Oikeus elämään... ja kuolemaan?

Tässä kohussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa; ihmisen oikeus eutanasiaan ja vanhustenhoidon surkea tila. Eutanasiaa ei saa käyttää keinona säästää rahaa. Siitä on vankasti pidettävä kiinni. Uskon ja luotan ettei näin tehtäisikään vaikka passiivisen eutanasian rinnalle otettaisiin aktiivinen eutanasia.

Toinen näkökulma on ihmisen oikeus hallita ja päättää elämästään. Kärsivän eläimen lopettamista pidetään humaanina, jalona ja kaikin puolin humaanina tekona. Kuitenkin ihmisten kärsimystä ei saa aktiivisesti lopettaa vaan sitä jostakin käsittämättömästä syystä halutaan jatkaa mahdollisimman pitkään. Näin vaikka kärsivä ihminen itse haluaisi nukkua pois. Mielestäni jokaisella aikuisella ja järjissään olevalla ihmisellä tulisi olla vakaan harkinnan jälkeen oikeus ottaa unilääkettä, jos tilanne on sairauden tai vastaavan vuoksi sellainen, että henkilö ei enää kykene ihmisarvoiseen elämään. Miksi täytyisi ketään pakottaa makaamaan kuukausia sängyssä kykenemättä huolehtimaan edes omista perustarpeistaan, jos henkilö itse haluaa lähteä. Tietenkään ketään ei pidä eutanasiaan pakottaa, mutta onko pitkälle edenneen alzheimerin tai vaikka parkinsonin taudin kourissa elävän vanhuksen elämä niin arvokasta, että hänet täytyisi pakottaa se omasta vastustuksesta huolimatta se kokemaan? Ei varmasti.

Olen 60v. terve. Kuoleminen mulle on tietoisuudenkatoaminen, jos ja kun ajattelee " tätä" totutta mikä on väistämätön, haluaisin kumminkin että lähtis omilta jaloiltaan eikä sairaalan käytävänkautta mikä jo tänään on mahdollista.