hei kohtalo toverit..ensimmäinen neuvola käynti maanantaina ja se päättyi kyyneliin sain sairaalaan lähetteen ja samana päivänä tehtiin kaavinta imulla rv 8 3..oli iso hematooma kohdussa ja alkio ei selvinnyt..vuosi yritetty oli aikaisemmin km rv 4 5(näistä ei monet edes tiedä,testasin liian aikaisin)yksi kierto välissä ja nyt olin uudestaan.miten kauan meni että tuli kuukautiset ja oliko normaalikierto?ja uskalsitte alkaa yrittämään taas..tämä on mulle todella vaikeaa mutta en voi vain jäädä miettimään tätä vaan on se pakko jatkaa eteenpäin..
kesken meni
nainen 85
8625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
onko ollut vaikeuksia seuraavassa raskaudessa ja miten pian raskauduitte?olisi kiva kuulla teidän kokemuksista.tästä vaikeasta aiheesta.kiitos...
tarvitsisin jotain positiivista tuntuu etten saa niitä sanoja ja tätä menetystä pois mielestä ja raskautuminen tuntuu etten enää koskaan saa :( vaikka viikkoja oli vähän eikä ole toistuvista kyse vielä silti tuntuu että jos olen yksi niistä toisista jotka ei saa lapsia..
Voi että, kurjaa... :(
Itse painiskelin saman asian kanssa kuukausi sitten, ja vieläkin, mutta olo on jo tasapainoinen. Keskenmeno todettiin vasta viikolla 12, mutta sikiö oli kuollut vkolla 7. Aivan järjetön tyhjyys tuli, sydän särkyi... Ja kun mulla oli ollut niin vahva tunne siitä, että kaikki olisi ollut hyvin...
Nyt kuukauden jälkeen olo on parempi, vaikka vieläkin tulee välillä tunteet vahvasti pintaan. Ja pelko uudesta yrityksestä ja epäonnistumisesta ahdistaa... Toivoisi vaan, että olisi jälleen kolmannella kuulla raskaana, ja että saisi vihdoin kuulla kaiken olevan hyvin, että vauva siellä masussa kasvaisi...
Me ollaan oltu muutama kerta ilman ehkäisyä keskenmenon jälkeen, koska toive raskaaksi tulosta on niin kova, että vielä ei pelko uudesta keskenmenosta ole mennyt sen edelle... Mutta voin vain koittaa kuvitella, miltä tuntuu, kun keskenmenoja on jo useampi...
Mutta ei vielä menetetä toivoamme, ja leimata itseämme siihen ryhmään, jotka eivät todellakaan kykene saamaan lapsia. Meillä on vielä hyvät mahdollisuudet: ollaan kuitenkin onnistuttu tulemaan raskaiksi, ja keskenmenot ovat niin yleisiä, ettei vielä kuulemma tarvitse huolestua. Minä pidän teille peukkuja, pidä sinä meille? :) Mulla oli jo toive, että olisin uudelleen raskaana, mutta nyt on ollut merkkejä menkoista... (tietenkin elättelen toiveita, että olisivat raskausoireita, mutta tuntuu, että olen väärässä...)
minulla alkaa jo hiukan helpottamaan kun olen lukenut toisten kokemuksia ja niitä jotka sen nyytin ovat syliin asti saaneet useankin keskenmenon jälkeen.ja pääsin "helpolla" kun meni näin aikaisin kesken oli voinut mennä paljon myöhemmin.sitten en tiedä miten jaksaisin enää yrittää.keskenmeno oli se millä viikolla tahansa on se menetys jota ei kannata vähätellä.patalogille laitettiin näytteitä alkiosta ja istukasta kun oli hematooma että mikä siellä oli sitten..nyt sit odotellaan tuloksia ja ensimmäisiä kuukautisia että pääsisi pian yrittämään uudelleen.minulla sama homma en anna kyllä keskenmenon pelko mene tämän vauva toiveen yli vielä..en ole ennenkään luovuttanut niin miksi nytkään niin tekisin.vielä tuosta keskenmenosta oliko sinulla kaavinta vai lääkkellinen?
mulla vuoto loppui mutta en tiedä uskallanko kokeilla ihan heti kun ei ole kohtu vielä palautunut ja varmaan hcg koholla pitää malttaa odottaa..tämäkin vaikeaa :)toivottavasti kohta olemme odottajien puolella :) ihana kuulla kohtalotovereiden ajatuksia ja tunteita
Mulla oli lääkkeellinen tyhjennys, joka oli jälkeenpäin ajateltuna ihan ok kokemus. Oksensin ja ripuloin, ja olin puoli päivää huonossa kunnossa, mutta sen jälkeen on kaikki edennyt kai ihan niin kuin pitääkin, vuotoa oli n. viikon verran jotain epämääräistä silloin tällöin sen jälkeen. Tosin rauhoittaisi mieltä, jos saisin tiedon siitä, että kaikki on palautunut ennalleen ja olisi ok taas yrittää. En päässyt siis jälkitarkastukseen, kun täällä meillä päin niitä ei kai suositella (tai ovat muka tarpeettomia). Nyt sitten siksikin jännittää, että miten suhtautua noihin lauantaisiin veripisaroihin, kun ei oltu saatu vielä varmuutta siitäkään, että kaikki on ok, vaikka siltä tuntuikin.
Millainen kokemus keskenmeno sulle oli fyysisesti? Oliko kaavinta epämiellyttävä ja miten kroppa on siitä toipunut? Ootteko puhuneet asiasta julkisesti ja miten avoimesti? Meillä vaikeutti (tai helpotti, en tiedä, mutta mutkisti ainakin) sekin, että päätettiin olla kertomatta kenellekään, kun ei raskaudestakaan oltu vielä kerrottu. Ei haluttu "pilata yllätystä" seuraavasta vauvauutisesta. (Kolmelle ei-edes-niin-läheiselle kaverille kyllä kerrottiin, ja pomolle, mutta vanhemmille, sukulaisille ja muille tärkeille kavereille ei olla haluttu vielä puhua.) En sitten tiedä, oliko tyhmä päätös. Välillä on jotenkin sydäntäsärkevää olla äidin seurassa, kun tietää, miten iso asia tämä olisi sillekin, mutta jotenkin ei silti halua kertoa. Sitten vasta myöhemmin. Halutaan kuitenkin jossain vaiheessa asiasta puhua muidenkin kanssa. Joko sitten, kun uusi raskaus on vakaalla pohjalla, tai sitten, kun tuntuu, että puhumisesta olisi merkittävää apua. ..ja jos tulisi vaikka toinen samanlainen perään... Se olisi kyllä kamalaa...
Mua jännittää ihan kauheasti tämä tämänhetkinen tilanne. Koko ajan pelkää, että alkaako menkat, vai mitä tapahtuu. Toisaalta se olisi helpoin ratkaisu: tietäisi, että kroppa alkaa olla toipunut, ja sitten aloitetaan puhtaalta pöydältä. Jollei taas menkkoja nyt kuulu, en tiedä, mitä seuraavaksi teen/ajattelen. Raskaustestiinkään kun ei välttämättä ole uskominen, kun keskenmenon jäljiltä voi arvot olla mitä vaan. Harmi, kun ei niitä ehditty missään vaiheessa tarkistaa..
No, eiköhän tämä aikanaan selviä. Täytyy toivoa, että esim. vuoden päästä ollaan molemmat jo onnellisesti äitejä tai odottajia. :) Sehän on ihan mahdollista. :)
mulle tosiaan tehtiin kaavinta imulla(joka on ilmeisesti hellävarainen)kevyessä nukutuksessa..se kaavinta päivä hmm ei ollut vielä silloin minkäänlaisia kipuja mutta seuraavana päivänä(kun lääkkeitten vaikutus lakkasi)oli tosi isot kivut välillä ja verta tuli ensimmäisenä päivänä runsaasti muuten ollut pientä vuotoa n.viikon verran myös..nyt pärjännyt hyvin ilman mitään särkylääkkeitä ne pari ensimmäistä päivää piti paratabseja popsia,oli myös ketorin tabletit mutta en halunnut syödä niitä missään määrin kun vaikeuttaa raskaaksi tuloa(varmaan tarkoittaa pitempi aikaista käyttöä :) ) täälläkään päin ei ole mitään jälkitarkastusta 6 viikon päästä pitää käydä ottamassa hcg verestä muuta ei..aika outoa..olisi hyvä saada tietää että kaikki on tullut pois ja kohtu palautunut jne.mutta ei sitä ole ja sillä mennään..tietenkin yksityisellä voi käydä mielenrauhan takia.kerroin raskaudesta parille kaverille ja äitini arvasi asian..kaverit on ollut tukena mutta eivät kuitenkaan osaa paljon lohduttaa kun eivät ole samaa kokeneet.toiselta samaa kokeneelta kuitenkin saa sitä toivoa ja voi yhdessä käydä läpi tunteita jne..voi että kun menis tää 6 viikkoa äkkiä :)
Vastasinkin jo tuonne toiseen viestiin, että keskenmenosta on nyt 1 vuosi 9 kuukautta ja uutta raskautta ei ole kuulunut. Uskon olevani poikkeustapaus, joten teillä tärppää varmasti pian uudestaan :)
ei se aina ole niin varmaa se että raskautuisi pian uudestaan..olen varautunut henkisesti siihen että se seuraava raskautuminen kestää ja myös siihen että menee uudestaan kesken..en anna sen pelon ottaa ylivaltaa koska niin toivottu tämä pieni meille olisi...tietenkin se pettymys olisi varmasti suuri kun on jo ajatellut sen onnistuvan helpommalla..lapsia saadaan niitä ei tehdä kyllä se on niin..ja olen huomannut kolmen epäonnistumisen jälkeen ettei se aina ole helppo tie äidiksi..toivon että olisin vielä joskus äiti ja varmaan olenkin..ja olen päättänyt nyt että en stressaa ja antaa tulla kun on tullakseen periaattella..kyllä tämä on ollut henkisesti ja fyysisesti raskas kokemus.mutta aina toivoa on meillä kaikilla :)onnea yritykseen kaikille kohtalotovereille..kyllä me voidaan pian olla odottajien puolella..:)