Pienten lasten äidit?

Eihän tuosta tekstistä ota erkkikään selvää. Taitaa ongelma olla sinulla eikä esikoisellasi. Et olisi ansainnut yhtäkään lasta, joten jätä lapset isälle ja muuta yksinäsi pois. Mutta provohan tämä pikku huuruissa kirjoitettu teksti olikin eikö vain?

Nyt sinun pitää tehdä asialle jotain. Tuli todella suru pienen esikoislapsesi puolesta. Varmasti ihana lapsi ja rakastamisen arvoinen. Kyynel tuli ihan silmiin kun luin ja ajattelin, miten hän rakastaa äitiään, joka vaan haluaa hänestä eroon. Ota nyt ihmeessä lastasi syliin ja hellittele häntä, kylvetä ja ole hänelle äiti. Anna hänelle aikaa kanssasi. Ota hänet mukaan hoitamaan vauvaa. Meillä isompi lapsi kärsi kun vauva syrjäytti hänet sylistä mutta hän ilmaisi sen minulle (olisihan minun itsenikin pitänyt se tajuta mutta kaipa vastasyntynyt vauva vie niin herkästi kaiken huomion) ja meillä on sopimus, että jos syliaika jää liian lyhyeksi niin hän huomauttaa asiasta tai tulee syliin kun vauva ei ole sylissä ja niin hän on tehnytkin. Vauvani suorastaan palvoo isosiskoaan. Isosisko saa hänet nauramaan sydämen kyllyydestä kun hän seuraa isosiskon toilailuja, silmät suurina ja suu hymyssä hän seuraa tarkasti isosiskon jokaista liikettä ja puuhaa. Kun isosisko ei ole pitämässä meteliä, vauva tulee vaativammaksi ja herkemmin kitisee. Kun isosisko tulee ovesta niin vauvan silmät alkavat loistaa. Hän niin selvästi rakastaa ja ihailee isosiskoaan ja kun tämä ymmärtää sen niin myös hänen rakkaus ja empatia pikkusisartaan kohtaan kasvaa ja hän jaksaa paremmin hyväksyä sen, että vauva tarvitsee enemmän syliä ja hoivaa. Vauva on 4 kk eikä isosisko lakkaa ihmettelemästä vauvan ihanuutta ja pienuutta. He ovat niin ihanat yhdessä. Oma esikoiseni on hieman vanhempi kuin sinun esikoisesi. Vaikka välilä tuleekin väsymys vauvanhoidon ja valvottujen öiden vuoksi, niin yritän aina kertoa esikoiselleni kuinka rakas hän minulle on ja miten hieno isosisko hän on. Yritän nähdä myös hänet pienenä lapsena, vaikka se herkästi jotenkin unohtuu tai hukkuu vauvan pienuuden ja avuttomuuden rinnalla. Yritä nähdä esikoisesi sinä ihanana lapsena, jona hänet näit , kun ensi kerran sait hänet syliisi synnytyssairaalassa ja yritä palauttaa mieleesi ne rakkauden tunteet, joita olet häntä kohtaan (toivottavasti) aiemmin tuntenut. Anna hänelle mahdollisuus ja aikaasi.

kuulosta normaalilta. Pisti silmään myös, että vietät todella vähän aikaa esikoisen kanssa yleensäkin. Hae apua esimerkiksi neuvolasta, ennenkuin esikoinen (ja myös toinen lapsi!) kärsii enempää.

uuden nuken saanut pikku maija on, sinisilmän keltakiharaisen.ja nyt maijalla on riemu rajaton, silmät säihkyy posket punoittaa.uusi nukke niin hienona kulkee ja se silmiään aukoo ja sulkee ja niin kaunis se on..mutta unhottuna hyljättynä aivan, vanha nukke kotinurkassansa on. sen pää on alas painunut, se laulavi murheissaan, en enää leikkiin kelvannut, niin yksin nyt olla saan..olin kerran mä maijalle rakas, jos päivän sen vain saisin takas, jollei muuta niin kaunis ja puhtoinen ja aina iloinen..vaan nyt on vaatteet kuluneet ja pois puna poskiltain. ovat kaikki mut hyljänneet, olen kurja ja arvoton..mutta pikku maija on niin herttainen, uuden nuken seuraan viepi sen ja kohta ilolaulu kajahtaa.....sanat ehkä ei nt menny ihan tarkalleen oikein, mutta tuo vanha laulu tuli jutustasi mieleen. Kahden pikkuisen tytön äitinä voin tavallaan ymmärtää mistä puhut, vaikken nyt tunnekkaan samoin. mietin että oisitkohan kuitenkin jollain tasolla masentunut. Puhu ihmeessä neuvolassa tai jossain, sekä itsesi että lastesi takia. Ja aikaa..aikaa pitää viettää ihmisen kanssa jotta kiintyy ja rakastuu..sama kai se pätee aikuisiin ja lapsiin. kyllähän suhde puolisoonkin väljähtyy ilman yhteisiä hetkiä! Ja voisiko olla että esikoinen muistuttaa kovasti luoteeltaan isäänsä, johon olet kypsynyt jos kerta eroa mietit.tempperamentiltaan itsensä kaltaisen lapsen kanssa on kuulemma helpompi tulla toimeen...oli miten oli, toivottavasti saat apua jostakin.

Nytpä kuulostaa siltä ekan ja tuon uuden viestisi perusteella että olet niin huomion kipeä ettet kestä sitä että lapset vievät sinulta toisten huomion.. Hakeudu oikeasti terapeutille, tuo ei ole normaalia! Mitä sitten luulit jos kyse on lapsen synttäreistä? Että kaikki tulevat katsomaan sinua? Totta kai päivänsankari on huomion keskipiste... Ja on myös luonnollista että ihmiset ovat kiinnostuneita lapsistasi, niin sinunkin kuuluisi olla! Kuinkahan nuori mahdat olla, vaikutat olevan kovin itse keskeinen kun et kestä sitä että muut saavat huomion etkä sinä. Yritäppäs ajatella esikoisesi kannalta tätä asiaa. Miltä hänestä mahtaa tuntua kun oma äiti ei välitä, lietsot myös sisaruskateutta kun annat kaiken aikasi ja huomiosi vauvalle, kai sinä ymmärrät ettei vauvasi ole ikuisesti vauva?
No olin sitten väärässä tai oikeassa niin sinä tarvitset apua, jos haluat perheesi pitää kasassa, se on nyt sinusta itsestäsi kiini sillä vika taitaa olla sinussa eikä suinkaan esikoisessasi....

Hae apua ennen kuin he ymmärtävät viedä lapsesi pois SENKIN PROVOAJA...

http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm#2