Bernipennun omistaja

Hommasimme mieheni kanssa pari kuukautta sitten narttubernin. Alkutaival pennun kanssa on mennyt mielettömän hyvin! (Olen kyllä varautunut että tämä tulee vielä uhmaiän tullessa muuttumaan ;)! ) Pentu on aktiivinen, hyvähermoinen ja rauhallinen, vaikkakin vasta 4 kk. Vieraiden koirien kanssa tulee hyvin juttuun, ihmisiä kohtaan lempeä ja luottavainen, kotona maailman rauhallisin sylivauva. Tuhoja ei (VIELÄ) ole ja sisäsiisteyskin alkaa jo häämöttää ;) Luoksetulo, istuminen, maahanmeno ja odottaminenkin luonnistuvat erittäin hyvin pennun ikään nähden (kiitos runsaan palkitsemisen!) Meillä menee siis monipuolisesti katsottuna mielestäni loistavasti! Asumme vilkkaan,keskisuuren kaupungin keskustassa kerrostalossa, jossa on todella paljon muitakin koirakavereita. Kävelyreittejä ja nurmikkoa on paljon, uintimahdollisuudet hyvät (lähin järvi 300m) ja metsää paljon. Touhuilen siis koiran kanssa lähes kaiken vapaa-aikani. Vaikka asumme liikenteen vilinässä ja melua ja häslinkiä on paljon, pentu on peloton ja reipas ja rakastaa vastaantulevien ihmisten rapsuttelua ja ihastelua. Jopa tietyömaista pääsemme jo ohi vilkaisulla. Toivon koko sydämmestäni että rakas tyttöseni on pitkäikäinen ja lujahermoinen loppuun asti. Tällä kertomuksella haluan kannustaa ihmisiä, jotka harkitsevat bernin ottamista kerrostaloon/kaupunkiin, en itse koe ongelmaa kyseisessä yhtälössä. Mielestäni on positiivista että koira on sopeutuvainen kaupunkiin ja ihmisiin, jolloin yksikään päivä ei ole samanlainen. Kun sinulla itselläsi on riittävästi aikaa, rakkautta ja halua, uskon että koirasi rakastaa sinua vilpittömästi ja varauksetta, asui se kerrostalossa tai omakotitalossa. En sano, että tietäisin rodusta tai edes omasta koirastani TODELLAKAAN vielä koko totuutta, tai että kyseisessä rodussa ei olisi haastetta ja tarvetta lujaan kärsivällisyyteen, en vain toivo että kukaan jättää negatiivisten kommenttien takia koiraa hankkimatta. Harkinta, ja vielä kerran harkinta, ja jos silloinkin vielä on varma että pystyy omistamaan (toivottavasti) ainakin kymmenen vuotta elämästään ihmiseen kiintyneelle ystävälleen, niin onko kenenkään muiden mielipiteillä väliä?