PERMAKULTTUURIA RIIHIMÄELLE
Nyt kun Peltosaaren viljelypalstaprojekti on ainakin tämän kesän osalta näin hyvin onnistunut, tahtoisin sanoa pari sanaa. Ilmastonmuutos on jo pitkällä ja meidän kaikkien, ei vain päättäjien, tulisi pikapikaa alkaa tekemään sille jotakin. Englannissa on alkanut ns Siirtymäliike eli Transition Towns- projekti, joka on pikku hiljaa leviämässä Suomeenkin.
Siirtymäliikkeen idea perustuu pitkälle ns permakulttuuriin. Permakulttuuri tulee sanoista permanent culture. Se pyrkii pysyvään kulttuuriin pyrkien näkemään asioita kestävinä kokonaisuuksina, perinteitä noudattaen, paikallista tukien, ei loputtomina ahneuden ja massiivisen, luontoa tuhoavan tehotuotannon lähteenä. Jokainen voi omalla kohdallaan hyödyntää sitä niin työpaikallaan, firmassaan, kotonaan, parvekkeellaan, pihallaan, kerrostalonsa pihalla, palstallaan kuin maatilallaankin, jos sellainen on.
Permakulttuuri kunnioittaa luonnon monimuotoisuutta, sen idea on yksinkertainen ja se on kaikkien toteutettavissa. Se pohjautuu kaikkien ympärillämme olevien asioiden suhteeseen ja yhteyteen, niiden pysyvämpään ja kestävämpään yhdessä toimimiseen, energian ja materiaalien kierrättämiseen, pysyvien ja tasapainoisten elinyhteisöjen ja ympäristöjen luomiseen, hyvään ja eettisempään tuotantoeläinten kohteluun siten että energiaa, myös lihasenergiaa, käytetään mahdollisimman vähän. Permakulttuurin motto ei ole ”takaisin luontoon” vaan ”luonto takaisin”. Sitä on toistaiseksi harrastettu maailman ekokylissä kuten Findhorn, Auroville ja Crystal Waters mutta se on pikku hiljaa laajenemassa muuallekin.
Nyt kun öljyn laatu koko ajan heikkenee ja sen hinta nousee on energiaa säästettävä ja aktiivisesti siirryttävä käyttämään kestävämpiä energiamuotoja. Ruoan tuotanto voidaan muuttaa paikallisemmksi siten että jokainen alkaa kasvattamaan ruokaansa omilla ikkunalaudoillaan, pihoillaan, parvekkeillaan, kotikulmillaan, saaden siten maapallon hiilidioksidimäärää vähenemään. Itse kasvattettu ruoka, vähäkin sellainen, auttaa meitä ymmärtämään luonnon kiertokulkua tavoilla, jotka ovat meille ja koko maapallollemme enemmän kuin elintärkeitä.
Myös Peltosaaresta voitaisiin tehdä todellinen ekokaupunginosa siten että pikku hiljaa jättäydytään pois energiaa ja luontoa kuluttuvasta ruohonleikkuusta, pelkästä koristekasvien viljelystä pihoillamme ja siirrytään esim pienien metsäpuutarhojen luomiseen. Nämä kauniit ja tuottavat metsäpuutarhat ovat helppoja rakentaa. Ne ovat puiden ja ravintokasvien keitaita, pitävät lähes kokonaan huolen itse itsestään ja niistä riittäisi ruokaa kaikille tässä aina vain pahemmin kriisiytyvässä ravinnontuotannon maailmassamme. Ei pelkkä rakennusten ekologisemmaksi rakentaminen tee Peltsistä ekokaupunginosaa, siihen tarvitaan paljon muutakin. On ajateltava kokonaisuuksia!
Myös lapset saisivat paljon uutta ihmeteltävää ja opittavaa kun huomaisivat, että heidän ruokansa kasvaa puussa! Metsäpuutarhat eivät houkuttele vandalismiin, päinvastoin. Ketään ei vandalismi edes kiinnosta silloin kun ruokaa on omasta takaa vapaasti koko ajan saatavilla! Meillä on Peltsin ala-asteen lähellä jo mahtavat Marja-Aronia-pensaat, mutta lisää tarvitaan.
Nyt kaikki mukaan Siirtymäliikkeeseen! Lisätietoja Siirtymäliikkeestä ja permakulttuurista saa googlaamalla.
Nyt kun Peltosaaren viljelypalstaprojekti on ainakin tämän kesän osalta näin hyvin onnistunut, tahtoisin sanoa pari sanaa. Ilmastonmuutos on jo pitkällä ja meidän kaikkien, ei vain päättäjien, tulisi pikapikaa alkaa tekemään sille jotakin. Englannissa on alkanut ns Siirtymäliike eli Transition Towns- projekti, joka on pikku hiljaa leviämässä Suomeenkin.
Siirtymäliikkeen idea perustuu pitkälle ns permakulttuuriin. Permakulttuuri tulee sanoista permanent culture. Se pyrkii pysyvään kulttuuriin pyrkien näkemään asioita kestävinä kokonaisuuksina, perinteitä noudattaen, paikallista tukien, ei loputtomina ahneuden ja massiivisen, luontoa tuhoavan tehotuotannon lähteenä. Jokainen voi omalla kohdallaan hyödyntää sitä niin työpaikallaan, firmassaan, kotonaan, parvekkeellaan, pihallaan, kerrostalonsa pihalla, palstallaan kuin maatilallaankin, jos sellainen on.
Permakulttuuri kunnioittaa luonnon monimuotoisuutta, sen idea on yksinkertainen ja se on kaikkien toteutettavissa. Se pohjautuu kaikkien ympärillämme olevien asioiden suhteeseen ja yhteyteen, niiden pysyvämpään ja kestävämpään yhdessä toimimiseen, energian ja materiaalien kierrättämiseen, pysyvien ja tasapainoisten elinyhteisöjen ja ympäristöjen luomiseen, hyvään ja eettisempään tuotantoeläinten kohteluun siten että energiaa, myös lihasenergiaa, käytetään mahdollisimman vähän. Permakulttuurin motto ei ole ”takaisin luontoon” vaan ”luonto takaisin”. Sitä on toistaiseksi harrastettu maailman ekokylissä kuten Findhorn, Auroville ja Crystal Waters mutta se on pikku hiljaa laajenemassa muuallekin.
Nyt kun öljyn laatu koko ajan heikkenee ja sen hinta nousee on energiaa säästettävä ja aktiivisesti siirryttävä käyttämään kestävämpiä energiamuotoja. Ruoan tuotanto voidaan muuttaa paikallisemmksi siten että jokainen alkaa kasvattamaan ruokaansa omilla ikkunalaudoillaan, pihoillaan, parvekkeillaan, kotikulmillaan, saaden siten maapallon hiilidioksidimäärää vähenemään. Itse kasvattettu ruoka, vähäkin sellainen, auttaa meitä ymmärtämään luonnon kiertokulkua tavoilla, jotka ovat meille ja koko maapallollemme enemmän kuin elintärkeitä.
Myös Peltosaaresta voitaisiin tehdä todellinen ekokaupunginosa siten että pikku hiljaa jättäydytään pois energiaa ja luontoa kuluttuvasta ruohonleikkuusta, pelkästä koristekasvien viljelystä pihoillamme ja siirrytään esim pienien metsäpuutarhojen luomiseen. Nämä kauniit ja tuottavat metsäpuutarhat ovat helppoja rakentaa. Ne ovat puiden ja ravintokasvien keitaita, pitävät lähes kokonaan huolen itse itsestään ja niistä riittäisi ruokaa kaikille tässä aina vain pahemmin kriisiytyvässä ravinnontuotannon maailmassamme. Ei pelkkä rakennusten ekologisemmaksi rakentaminen tee Peltsistä ekokaupunginosaa, siihen tarvitaan paljon muutakin. On ajateltava kokonaisuuksia!
Myös lapset saisivat paljon uutta ihmeteltävää ja opittavaa kun huomaisivat, että heidän ruokansa kasvaa puussa! Metsäpuutarhat eivät houkuttele vandalismiin, päinvastoin. Ketään ei vandalismi edes kiinnosta silloin kun ruokaa on omasta takaa vapaasti koko ajan saatavilla! Meillä on Peltsin ala-asteen lähellä jo mahtavat Marja-Aronia-pensaat, mutta lisää tarvitaan.
Nyt kaikki mukaan Siirtymäliikkeeseen! Lisätietoja Siirtymäliikkeestä ja permakulttuurista saa googlaamalla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Edellinen kirjoitukseni oli julkaistu myös Aamupostin Lukijalta-palstalla lauantaina 12.9.
Koska Kuopiokin jo suosittelee kaupunkilehdessään vihannesten kasvattamista kerrostalopihoilla näin
http://fsi.entecore.fi/kuopiolehti22009/
sivu 24, juttu otsikolla "Vihreää valloitusta keskellä kaupunkia"
ja kirjoittelee ohjeita puutarhanhoidosta lehdessään muutenkin,
ja Helsingissäkin on kasvatus alkanut
-niin jo olisi Riihimäenkin aika sivistyä, vai mitä ;) !
Marja-aronia pusikot?miltä näyttää että voisi käydä katsomassa,ihan mielenkiinnosta vaan.Jos tämä mitä kirjotit.olisipa mahdollista,ehkä tästä saisi hyvän paikan vaikka kaikki mustamaalaa.
Kyllä minä uskon että tulevat ilmastokatastrofit vielä herättää Peltsinkin.
Marja-aroniapensaat löytyvät ihan Peltosaaren ala-asteen kentän vierestä, selustasta ja niitä on PALJON. Niistä puskista saisi marjaa koko Peltsin väki.
Marja-aronia on yksi ravintorikkaimmista marjoistamme ja sitä kannattaa kerätä pakkaseen vaikka koko talveksi, sillä kylmää saatuaan sen maku muuttuu pehmeämmäksi. Hilloaminen on sille myös hyväksi.
Minusta on hullua että näitä pensaita ei hyödynnetä, sillä tämän marjan hinta kuivattuna jauheena toreilla ja turuilla on lähes tähtitieteellinen.
Pus kii, keräämään marjat ennenkuin ne mätänee!
Marja-aronian marjat ovat isoja ja mustia ja niitä on helppo kerätä. Vaikka lyijyvaaraa ei enää ole, niin huuhtelu ennen pakastamista on suositeltavaa kaikille kaupungissa kasvaneille marjoille, hedelmille ja vihanneksille.
Kuvia tästä marjasta löytyy googlella vaikka kuinka paljon, eikä niitä voi muutenkaan missata, sillä niitä on todella paljon.
Jos permakulttuuri kiinnostaa niin kannattaa mennä kirjastoon ja lainata sieltä pieni, nopeasti luettava, yksinkertainen ja selkokielinen teos nimeltä "Aikidoa luonnon kanssa- Johdatus permakulttuuriin" jonka ovat kirjoittaneet Chiara Lombardini-Riipinen ja Olli Riipinen yhdessä ja myös lukea se.
Permakulttuuri ei ole mikään elitistinen, vaikeaselkoinen asia, vaan juttu, jonka erkkikin hyvin ymmärtää.
Tähän permakulttuuriasiaan liittyvää johdatusta myötätuntoon, eläinten ja luonnon kunnioittamiseen, sekä puiden kasvattamiseen löytyy mm täältä
http://www.mcl.org
The Movement For Compassionate Living
http://www.mcl.unisonplus.net/
on se oikea osoite
Lueskelen tässä juuri aivan mahtavaa kirjaa nimeltä "Citypuutarhat", jonka on kirjoittanut ruotsalainen Lena Israelsson. Kirjassa on mahtavin ja upein kuvin kerrottu siitä kuinka kaupungissa voi harrastaa puutarhanhoitoa pienelläkin alueella, jopa ranskalaisella parvekkeella jne
Kirja ei käsittele permakulttuuria ja on tarkoitettu perinteisemmästä puutarhanhoidosta kiinnostuneille, mutta on sellaisenaan kuitenkin erittäin nautinnolllista luettavaa ja voisi varmaan kiinnostaa monia. Ideoita siitä saa todella runsaasti ja erittäin hyvän käsityksen siitä, missä muualla maailmassa jo nyt kaupunkiviljelyssä mennään.
Jopa nimitys "guerilla gardeners" on mainttu. Se tarkoittaa sitä että viljellään joutomailla, tyhjillä aukioilla käytännössä ilman lupaa, mutta samalla kaunistaen maisemaa ja tuottaen ruokaa niin itselle kuin muille.
Suosittelen! Kirjastosta löytyy!
http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=133&kom=1#kom
Kannattaa tutustua veriryhmäruokavalioihin ja lukea Peter J D'Adamon kirja.
Liha on tterveellistä ja tarpeellista vain metsästäjä-keräilijä tyyppiselle, maapallolta jo pois väistyvälle O-veriryhmälle. Muut veriryhmät vain sairastuvat siitä.
täältä se viisas setä löytyy.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ray_Kurzweil
http://www.telegraph.co.uk/science/science-news/6217676/Immortality-only-20-years-away-says-scientist.html