos nämä kikattajat käkättäjät loitontuvat sinusta, anna mennä vaan. Eikö siellä ole ketään sellaista, joka olisi enemmän omaa tyyppiäsi ja vähän aikuismaisempi. Koeta etsiytyä sellaisen ihmisen kaveriksi!
Ja ennen kaikkea lakkaa stressaamasta, vika ei ole sinussa.
En itse voisi kuvitella viihtyväni käkättäjien-kikattajien seurassa yhtä iltaa kauempaa, kyllä ennemmin olisin ihmisten kanssa, joiden kanssa voi ihan rauhassa keskustella eikä kilpailla mikä nyt olisi muka sattuvin-humoristin-heitto.
Kiitos vastauksesta. Itsekin olen ajatellut että pitäisi ottaa rennommin eikä yksinkertaisesti välittää joka ikisestä pikku asiasta. Elämä olisi paljon helpompaa. Välillä tuleekin sellainen olo että mitäs tuosta, ja sitten näitä downeja. Mutta kurjat kokemukset jättää jäljen ja tulee kierre jossa sitten pelkää kaikkea.
oppilaitoksen nimeä en tässä mainitse, mutta olin itse aikoinani "paitsiossa" koko opiskeluaikani eli peräti koko pitkät 4 vuotta. Syitä on monia, vakaumus, omat mielipiteeni, erilaisuuteni, haluttomuuteni muuttua joksikin muuksi, mitä olen... Kovillehan tuo välillä otti, mutta selvisihän tuosta, tuon kokemuksen jälkeen on ollut helpompaa olla juuri se, mikä olenkin, eli oma itseni. 21-vuotiaana maailma näytti ja tuntui hieman erilaisemmalta, kuin nyt 41-vuotiaana. Tsemppiä, ole juuri se, mikä haluatkin olla.
Ja taidampa olla täysin samanlaisessa tilanteessakin. En siis jaksa asiasta kun kertomuksesi on lähes identtinen omani kanssa joten sanon vain että tunnen täysin samoin kuin sinäkin.....
Minulla on juuri pahatapa tuntea helposti ulkopuolisuutta porukassa, ja varsinkin jos kehenkään en ole saanut mitään syvempää yhteyttä luoduksi niin se on tervemenoa..... olen sitten porukassa se joka vain tulee mukana ja vain tuijottaa ja kuuntelee kun muut puhuu, saattaa sanoa kyllä pari sanaa väliin, mutta asiat ovat mitään sanomattomia ja jotka kyllä ohitetaan olan kohautuksella ja jatketaan taas juttua kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siltä ainakin tuntuu. Eikä asiaa auta sekään ettei minulla ja tuolla kaveripiirillä tunnu olevan paljoa yhteistä. Olemme vain samalla luokalla ei muuta.
Tässä vain toivoisi että jotain kautta tustustuu johonkin ihmiseen josta saisi kaverin, että tämä pahaolo lähtisi, mutta valitettavasti luokallani on tosiaan ihan erityyppisiä ihmisiä.
Justiinsa, enpä olisi itse osannut osuvammin kertoa. Harmi ettei olla samalla luokalla!:D
Onneksi on viikonloppu, ettei tarvitse pariin päivään ajatella niitä ilkimyksiä...
Ei laumasielu, 4 vuotta erakkona on juuri sitä mitä pelkään kuollakseni! Ja kun oletin että nyt pääsen aikuisten pariin (tai edes nuorten aikuisten) niin taas tulee tämmöistä vastaan kuin jossain yläasteella olisin. Kiitos vastauksista, luen ne hartaasti.
Tunnistan itseni kyllä niin hyvin noista Seinärehun ja scorpio89:n viesteistä. Täällä siis kanssa yksi kohtalotoveri... Olen kanssa ihan hirveen ujo ja hiljainen ja varmaan tylsältäkin vaikutan. En kuitenkaan mielestäni ole, mulla vaan kestää tutustua ihmisiin niin hyvin että uskallan olla rennosti ja ns. oma itseni.
Asiaa ei auta se, että veikkaan kärsiväni lievästä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Oletan aina automaattisesti että olen ulkopuolinen eikä minusta pidetä vaikka näin ei olisikaan ja ihmiset suhtautuisivat muhun kivasti... Pahoin pelkään että tässä saattaa käydä niin että pikkuhiljaa "ulkopuolistan" itseni tästä porukasta kun välttelen "tunkemasta" seuraani.
Olis kiva vaikka vaihtaa mailiosoitteita samoista ongelmista kärsivien ihmisten kanssa jos jotakuta kiinnostaa :)
itelläni ongelmana etten tahdo/osaa höpöttää kaiken maailman juttua... sitten kuitenkin hengailen ja liikun mukana, olen hiljaa taustalla (mulle on jopa jo huomautettu tästä).. ei siitä voi oikeen poiskaan jättäytyä, ja en kyllä ihan yksinkään halua olla.. mukavia ihmisiä nää koulukaverit, mut ite vain olen erilainen ja sen kyllä huomaa.
itseäniki kiinnostas tutustua teihin muihin, erityisesti jos pk-seudulla asuu ja tahtoo kavereita. ite en täältä just ketään tunne...
laita vaikka mailia mulle jos haluat [email protected] niin voitais vaikka mesejä vaihtaa tai jotain. En ite just nyt pk-seudulla asu mutta opiskelin siellä viime vuoden ja oon tod.näk. takas muuttamassa ens vuoden alussa...
Kun te kaikki olette sieltä etelästä... :(
on niin mukava huomata että on muitakin jotka kärsii täysin samoista ongelmista kuin minäkin (vaikkei tämä ongelma tietty mukava ole). Harmi vain ettette minun luokalla ole tai täällä pirkanmaan suunnalla......... mun tuuria mun tuuria.....
Tiedän kyllä olevani mukavaa seuraa, mutta se on vaan siinä etten osaa heti alusta asti kenellekkään puhua luontevasti ja kyllä, oletan ettei kukaan minä ymmärtäisi tai pitäisi minusta. Sitä kaipaa kyllä samanhenkiseen seuraan niin oisi edes siitä puheen aihetta repiä.... ainakin nuo ainoat kaverit (jotka ei tetty asu täällä) keiden seurassa olen, tykkää minua kutsua seuraks jonnekkin kun minun kanssa ei kuulemma tylsää ole^^; Mutta nää etäämmät kaverit voisi väittää muuta.....
pitäiskö pistää miittinki pystyyn tän palstan yksinäisille opiskelijoille....? X)
Täällä on vielä yksi lisää ja olen mies. Tunnen oloni hyvin yksinäiseksi varsinkin suuressa ihmispaljoudessa, koen usein olevani aina "pihalla" muiden keskusteluista sekä ulkopuoliseksi ihmiseksi. Koko kouluajan olin se ihminen, joka tarkoituksella jätettiin yksin, enkä koskaan saanut kontaktia juuri kehenkään. Ristiriita on kuitenkin olemassa. Olen ihminen, joka viihtyy mielellään yksin ja tapana itselläni on ollut vetäytyä syrjään. Itseasiassa yksin oleminen tekee välillä todella hyvää, mutta yksinäisyyshän on aivan eri asia ja se ei ole mukava kaveri.
Kirjoitit
"Tiedän kyllä olevani mukavaa seuraa, mutta se on vaan siinä etten osaa heti alusta asti kenellekkään puhua luontevasti ja kyllä, oletan ettei kukaan minä ymmärtäisi tai pitäisi minusta. Sitä kaipaa kyllä samanhenkiseen seuraan niin oisi edes siitä puheen aihetta repiä...."
Aivan kun olisit puhunut asian mun suulla! Olen tuntemattomien seurassa aika hiljainen ja oletan, ettei ketään kiinnostaisi kuulla, mitä mulla on sanottavana ja saatan joskus tuntea olevani se ihminen, jota ei edes haluta nähdä. Se ei ole mukavaa. Kun sen kerran sanon ihmisille jotain, se ei merkitse kellekään mitään eli kukaan ei edes noteeraa sanomisiani, eikä edes olemassaoloani. Olen osittain tottunut siihen ja vahvuuteni on juuri se, että viihdyn yksin, vaikka todellisuudessa kaipaan ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita ja juurikin tuo samalla aaltopituudella oleminen. Se on ehdottoman tärkeää! Samanhenkisen ihmisen kanssa on helppoa olla ja voi puhua kaikesta mahdollisesta hyvinkin luontevasti.
Olen rehellinen ihminen ja sanon usein asiat suoraan. En pidä kaksnaamaisista ja kieroilua harrastavista kusipäisistä tyypeistä. Pidän tilannekomiikasta ja aidoista ihmisistä. Haluan kovasti tutustua uusiin ihmisiin, mutta viimeaikoina se on ollut vaikeaa.
Katsoin profiilisi ja mielestäni olet kaunis nainen, joka on tutustumisen arvoinen. Olisi mukava tutustua ja keskustella näistä asioista sekä jakaa kokemuksia. Kerrottakoon samassa, että olen sinkku. En tiedä, onko sulla poikaystävää tai haetko sellaista, mutta alkoi kiinnostamaan, ja uskon, että meistä tulisi ainakin hyvät frendit. Mulle saa heittää meiliä osoitteeseen: [email protected]
Tuo miitti ei oikeasti olis paha idea, eihän sen tarviis mitenkään erikoinen, ihan vaikka kahvilaan tai jotain simppeliä. Mä ainakin lähen jos joku Hel-Esp alueella kaivaa kaveria. :)
kyllä teitä yksinäisiä sieluja tosiaan löytyy, kaikki vaan ovat kaukana täältä XP