Eli kun usein kuulee että lävistyksiä ei sais olla asiakaspalvelutyössä ja perustellaan että työnantaja aattelee että asiakkaat menee muualle kun ei tykkää, niin miten miten ihmeessä lävistyksiin kukaan voikaan tottua jos niitä omaavat henkilöt poistetaan 'tavallisten' ihmisten näköpiiristä, eli asiakkaiden? Mietin vaan...niin ja en kyllä ymmärrä enneakkoluuloja lävistyksellisiä kohtaan, vähän ku aattelis että kaikki jotka käyttää tietynvärisiä sukkahousuja on ajatusmaailmaltaan samanlaisia?
No lävistyksistä
tytteliininen
4342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö sen, miten lävistyksiin suhtaudutaan, pitäisi riippua todella paljon työpaikasta?
Paikkoja joissa minusta asiakkaana on ihan ok jos myyjällä on lävistys tai useampia:
- vaateliikkeet jotka myyvät pelkästään nuorille suunnattuja vaatteita (siis sellaiset "cool" kaupat, joissa soi kova musiikki etc.)
- kaupat jotka myyvät tietokonepelejä
- rock-henkisiä koruja ja asusteita myyvät kaupat
- musiikkikaupat
Paikat joissa en halua katsella myyjää jolla lävistys:
- Stockmann
- ruokakaupan kassa
- kirjakauppa
- kalliita merkkivaatteita (siis aikuisempaan makuun) myyvä vaateliike
- mikään paikka missä ollaan ruoan kanssa tekemisissä
- mikään kauneushoitola
Varmaan työnantajalle on helpompaa laittaa tiukka raja lävistyksille, jos on se riski että edes pieni osa asiakkaista ei tykkää.
Miksi palkata tatuoitu lävärinaamainen narkomaania muistuttava ihminen jos voi saada asiallisen näköisenkin ihmisen?
Maailma on vaan sellainen.Hyväksyt sen tai et.
Minua hävettää se että olen kaulaa myöten täynnä tatuointeja; olen luotettavan merkkikohtaisen autokorjaamon työnjohtaja. Esim keski-ikäinen mies (menestyväkin?) luovuttaa minulle uudehkon n 50te maksavan henkiöautonsa avaimet, ja sanoo: -hoida timppa tää kuntoon, kyllä te siihen pystytte.
ts: menestys tulee iän myötä, vakuuttavuus kulkee iän ja uskottavuuden kanssa käsi kädessä.
sori, asiat on vain niin.
timo 30vee.
Lävistyksiin ei tarvitsekaan tottua. Se pitääkö niistä vai ei, on täysin makuasia.
Mikäli minulle tulee työnhakijoita ja he lähtökohtaisesti ovat samalla viivalla, mutta joista yhdellä on lävistyksiä näkyvällä paikalla ja näillä muilla ei,
putoaa tuo lävistyksiä omaava välittömästi ulos rekryprosessista.
Minun mielestäni lävistykset eivät sovi kenellekään, mutta kukin saa "koristaa" itsensä miten haluaa, mutta minun ei niitä tarvitse katsella, eikä "tottua".
Ja huom, minulla on muutama ystävä, joilla on lävistyksiä. Ja olen heistäkin sitä mieltä, että kauniit naiset rumentavat itsensä lävistyksillä. Asiasta on keskusteltu ihan kiihkottomasti ja toistemme mielipiteet hyväksytään puolin jos toisin.