Takaisin rakkauden tielle !

Sä tunteillani leikit, tiedän sen
et aitoa luo tunnetta kai koskaan?
On sanasi sun tunnevammaisen
ja rakkaus on mielestäsi roskaa ?

Ei pitkospuita tielle rakkauden
voi tehdä sanoja vain roiskimalla ?
Ei tunnetta saa rinnan lämpöisen
jos seisoo aina tiellä kaltevalla ?

Nuo sanasi sun kaikki hajoittaa
vaan itse kasaat elos raunioita,
jos koittaisit ees vähän rakentaa ?
Ei ylpeys vie kyyneleitä noita.

Ei hellä sana ylpeyttä nää
se ottaa aina silloin antajansa,
kylmistä vain huurut käteen jää
se merkityksi tekee kantajansa.

Jos laskisit sä edes kahdeksaan
kun rakkauden syyttäen sä heität,
niin ehtisitkin ajattelemaan
mitä tuhkallasi silloin peität ? ? ?

Ei kasva tunteet toisen ihmisen
jos sanat tulee aina roiskimalla,
sä maata kaivat alta jalkojen
ja rakkauden oraan kaataa halla.

Vain ystävyydellä sä hymyn näät
kun lempeys soi sanan sävelissä,
pystyyn nousee painuneet nuo päät
et käydä tahdo silmät kyynelissä.

Voi sanoillansa paljon rakentaa
tai kaataa vaikka rakkaudenkin vuoren,
hellyydellä paljon aikaan saa
se poistaa päältä kylmyydenkin kuoren.

Käy hellyydelle tilaa antamaan
rakkauden kedon kukkasille,
käyt satoasi itse kantamaan
kun selän käännät sanan petturille.

Niin astua saat tielle rakkauden
ja poistunut on silmistäsi vihat,
sä vanhanakin muistat sävelen
kun puhtaaksi sait tunteidesi pihat.