onkohan mulle tullut jokin masennus ahdistuneisuushäiriö?? mua on alkanut ahdistamaan ihan vietävästi. Lähinnä asiat mitkä ahdistaa on negatiiviset tekemiseni/sanomiseni, alkoholin käyttöni yms.ja muu mokailu mitä jokainen ihminen harrastaa. mutta nyt ne on alkaneet painamaan mun mieltä. en saa niitä pois vaan ne pakonomaisesti tulevat ja en pysty kuin kääntelemään niitä mielessäni ja siitä tietenkin tulee sietämätöntä ahditusta. yleensä se alkaa jo melkein heti kun on silmänsä avannut joku juttu tulee mieleen. siitä tulee paha olo ja ei pysty syömään tai mitään. yksin ollessa kun joku juttu valtaa mielen tulee melkein sietämätön olo ja pakko lähteä jonnekkin jonkun luo. se on nyt melkein jatkuvaa. ainoastaan jos mun täytyy keskittyä johonkin unohdan asian mutta sitten se aina palaa. olen huomannut myös sen että käteni tärisevät ja tunnen jonkin näköistä sisäistä vapinaa?? olen myös unihäiriöinen. ahdistuksen lisäksi vihaan itseäni en niinkään fyysistä vaan henkistä puoltani. siitä on muutama jälki kädessä ja jalassa. mietin itseni tappamista, mutta sitä en tee uskonnon tuputuksen vuoksi. en halua tutustua uusiin ihmisiin koska mulle tulee sellainen olo ettei kukaan tykkää musta. tä on niin raskasta tä oleminen kun koko ajan painaa joku mieltä ja ahdistaa. en ole käynyt tästä kennellekkään puhussa jotenkin tämän kertominenkin jollekkin ahdistaa...
ei jaksaisss
sekoamassakoh
2126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika tuttua minullekin, minä tosin ahdistun yleensä tulevaisuudesta, kun alan nähdä sen jotenkin tosi pessimistisesti. Minua on auttanut jonkin verran (ei toki auta ihan hetkessä, ainakaan yleensä..) se, että olen alkanut miettiä mitä tunteita siellä minun ahdistukseni taustalla on. Olen huomannut, että esimerkiksi häpeä rajoittaa elämääni, kun en osaa sitä käsitellä. Nyt olen alkanut uskaltaa antaa häpeäntunteen tulla ja samalla muistuttaa itseäni, että se on vain tunne eikä tarkoita, että siihen olisi aihetta. Pikkuhiljaa turha häpeä alkaa karsiutua. (Häpeä tuli mieleen tuosta kun kirjoitit kännimokailuista.)
Voisiko ahdistus kertoa pelon, syyllisyyden, vihan tai häpeän tunteista? Kannattaa lukea Antti Pietiäisen kirja Tunne, antitunne, perimä. Se on vähän avannut uusia näkökulmia minulla tuon ahdistuksen käsittelemiseen.
Ja tietysti pitää miettiä myös, MITÄ pelkään, MITÄ häpeän jne, jotta voi sitten järjellä rauhoitella ja arvioida, että onko se niin aiheellista. Yleensä ei ole. Tunteetkin opettavat ja auttavat kehittymään, kun ne uskaltaa kohdata.