Miten tärkeää
olla.
Korvaamatonta.
Kuinka miten tahansa
särkeä uloin sisin
koskematta olennaiseen
väitöskirjaan,
että elit,
olit jäädäksesi
oman iän,
avannut sivusi,
pudottanut lehtesi asioilta lukittuun pihaan.
On tehnyt näin puu,
kuin vuotanut kuvansa
lätäköksi,
pinnalle ripotellut itsensä pyörivät juuret.
****
Vaikka juuri kolautin pääsi vessanoveen niin haluan sanoa sinulle miten suloinen olet käärittyäni kylläisen tiukkaan peitteeseen ja asetettuani sinut vierelleni sohvalle. Isyys on nyt kuuminta hottia.
cuul
Mä suljen partsin oven, se oli raollaan koko yön. Annetaan mamman goisaa. Katsos, vieraat ovat menneet ja vieneet nimet mennessään.
=)
olla.
Korvaamatonta.
Kuinka miten tahansa
särkeä uloin sisin
koskematta olennaiseen
väitöskirjaan,
että elit,
olit jäädäksesi
oman iän,
avannut sivusi,
pudottanut lehtesi asioilta lukittuun pihaan.
On tehnyt näin puu,
kuin vuotanut kuvansa
lätäköksi,
pinnalle ripotellut itsensä pyörivät juuret.
****
Vaikka juuri kolautin pääsi vessanoveen niin haluan sanoa sinulle miten suloinen olet käärittyäni kylläisen tiukkaan peitteeseen ja asetettuani sinut vierelleni sohvalle. Isyys on nyt kuuminta hottia.
cuul
Mä suljen partsin oven, se oli raollaan koko yön. Annetaan mamman goisaa. Katsos, vieraat ovat menneet ja vieneet nimet mennessään.
=)
Vastaukset 3
Vanhimmat
yhden asian, sinä olet onnellinen...
Ja jep.
Onnellisuus on mystinen juttu. En nyt jaksa alkaa ruotimaan sitä mitä se on tai mitä sen pitäisi olla, mutta jossain määrin näkisin sen tällaiseksi, eli siis omakohtaiseksi.
Muutama vuosi sitten kun sain lähes kaikesta tarpeekseni, niin otin flygarin alle ja lensin Rovaniemelle. Erinäisten seikkailujen jälkeen käpsin määränpäättä pitkin suuria vuonoja Ruotsin ja Norjan puolella ja välttelin kaikkea kosketusta ihmiseen ja eläimeen - paitsi sopuleihin. Siinä saa kelata muutakin kuin säätä ja jäätikköä, paskamaisen kylmiä sulavesiä syyskuun lopulla, juuri ja juuri ehtyviä talven kylmyyden eteisessä. Taisi olla jossain Tjäktan tienoilla, kun iski jokin maaliviiva, maalinauha tai naru: mä pystytin teltan ja kaivoin esiin kartat ja käänsin kaikki toisinpäin; BD 6:lla ei tehnyt ainakaan siinä vuosiluvussa mitään sillä takapuoli kasvoi täynnään kasveja ja mainoksia, mutta viiskyttonniset oli perseestään blancoja. Joten kynä käteen ja valo päähän.
Istuin neljä päivää punaisessa kortsussani ja kirjoitin.
Helsinki tuli vastaan kovalla rytinällä. Tajusin siinä temmellyksessä että olin kaikkea muuta kuin onnellinen, vapaa tai rakastunut. Olin vihainen itselleni. Ja kun istuu läpättävässä tuulessa jonkin vitun kankaan alla pohtimassa tätä, niin pystysuorat ja mahdottomat nousut ympärillä tekevät asioista yksioikoisia: joko jatkat tai käännyt... tai jäät kirjoittamaan ja odotat että tuuli loppuu, sillä se on vihollinen numero yksi niissä maisemissa.
onnellisuuden takaa paistaa rakkauden säteet...