Iveta on kiitollinen Teille Kaikille,

kun olen saanut olla jo 7 viikkoa tällä keskustelupalstalla. Olo täällä on ollut eräällä tavalla hyvin hämmentävää ja vierasta, koska olen ry:ssä hiljainen, kuuliainen ja nöyrä SRK-alamainen(ainakin luulen niin(toivottavasti en kehu)), mutta täällä olen uskaltanut myös sanoa omat salaiset sanomiseni ja ajatukseni
ikäänkuin pienen lapsen tavoin tietämättäni niiden seurauksista. Pyydän kaikilta nöyrästi anteeksi, jos olen jotenkin sanomisillani loukannut, koska olisin halunnut olla kaikkien ystävä, joka taas on tällainen lapsellinen ihana kuvitelma, koska jos kumartaa jollekin, niin pyllistää toiselle. Haluaisin sydämestäni niin, että vaikka kumartaisin, niin kumartaisin sittenkin toiselle, enkä pyllistäisi. Mahdotontako? Mutta Jeesuksen nimessä se olisi mahdollista. Mutta en itse siihen omissa nimissäni pysty. Jeesus minua siinä auttakoon! Täällä keskustelupalstalla on ollut huultenheiton ohella ihania, rakentavia kirjoituksia, jossa on otettu kantaa keskeisiin hengellisiin kysymyksiin. On ilo ollut lukea ja pohtia niitä. Wanhanwaimon kirjoitukset, Kesitaksen syvälliset pohdiskelut ovat syvästi jääneet mieleeni. Melperin halu(huolimatta heinähattu- ja muista nimittelyistä huolimatta) tuoda totuutta esiin on jäänyt mieleeni. Ja sitten tämä weha- inttäjä(anteeksi),
joka mielestäni edelleen etsii sitä totuutta, jonka hän haluaa löytävänsä, on omalla tavallaan aivan ihana hänen vilpittömyydessään. Ihailen monia muitakin, mutta lopetan tähän ja käyn nukkumaan. Iveta vaan toteaa, että kiitos Teille, että saan olla linjoilla ja sanon kaikesta huolimatta: "OOTTE IHANIA!