voi kun keksi jotain tähän lamaan. Kyllähän tänne liikkeeseen pitkästyy kun ovi käy niin hitaasti. Ja arvatkaa. jos päivä on jäänyt nollille, miten raskas on matka himaan. Mut päivittäin täytyy kuitenkin jotain murkinaa suuhun panna, muuten tylsistyy ihan kokonaan. Yritän harrastaa uuden kielen opiskelun, mutta taitaa sekin tuoda lisää tressiä, kun ei ole ihan varma ehtiikö aina tunnille.
Nyt ei yrityksiäkään juuri ostella - ja oman alkupääoma sijoitukseni haluaisin tästä pois, kuinkahan monta vuotta ase mahtaa viedä?
Nyt ei yrityksiäkään juuri ostella - ja oman alkupääoma sijoitukseni haluaisin tästä pois, kuinkahan monta vuotta ase mahtaa viedä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vastaan. Itse olen ollut yrittäjä yli 60 v sarjassa, mutta tilitoimistopuolessa. Talossa asuu toinen "hyväkäs" samaa ikäluokkaa. Hakee Viron puolelta viikottain farmarilastin spiritus fortista ja muita mehuja. Kate kuulema aika hyvä, mutta myyntipuoli sitten pimeässä tai puhelimella - kotiinkuljetus. Epäselväksi jäi vain se, pullojen vai ostajan.
Ihme,että tullilaitos ei seuraa hakijoitten alkoholimääriä.Eihän kukaan voi pakettiautollista viikossa itse ryypätä.Noita esimerkkitapauksia on paljon.Mielettömän paljon.
nyyh nyyh...anna anteeksi etten käy...olen näet työtön............
Itse olen ollut yrittäjä koko aikuisikäni, eli yli 40 vuotta. Valintaani en kadu, vaikka 1990-luvun laman jälkeiset vuodet olivat raskaat, mittaavien luottotappioiden seurauksesta. Kun vajaat 4 vuotta sitten tulin eläkeikään (63) oli yrityksen talous taas kunnossa, mutta itse olin jo kypsä. Sanoin henkilökuntani irti ja minusta tuli vanhuuseläkeläinen. Yritys (Oy) kuitenkin jäi, en sitä voinut minnekään hukata, eikä kukaan olisi sitä ostanut vahvan taseen hinnalla. Niin sitten jäin yksinyrittäjäksi ja olen yhä.
Enää en välitä siitä käykö ovi vai ei, kun en enää niin paljon halua, enkä jaksakaan tehdä. Päinvastoin olen mielissäni siitä, ettei uusia toimeksiantoja enää paljon tule. Pyrin nyt ajamaan yrityksen hallitusti alas, mutta ei helppoa ole sekään. Valmiit rahat saadan itselleen osingon muodossa, vaikka tietysti verotus nousee kun yrityksen vapaa pääoma pienenee, mutta vanhentuneen varaston, kaluston ja toimitilojen myyminen onkin konstikkaampi juttu.
Kai yrittäjä raahaa yrityksensä hautaan asti.
ensi lukemalta vaikutti, yrityksen hautaan asti raahaamisineen :) ja lamasta toiseen puurtamisineen, myötätunnolla luin.
Kun sitten tarkemmin luin, niin eihän tilanteesi niin kovin huono taida ollakaan, jos siis toimeksiantoja on sen verran kun jaksat ja haluat tehdä.
Vanhentuneen varaston, kaluston ja toimitilojen myynti varmasti on vaikeampaa. Olet ilmeisesti kaikenlaisia vaihtoehtoja harkinnut ja ehkä yrittänytkin, uuden nuoren yrittäjän opettamista jne. Toivottavasti talouden elpymisen myötä saat yrityksen myytyä, ettei haudata tarvitsisi.
Tietämättä yhtään millaiset toimitilat sinulla on ja missä, kerron kuitenkin eräästä tuttavastani. Häneltä ihan sattumalta kysyttiin, olisiko mahdollista saada hänen hallistaan vuokrata yksi pikku nurkka moottoripyörän talvisäilytystä varten. Siitä se sitten lähti, ilmeni, että kysyntää on enemmänkin, ja nyt olemattomalla käytöllä ollut halli tuottaa sentään jotain. Ehkä nyt munasin itseni, mutta kerroinpa kuitenkin.
Nyt pitää laittautua yöpuulle, aamuksi töihin. Jaksamista sinulle ja aloittajalle! :)
valtion virasta eläkkeelle jäätyäni. Tapasin tyypin johon ihastuin ja rakastuin korviani myöten. Kävi ilmi että hän oli velkaantununut entinen yrittäjä. Omisti useita pöytälaatikkoyrityksiä. Kaveri oli heikoilla tavatessamme. Jälkeenpäin ymmärsin hänen kärsivän mielenterveysongelmista.
Aika pian alkoi ehdotukset että perustetaan tuottava bisnes. Hänellä on käyttämätöntä potentiaalia ja tietoa. Kuulosti ihan järkevältä toiminnalta.
Kun epäröin niin alkoi painostus ja hiostaminen. Hänellä on uskomaton kyky manipuloida ihmisiä ja varsinkin naisia. Pian huomasin olevani firman omistaja.
Huonosti kävi. Jouduin palkkaaman asianajajan että pääsin sotkuista vapaaksi. Seikkailuni yrittäjänä maksoi minulle paljon sekä menetin uskoni ihmiseen.