Oon nyt 4-5 vuotta saanu kohtauksia ja mietin, onko ne epilepsiaa, poissaolokohtauksia vai poissaoloepilepsiaa. Kyselen ens vkolla terkkarilta tai terveysasemalta neuvoo, mut sitä ennen haluisin tietää, onks kellään kokemusta tästä poissaoloepilepsiasta. Vasta äsken sain tietää, et tällästäki on epilepsian ja poissaolokohtausten lisäks ja nyt mietin, et viittaisko mun oireet siihen: kohtaus laukee useimmiten jostain äänestä, hajusta, telkkarista tai tietokoneesta, sen aikana oon pahoinvoiva (kerran myös oksentanu), poissaoleva, en välttämättä reagoi puheeseen muuten ku mumisemalla ja päässä pyörii vanhat tapahtumat pikakelauksella. Kohtauksen jälkee menee vähän aikaa, ennen ku palaudun normaaliks ja saatan kysellä, missä oon, vaikka hyvin sen tietäsinki. Vuoroin on veikkailtu epilepsiaa, vuoroin poissaolokohtauksii, mut voisko kyse sittenki olla poissaoloepilepsiasta?
Kertokaa poissaoloepilepsiasta
Tyttö 16v
13701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulla oli teini-iässä poissaolokohtauksia. Korvissa saattoi surista ensin, sitten silmissä pimeni, mutta en kaatunut tai menettänyt kokonaan tajuntaani. Joskus kuulin kohtauksen aikana, mitä ympärillä tapahtui, joskus en. Haittasi melkoisesti koulunkäyntiä, ensin kohtaukset, sitten sen aikakauden lääkitys, joka teki minut apaattiseksi ja psyykkisesti poissaolevaksi. ja ennen kaikkea sairaudestani syyn kiusaamiseeni keksineet koulutoverit.
Lääkityksen lopetin omin päin, kun huomasin, miten se vaikutti. Kohtauksia ei silti enää tullut. Parikymmentä vuotta meni hyvin. Sitten minulle alkoi ilmaantua isoja epilepsiakohtauksia kouristuksineen ja kaatumisineen. Olin jo luullut kokonaan parantuneeni.
Kouluterveydenhoitaja ei pysty diagnosoimaan epilepsiaa. Toivottavasti pääset pian lääkäriin, jotta oireittesi tausta saadaan kunnolla selvitettyä.
siis edelleen näitä kohtauksia? Ja tosiaan, tiiän, ettei terkkari pysty diagnosoimaan epilepsiaa, lähinnä aattelin kysyy siltä, et meenkö terveyskeskuksee vai suoraa sairaalaa jne tän kanssa, kun se on vielä vähän epäselvä juttu mulle :/
Et pääse suoraan sairaalaan. Sinun pitää tilata aika ensin terveyskeskuslääkärille, joka tekee lähetteen neurologian poliklinikalle.
Minulla on nyt taas poissaolokohtauksia, etenkin väsyneenä, mutta osaan olla niiden kanssa ja ennakoidakin. Isoja kohtauksia ei ole enää tullut lääkityksen (okskarbatsepiini) aloituksen jälkeen. Silti kyllä ihan tarpeeksi kurjia nuo poissaolokohtauksetkin, kun ei saa ajaa autoa, ennen kuin ne ovat olleet vähintään vuoden poissa.
kirjoittaa sen lähetteen tutkimuksiin.
Sinänsä en ois kyllä suoraan sairaalaa halunnukkaa, ei oo sairaala kauheen lähellä, mieluummin ensin terveyskeskuksen kautta. Mut onko se siis vaan koululääkäri, joka lähetteen kirjottaa koulussa? Eli ei vaikka terkkari? Kun meillä on vaan nyt noi terkkarin tarkastukset
Terveydenhoitaja ei kirjoita lähetteitä. Siihen tarvitaan lääkäri. Kouluterveydenhoitaja voi kyllä olla pyynnöstäsi yhteydessä lääkäriin, jolloin sinun ei tarvitse lääkärissä uudelleen alusta kaikkea selvittää.
Hyvää syksynjatkoa sinulle.
rajut iskut päähän? Oon kuullu, et myös näistä saattaa epilepsiaa tulla. Kaaduin joskus pienenä päälleni luistinradalla ja ala-asteen loppupuolella mua hakattii välillä rajusti, myös pään seudulle. Samoihin aikoihin alko mun kohtaukset. Voisko näillä olla yhteys?
Voi hyvinkin olla yhteyttä. Mainitse niistä lääkärille, kun sinne asti pääset.
ja tilattua ajan, kouluterkkari oli aikasemmin kirjottunu hyvät perustelut, jos eivät ois toimistossa uskonu ja antanu aikaa mulle. No, ei antanukkaa, vaan pisti jonoon ja nyt kysyisin, kauanko tää jono suurinpiirtein on? Ei sillä, et mul kiire ois, uteliaisuuttani kyselen. Entä sit, ku saan ajan, ilmottaako ne himaan siitä, mutsi ku ei edelleen asiasta tiiä?
Ei sairauksista ilmoiteta vanhemmille mutta eikö äitisi ja isäsi olisi syytä tietää? Minulla on 16-vuotias tyttö myös ja kyllä me tiedämme toistemme sairaudet, suuremmat ja pienemmät.
Vähän kysymyksestäsi paistaa läpi ettei keskusteluyhteys kotona ole täysin niin luottavainen ja kunnossa kuin se voisi olla. Voithan kertoa äidillesi vaikka antamalla lääkärin diagnoosin jos muuten vaikea kertoa. Terveisin MLL
Mietin vaan, kun joskus alussa, kun kohtauksia alko ilmetä, muistaakseni sanoin niistä mutsilleni, mut se ei uskonu, sano vaan, ettei mulla mitään oo. En tiiä, pitäiskö ottaa enää asiaa puheeks, ainakaa ennen diagnoosia, koska ei se uskonu sillonkaan, ku mulla todettii lievä masennus.
Minulla on hyvin vastaavia kohtauksia, sain ensimmäiset 21-vuotiaana eli viisi vuotta sitten. Olen saanut sinä aikana yhden kouristuskohtauksen nukkuessani. Jos mutsisi on niin pässi, ettei usko, mene ensin lääkäriin ja laita lääkäri latomaan vanhemmillesi faktat pöytään.
Minulla Trileptal pitää kohtauksia hieman poissa, mutta tulee niitä silti jatkuvasti. Voimia vaan, kyllä tämän kanssa jotenkin oppii elämään.
mulla on ollu epilepsia nyt vuodesta -99 eli kymmenen vuotta ja tää homma on selvää eli suoraan kovana siellä lääkärillä ja vaadit lähetteen neurologin polikliniikalle diagnoosiin... siellä se homma selviää. saat varmaanki kaikki maholliset EEG -tutkimukset, ehkä varjoaineet suoneen, mangneettikuvaukset ja tämmöset. näin mulle tehtiin ku diagnoosia selviteltiin ja mulla on vielä aika pahan laatunen epilepsia, 4 eri lääkettä että pysyy kohtaukset poissa