Saatiin vasta tietää, että olen raskaana. Olon pitäisi varmaan olla todella onnellinen ja toivoa täynnä. Miehellä sitä onkin, mutta minulla ei. Raskaus on toivottu kyllä ja meillä menee hyvin. Ollaan naimisissa ja ydessä oltu kauan. Jotenkin tunnen oloni surulliseksi ja yksinäiseksi. Itkettää ja tuntuu että kadun koko raskautta! :( niinkuin elämä olisi menetetty ja menen nyt pakolla kohti jotain mistä en ole todellakaan varma. Tämä on raskasta ja vaikeaa...itkettää iltaisin ja mies koettaa lohduttaa minua. Hänestä on jopa hellyttävää kun pohdin vakavissani, että entä jos en tunne mitään kun lapsi syntyy tai en osaa hoitaa sitä. Minusta vain TUNTUU siltä enkä mahda mitään. :( Onko nämä minun puheet kauheita! en varmaan ansaitse koko lasta. =,( ....välistä jopa mietin, että menisi vain kesken niin olisi minulle oikein kun mietin tämmöisiä.
Kertokaa joku minulle olenko jo seonnut? kiitos tuhannesti jos joku viitsii vastata vain.
Kertokaa joku minulle olenko jo seonnut? kiitos tuhannesti jos joku viitsii vastata vain.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itselläni one menossa kanssa tuo "MAANINEN" :) kausi. Kaikki itkettää, tuntuu, että kaikki maailman surut on harteillani. Luen päivittäin lehdestä lomautuksista, ja mietin kuinka se vaikuttaa meidän tulevaisuuteen (meillä myös kauppa, ja ihmiset lomautettuina niin eivät osta niin paljoa). Saatan alkaa itkemään Mansikka-Marjaa katsoessa -arvaa ihmetteleekö isompi neitimme. Yritän vain sanoa, että äiti sai taas roskan silmään:)
Vauvamme on odotettu, muuta mietin kanssa onko tässä järkeä tuoda sitä tähän maailmaan -lama ja possuflunssa...
Luulen, ja tiedän aikaisemmasta kokemuksesta, että minulla oli silloin alussa ihan samoin. Se on jotenkin noista hormooneista kiinni. Sinä vaiheessa kun tunsin ensimmäisessä raskaudessa ekat potkut mahassa, niin maailma alkoi hymyilemään :) Silloin rakastuin vauvaani!
Kyllä se vielä hyväksi kääntyy, vaikka nyt onkin raskasta.
eikä maaninen
ole paha ihminen, aloitetaan siitä.
Raskauden eri vaiheissa voi esiintyä erilaisia tuntemuksia, laidasta laitaan. Itse olen nyt rv 22 3, ja välillä tuntuu että itkettää vaan jne.. Ja sitten seuraavana päivänä kaikki taas ok, ne on vaan ne raskaushormonit (niinkuin monet tapaa sanoa).
Ja monet sanoo, että äitiyteen kasvetaan lapsen synnyttyä. Ja on täysin normaalia, että sinulla on pelkotiloja näiden asioiden suhteen. Onhan kyse kuitenkin koko sinun elämäsi mullistavasta toisesta, uudesta elämästä, jota sinä varmasti opit rakastamaan.
Mutta on hyvä ottaa myös huomioon se, että jos äiti on jatkuvasti stressaantunut/masentunut/itkuinen, se vaikuttaa luonnollisesti lapseen. Jos asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta, ei ole väärin hakea apua ja auttavaa olkapäätä ammatti-ihmiseltä!
Tsemppiä sulle ja ihanaa odotusta!
nyt tuota olotilaasi. Itse kävin läpi tuon aivan saman tunneryöpyn, ja miehesikin tuntu olevan hyvin samanlainen kun minun:) Olen nyt viikolla 39 5. Ja voin vakuuttaa sinulle että rakastut tuohon vauvaan ennekuin hän syntyy. Itse kävin jopa psykologilla neuvolatädin lähettämänä. Itkin ja pelkäsin etten rakastu tähän vauvaan ja se pilaa elämäni ja vihaan sitä ym... vaikka olimme jo kaksi vuotta yrittäneet saada vauvaa! Naisen mieli ja hormonit ovat käsittämättömiä, mitä ei kannata pelästyä. Sinun voi olla vaikea uskoa että tilanne kääntyy, minäkään en uskonut, mutta se kääntyy. Mieheni sanoi neljännellä kuullani kun annoin hänen jo vapaasti koskea mahaani, että minussa on tapahtunut iso muutos. Minulle yritettiin masennuslääkkkeitäkin, mutta onneksi mies vastusti hanakasti; hyvä niin koska ymmärrän nyt miten suuria hormonivaihtelut voi tehdä! Nyt olen ihan rakastunut tähän syntymättömään kaverii ja olen todella onnellinen. Älä pelkää äläkä murehdi, kunpa voisin olla sinua lohduttamassa! Tiedän että hyvä tulee:) Voimia sinulle.
Kiitos kun vastasitte. Alkoi itkettämään kun luin noita teidän viestejä. =,( Tämä olo on ihan kauhea!!! ei mitään sellaista mitä olin kuvitellut aikaisemmin. Pitää vain hymyillä ja olla muka onnellinen vaikka sisällä on vaikea, ahdistava olo. Tuntuu tosiaan ettei tämä ole oikein ja ei oikein sikiölle vai mikä se nyt onkaan tässä vaiheessa. Itkettää taas vain. =,( koetan kestää jotenkin tätä.
sun pitää vaan pyrkiä tekemään asioita joista sä pidät, saat ikävät asiat unohtumaan hetkeksi. Kyllä sun mieli siitä iloistuu ajan kanssa !
Alku on aina hankalaa.. Koita jaksaa !
itkut vaan pois, mies varmaan tukee. TUlee muuten ahdistus jos pitää alkaa leikkimään vahvaa. Käy ne tunteet läpi ja pian huomaat että ne on voitettu. Mä olin itse tosi pettynyt etten voinut iloita heti, koska luulin että se on yhtä iloa ja onnea kun tajuaa olevansa raskaana. Ota rauhassa, toivottavasti et joudu kärsimään enää pahoinvoinnista!
Kaikkea hyvää:)
Hei vaan,
Täällä kans yks joka pohtii koko ajan kaikkea laidasta laitaan. Olen todella itkuinen ja kiukkuinen ja en tiedä aina, että mitä edes haluan. Tai siis tiesin vielä ennen kuin tulin raskaaksi ja alussa tämä kaikki onkin, ja tiedän, että hormonit tekevät temppujaan, mutta en olisi uskonut, että se näin pahan mielen saa aikaan. Eikös tän pitänyt olla vain ihanaa??
Vauva on kyllä toivottu, mutta mietin kans välillä, että hauluanko sitä sittenkään niin paljon? Kamalaa..ihan hirveetä ja kun ei saisi ajatella mtn negatiivista, kun se vaikuttaa vauvaan..pitäis olla rauhassa ja iloinen, mutta miten voi, kun ahdistaa??
Onko tähän olemassa mtn "lääkettä"??
Tuntuu, että mieheni ei kohta kans enää jaksa mua..tai en edes tiedä mitä hän ajattelee tällä hetkellä, kun keskityn vain itseeni ja kurjaan oloon..
Välillä on kyllä hetkiä, että kaikki tosi hyvin, mutta sitten taas ei jne..
Toivottavasti tää tasantuu pian!
itellä ollut samat tuntemukset ja nyt on rv39 ja silti masentaa, tuntuu että on luopunut niin monesta omasta jutusta ja harrastuksesta ettei osaa enää nauttia elämästä ja välillä tekee mieli enemmän baariin viihteelle kun synnärille. Tuntuu että kaikilla muilla on elämä paitsi itsellä vaikka en ole edes kokoaikaa neljänseinän sisällä..
sitten taas välillä on maailman onnellisin olo ja odottaa vauvaa ja synnytystä eikä kiinnosta pätkääkään liikakilot, raskausarvet, selkäkivut ja harrastuksen tauot...
joka ilta itkettää ja ei jaksaisi jatkuvasti vastata samoihin kysymyksiin joka päivä..kaikki pyörii raskauden ympärillä ja rahaakin mennyt mukavasti määrin vauvatarvikkeisiin. noh, mutta ehkä tämä ahdistus on sen arvoista ja saa nauraa jälkeenpäin. katsotaan miten käy..tänään on taas päivä kun kaikki on todella hyvin ja jännittää minkä näköinen pikkukaveri pian tuolta masusta putkahtaa. tsemppiä kaikille joilla hormonit ovat hallinneet kroppanne ja mielenne, toivottavasti kaikki menee loppujenlopuksi hyvin. ollaan ylpeitä siitä että jaksetaan tämä pitkä odotus läpi!! miehet siihen tuskin pystyisi!
Eli olen viestiketjun aloittaja. Nämä kaksi viimeistä viestiä sai minut miettimään. Löytyy todellakin raskaana olevia, ketkä ajattelevat kuin minä. Sanoin nyt illalla miehelleni, että mietin raskauden keskeytystä jos tämä piinaava olo ei lopu. Olo on nyt sellainen etten välitä tippaakaan koko raskaudesta ja mitä siellä mahassa tapahtuu! olen vihainen, pettynyt, ärtynyt, surullinen, hätääntynyt...kaikkea muuta paitsi iloinen. Haluaisin vain syödä kokoajan, että edes jotenkin voisin lohduttaa itseäni. Mieheni halaa, hoitaa, kuuntelee, ymmärtää, lohduttaa ja kaikkea vielä enemmän. Kertoo kuinka rakas olen ja tärkeä hänelle. Se ei vain lohduta!!! vaikka aina ennen, jos olen ollut surullinen se lohduttaa. Eikä hän ottanut todesta sitä kun sanoin, että harkitsen keskeytystä, ihan tosissani sitä harkitsen. Ehkä olen täysin epäkypsä ja ääliö äidiksi ja miten voisin mitään ansaita näin kauhdeiden puheiden jälkeen. Monet parit on ilman lapsia, lapsettomia ja minä vain ruikutan. Enkä hae tällä mitään sääliä nyt vaan tämähän on totuus, joka saa olon vieläkin epätoivoisemmaksi ja kurjemmaksi. Oloani kuvaa parhaiten tämä: elämä on loppunut ja täysin pysähtynyt tämän raskauden takia ja olen lamaantunut. Jotenkin niin vahva tunne ettei tämä olo tästä muutu mitenkään paremmaksi.
Suunniteltu raskaus, mutta sitten iski masennus. Ajattelin etten halua lasta, en ole valmis siihen, kaikki asiat pyöri päässä väärällä tavalla, en ollut päivääkään onnellinen raskaudestani, itkin, en pystynyt töihinkään menemään ku sapetti niin kovasti. Harkitsin aborttia, mutta en tehnyt sitä mieheni pyynnöstä. Rv15 tuli keskenmeno ja sanonpa että sinä päivänä kun kuulin että sikiö on kuollut, itkin paljon enemmän kuin raskauden aikana.
tee aborttia alkutunteiden perusteella!! MIllä viikolla olet? Siksi raskaus ihan varmaan on jossain määrin suunniteltu yhdeksän kk kestäväksi että siinä ajassa sopeutuu äidiksi, niihin ajatuksiin ja käymään läpi tilannetta. Ei kukaann synny kerrasta kypsäksi äidiksi. Se on todella iso muutos ja vain harva on jäänyt "katkeraksi". Jos tekisit abortin, et tuskin ikinä uskaltaisi raskautua kun pelkäät näitä tunteita tulevan uudelleen. Kerran ne on käytävä läpi ja lopussa kiitos seisoo, usko nyt vain. Jos olet taipuvainen masennukseen muutenkin ja olet käyttänyt lääkkeitä, niin lääkäri auttaa ihan varmasti nyt tilanteessasi ja saat keskusteluapua ja lääkityksen. Mutta jos et ole masennusta muuten sairastanut niin tämä on pelkkä hormonioikku ja todella toivon ettet luovuta. Se menee ohi. Mutta uskon että abortti lisää tuskaasi joka kestää ja pitkään.
sun mielialat ollenkaan päivän aikana, vai onko esim. ilta tai aamu ikävää aikaa ja muuten menee ihan ok? Noi hormonit aiheuttavat kaikenlaista mielialaa, mutta jos sua alkavat vaivata pahan mielen lisäksi pakkoajatukset tai masentuneisuus jatkuu yli kaksi viikkoa putkeen, soita neuvolaan ja pyydä aikaa psykologin juttusille. Mua myös ajattteluttaa päivittäin, että mitenkähän elämä tästä eteenpäin, mutta sitten taas mietin, että olishan se kumma, jos ei yhtään näin iso elämänmuutos pelottaisi. Koska sitten olisi kyllä päässä oikeasti jotain vikaa, kyllähän pelkästä muutosta tai työpaikan vaihdosta saa joka kerta aikaan aika stressin, ja niistä nyt sentään pääsee eroon suht nopeasti, jos ei huvitakaan. Pidä itseäsi hyvänä ja hemmottele, mikä vaan mistä tulee parempi mieli on sallittua (paitsi huumeet, tupakka ja alkoholi). Voimia sulle!
Iltaisin minua itkettää tulee olo etten halua tätä. Kaikki on yhtä mustaa sotkua. Mieheni on lohduttanut ja ollut lähellä kokoajan nyt. Ehkä ihan vähän helpottaa. Mietin vain, että mistä johtuu alavatsan kipu, joka kestää pitempään ja vähemmän aikaa. Vaihtelee. Voisiko olla keskenmeno? tulee väkisten olo, että ajatuksillani aiheutan sen =( nytkin maha kipeä, mutta ei mitään vuota eikä sietämätöntä kipua, mutta on kipeä silti.
Heippa vielä. Vaikuttaa kuitenkin siltä että alitajunnassa surisit jos menisi kesken, vaikka sinusta saattaisi se tuntua helpotukselta?olenko väärässä? Kipuja kuuluu alussa ja keskellä ja lopussa asiaan, siis kun kohtu alkaa kasvaa ja paikat muuttuu. Ei välttämättä tarkoita keskenmenoa. Ultrassa sitten selviää. Älä syyllistä turhaan itseäsi ajatuksella että sinun ajatuksesi aiheuttaa keskenmenon. Minulla olisi tullut jos kymmenen jos olisi ajauksistani mennyt kesken:) Tämä lohdutukseksi... Onneksi sinulla on noin ihana mies tukemassa! Haluaisitko vaihtaa sähköpostitse ajatuksiasi jos loisin/loisit sitä varten osoitteen? Ymmärrän kyllä jos et halua. Mutta tilanteesi kuulostaa niin samalta kuin omani alkuun että tekisi vain mieleni olla tukena sinulle enemmän. millä viikolla siis olet?
Olisi mukava olla sinuun yhteydessä! minulla ihan alussa tämä ja kaikki epävarmaa vielä eli 5 viikkoa ja 4 päivää. Toivon tosiaan välillä, että tämä menisi vain kesken ja sitten en toivo. Epätoivonen ja pelokas olo on. Haluaisin vain olla onnellinen tästä raskaudesta, mutta en pysty. Välillä tosin olen, ihan pienen hetken vain ja taas alakuloinen olo.
ekas raskaudessa, meni ohitse sitten.
älä vaan tee aborttia noiden alkutuntemusten takia. niitä on monilla naisilla ja tiedän pari jotka myöhemmin katu lopun elämänsä kun keskeytti raskauden alkutuntemusten perusteella.
äitiyteen kasvaa joskus tosi hitaasti. anna itsellesi aikaa ja koita keksiä jotain muuta tekemistä , katso leffoja, käy ulkona, kävelyillä jne. .. tee jotain mikä SINULLE on mielusta ja keskity siihen.
alkutuntemukset menee ohitse
Toivon todella, että menee tämä ohi pian. Nytkin aamulla tuli pakosta mieleen, että mitä menetän tämän raskauden takia ja entä jos en rakasta lasta niinkuin pitäisi vaan jään katkeraksi äidiksi. Nyt vissiin tulossa taas alakuloinen päivä.
huomenta hiiriäiti!
Nyt olisi sähköpostiosoite valmiina, eli kirjoittele [email protected]. Katsotaan toimiiko. Voimia päivääsi, vaikka olosi taitaa tänään olla kurja.
Hei!
Kirjoitan sinulle tuohon sähköpostiin.