Riitelin eilen ensimmäisen kerran isäni kanssa. Olimme mökillä ja hän pissasi saunan vesikauhaan ja aikoi roiskasta sen pihalle. Ojensin häntä siitä melko närkästyneenä, jolloin hänellä kimahti totaalisesti. Olen kuulemma yhtä v....mainen kuin äitinikin. Äiti (dementikko) pyysi häntä olemaan hiljaa, heti. Hän huusi ja huusi ja aloin itkeä. Äiti siinä samalla silmät pyöreänä ihmetteli, että onko hän v....mainen. Toisaalta olisi naurattanut äidin ajatuskulku.
Olen auttanut ja kyydinnyt vanhempiani kesästä 2007 asti useamman kerran viikossa. Olen aina auttanut heitä ja ollut käytettävissä myös tarpeen mukaan. Olen todellakin tehnyt kaikkia mahdolliset ja mahdottomat heidän eteen viimeisen kahden vuoden aikana. Olen hankkinut heille kaikki palvelut, taksikortit, kotiavun, turvapuhelinen, vapaaehtoistyöntekijtä , hoitotuet, ja mitäkaikkeavieläonkaan. Mikään ei riitä. Viimeisen viikon aikana isäni on jopa puhelimessa osoittanut sen, etten viitsi edes soittaa heille. Joudun nielemään vaikka mitä - eiliseen asti. Harmi jos viimeisinä vuosina alamme olla riidoissa. Tiedän, että minun pitäisi olla se joka antaa anteeksi...mutta jos hän ei ollenkaan edes ajattele sanoneensa väärin niin en näe anteeksi antamisella merkitystä.
Riita vanhan isän kanssa
30
933
Vastaukset
Ihan turhaan Sinä nyt hermoilet. On täysin luonnollista, että vanha mies laskee saunakauhaan ja heittää sitten tavaran pusikkoon. Tämähän on sitä vihreää ja ekologista elämäntapaa, joten vanha isäsi on varsin edistyksellinen.
Minäkin olen menetellyt samalla tavalla koko avioliittoni ( 40 vuotta) ajan, eikä vaimollani ole ollut siitä pahaa sanottavaa. En tosin ole koskaan tehnyt niin vaimoni nähden, mutta myönteisestä palautteesta päätellen vaimoni hyväksyy touhuni. Hyvin usein hän on minulle ihmetellyt sitä, miten meidän löylykauha pysyy vuodesta toiseen niin kirkkaana, mutta en ole koskaan kertonut hänelle oikeaa vastausta.- S o p u a
Kun olet järjestellyt vanhempiesi asioita ja ne ovat reilassa, niin pidä vähän jäähyä vanhempiesi kanssa. Näin et pala loppuun ja väsy, sillä he vanhenevat koko ajan. Entä isäsi, pystyykö hän hoitamaan vaimonsa ja omat asiansa? Parempi kuitenkin vaikka laiha sopu kuin lihava riita. - Vanhoilla on jo monesti niin omituisia totuttuja tapoja, joita ei voi ymmärtää edes - silmät on joskus pakko sulkea, ettei älähtäisi.
- Meriläinen
läheisin ihminen joutuu koetukselle tuollaisessa tilanteessa.
Sinun isästäsi saattaa tuntua siltä että hänen pitäisi hoitaa asiat eikä lapsen.
Minun ja äitini välillä käytiin aikamoista kisaa ja hän pyöritti minua alussa aika pahoin kun muutin hänen lähelleen ja hän tajusi kuinka riippuvainen minusta oli.
Kävin ruoat ja kaiken tekemässä hänen luonaan, ja kun olen oppinut tekemään omalla laillani siitä tuli joskus kovaakin vääntöä mutta jos ehdotin että teen ne kotona se ei käynyt, seuraa hän halusi kuitenkin vaikka kiukutteli.
Ihan hyvä jos annat heidän olla rauhassa vähän aikaa ja katsot että mitä tapahtuu.
Jouduin monta kertaa miettimään että kuinka monta kertaa pitää antaa anteeksi, nielin asioita.
Jossain vaiheessa kaikki kääntyi äiti hyväksyi tilanteen ja meillä oli loppuaikoina erittäin hauskaa useimmiten.
Silloin olin kiitollinen etten lähtenyt ovet paukkuen koko paikkakunnalta niinkun jossain vaiheessa ajattelin.
Sanoin systerille että jos jätän koko ihmisen oman onnen nojaan ja lähden pois, enhän ollut koko kylässä asumassa kun äitini takia.
Systeri totesi tee niin kuin haluat, ei olllut apua siitä lauseesta, muuta jäin.
ja se oli paras päätös minkä olen tehnyt.
Voimia sinulle paljon ja ajttele myös itseäsi.- Kunhan vain en itse tule.......
Olisko joku toinen joka myöskin jeesaisi?
Tai ostopalvelua johonkiin?
Joku muu asia siinä nyt vaan harmitti ja se tuli noin isältäsi ulos.
Itse äitini on käynyt niin tahallaan vissiin, hankalaksi, että joudun pyytämään aivan asiallisia tesktareita anteeksi. (sitä en tee)
Myöskään Itella ei pysty toimittamaan synttäri/nimppari/äitienpäivä/pääsiäis/kiitoskortteja niin, etteikö hänellä olisi pauhaamista.
Niinpä käytän nykyään radion onnitteluohjelmia siihen.
Itse olen oppinut pitämään suuni kiinni, vaikka äitini tavat ärsyttävät.
Saanko sanoa muutaman?
- jatkuva toisten päälle puhuminen
- emäntä ja johtaja, myös minun järjestämissä juhlissa
- istuu jalat avoinna, vaikka on nainen ja hame, se ottaa kaikista eniten juhlissa pannuun.
voitte nauraa tälle, mutta tyylikäs nainen ristii jalkansa. - Meriläinen
Kunhan vain en itse tule....... kirjoitti:
Olisko joku toinen joka myöskin jeesaisi?
Tai ostopalvelua johonkiin?
Joku muu asia siinä nyt vaan harmitti ja se tuli noin isältäsi ulos.
Itse äitini on käynyt niin tahallaan vissiin, hankalaksi, että joudun pyytämään aivan asiallisia tesktareita anteeksi. (sitä en tee)
Myöskään Itella ei pysty toimittamaan synttäri/nimppari/äitienpäivä/pääsiäis/kiitoskortteja niin, etteikö hänellä olisi pauhaamista.
Niinpä käytän nykyään radion onnitteluohjelmia siihen.
Itse olen oppinut pitämään suuni kiinni, vaikka äitini tavat ärsyttävät.
Saanko sanoa muutaman?
- jatkuva toisten päälle puhuminen
- emäntä ja johtaja, myös minun järjestämissä juhlissa
- istuu jalat avoinna, vaikka on nainen ja hame, se ottaa kaikista eniten juhlissa pannuun.
voitte nauraa tälle, mutta tyylikäs nainen ristii jalkansa.muuttuu kun tilanteet muuttuu. Vanhempien elämä silloin ennen vanhaan on ollut toisenlaista.
meidän elämän aikana on kaikki muuttunut hyvin paljon niin he ovat monta kertaa hukassa siitäkin johtuen.
Elämä ei todellakaan arvoineen ja muine elämän tapoineen ole samanlaista kun heidän lapsuudessaan.
Mitä pitää pyytää ja antaa anteeksi, se oli usein mietittävänä kun äidin asioita hoitelin.
Välillä tein ruokaa siellä hyytävän hiljaisuuden ja mulkoilujen alla, mutta menin ja tein ajattelin että kyllä siitä jossain vaiheessa taas ääntä lähtee.
Enkä tänä päivänä tiedä mikä muutti äitini käytöksen, oliko kaikki vain jotain kokeilua.
Ehkä hän halusi katsoa kuinka paljon siedän kiukuttelua, mutta jossain vaiheessa tajusin että minut ja minun tapani hyväksytään siellä.
Äidillä oli keuhkot niin huonossa kunnossa että hänestä ei ollut ulkona liikkujaksi, edes pihalle ei halunut loppuaikoina lähteä, eikä vieraita ihmisiä tavata. - PimuF.
Kunhan vain en itse tule....... kirjoitti:
Olisko joku toinen joka myöskin jeesaisi?
Tai ostopalvelua johonkiin?
Joku muu asia siinä nyt vaan harmitti ja se tuli noin isältäsi ulos.
Itse äitini on käynyt niin tahallaan vissiin, hankalaksi, että joudun pyytämään aivan asiallisia tesktareita anteeksi. (sitä en tee)
Myöskään Itella ei pysty toimittamaan synttäri/nimppari/äitienpäivä/pääsiäis/kiitoskortteja niin, etteikö hänellä olisi pauhaamista.
Niinpä käytän nykyään radion onnitteluohjelmia siihen.
Itse olen oppinut pitämään suuni kiinni, vaikka äitini tavat ärsyttävät.
Saanko sanoa muutaman?
- jatkuva toisten päälle puhuminen
- emäntä ja johtaja, myös minun järjestämissä juhlissa
- istuu jalat avoinna, vaikka on nainen ja hame, se ottaa kaikista eniten juhlissa pannuun.
voitte nauraa tälle, mutta tyylikäs nainen ristii jalkansa.tunnustaa se että, yhtä äkkiä sitten elämä onkin lasten varassa...tuo avunsaanti ja muu....Raskasta sinulle henkisesti mutta, anna vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta jotenkin jos pystyt niin ulos...tuon viimeinen mitä kirjoitit...jotenkin kuvastaa sitä voimattomuutta...halu vielä hallita...ja kun ei äitisi enää pysty...hänen ainoa keino ilmaista itseään ja pahaa oloaan...sitten toi sabotoiminen...sinun järjestämissä juhlissa. Aika tyypillistä käyttämistä luulisin monenkin iäkkäämmän ihmisen käytöksessä, kun on paha olla jotenkin.Äitisi ei vain osaa kertoa sinulle tunteistaan. Auta häntä siinä, kysy sinä mikä on?...Ehkä äitisi kokee sinut jonkinlaisena uhkana ja kilpailijana? Sinä olet vielä nuori ja terve...häneen verrattuna?
Elämä on kuin kello, vähän ennen kun tuo pois lähtö täältä, niin monikin vanhus palaa takaisin lapseksi..tai muuttuu..Asiat joita tehtiin lapsena tai nuorena ovat tärkeempiä kuin nykyisyys. Jospa, isälläsi oli tapana pissata tuohon löyhykauhaan lapsena? Ja nyt tuo tapa vaan tullut uudestaan...
Minun oma faijani pyysi minua viikkaamaan sairaala peittoaan ja pakkaamaan reppuaan, moneen kertaan...vähän ennen kuolemaansa sairaalassa hän kun oli. Olimme kovasti taas menossa retkelle tai reissuun, tai oikeesti en tiedä että oikein mihin? Faijani ja minä;)) Tuota hänen reppuaan piti tarkistella moneen kertaan että, kaikki hänen tavaransa varmasti olivat siellä....
Eikö tuo oma kunnatasi palvelu anna sinulle mitään vaihto-ehtoa jotta voit pitää vähän pientä breikkiä..Ota uudelleen yhteyttä tuonne kuntasi kotipalveluun ja suoraan sille johtajalle...joka päättää... kerro rehellisesti ja reilusti ja rohkeasti tilanteesi...
Voimia ja tsemppiä sulle;
- maru..
vanhuksia on ymmärrettävä
itse olet vielä samanlainen- viuhvauhjuu
Mitä niillä voitat...et mitään!
Tässä on hyvä artikkeli asiasta!
http://www.iltalehti.fi/mieli/2009090610199549_md.shtml
Kun noin pitkään mennyt ja nyt vasta ensimmäinen riita.
N kun sitä tuota ikää tulee, saattaa miehellä se pissatarve kasvaa, silloin ei hätä lue lakia.
Minunkin isäni, kun alkoi muisti huonontua, saattoi pissata hammasmukiin, koiran juomakuppiin, joskus jopa hyötykäyttöön,oli iso Fiikus, sen juurelle, rungosta oli hyvä pitää kiinni.
Senverran hyvä kokemus näistä asioista, että turhaan pingotat, se on loputon suo, väsytät vaan itsesi.
Ei sillä riitelemälläkään juuri mitään voita. Asiat hoituvat paremmin, kun kysyt (muodollisuuden vuoksi) heidän mielipidettään heitä koskevissa asioissa, etkä tuputa tyyliin, tämä tehdään näin.
Tämä toimi omien vanhempieni kohdalla, mutta ihmisiä on monenlaisia.
Äitini oli monta vuotta, ettei tuntenut minua, eikä isänkään muistissa hurraamista ollut, isä kuoli paljon ennen äitiä.- PimuF.
minun vanhempani olivat molemmat kovin tempperamenttisia luonteita. Enkä minäkään mikään hissukka tai lässykkä suinkaan ole... Ensimmäinen kunnon riita vanhempieni kanssa kun kesti jotain 13 vuotta...Kun kerran maailmalle lähdin 17 v... Pimuna niin takaisin tulin vasta sitten kun aikaa oli kulunut 13 vuotta, eivät pahemmin vanhempani edes tienneet elämästäni mitään, mitä se olis niille oikeesti kuulunutkaan? Elin omaa elämääni....Vitsi;)) Muahan ei kukaan määrää;)) sillä asenteella....Nooh, ehkä tuo ikä vähän rauhoittanut..mutta vain vähän....en usko että, ihmisen se jokin perusluonne kovinkaan paljon muuttuu koskaan...ja sitten sitä vielä ihmettelee että, mistä toi ihme jääräpäisyys omaan kundiin on tullut...
Miehelläni one tekemistä kanssani. Onneksi sellainen peruskiltti ja ihmeen rauhallinen luonne kuitenkin;)) Ei kovin lässykät miehet kyllä mun kanssa pärjäisi. Miehellä täytyy löytyy sitä henkistä vahvuutta enemmän kuin itselläni. Lässykät miehet eivät koskaan edes ole kiinnostaneet...;)) Niissä ei ole ollut haastetta tarpeeksi meikäläiselle. Me emme ole tosiaan kaikki samanlaisia...
t.Pimu PimuF. kirjoitti:
minun vanhempani olivat molemmat kovin tempperamenttisia luonteita. Enkä minäkään mikään hissukka tai lässykkä suinkaan ole... Ensimmäinen kunnon riita vanhempieni kanssa kun kesti jotain 13 vuotta...Kun kerran maailmalle lähdin 17 v... Pimuna niin takaisin tulin vasta sitten kun aikaa oli kulunut 13 vuotta, eivät pahemmin vanhempani edes tienneet elämästäni mitään, mitä se olis niille oikeesti kuulunutkaan? Elin omaa elämääni....Vitsi;)) Muahan ei kukaan määrää;)) sillä asenteella....Nooh, ehkä tuo ikä vähän rauhoittanut..mutta vain vähän....en usko että, ihmisen se jokin perusluonne kovinkaan paljon muuttuu koskaan...ja sitten sitä vielä ihmettelee että, mistä toi ihme jääräpäisyys omaan kundiin on tullut...
Miehelläni one tekemistä kanssani. Onneksi sellainen peruskiltti ja ihmeen rauhallinen luonne kuitenkin;)) Ei kovin lässykät miehet kyllä mun kanssa pärjäisi. Miehellä täytyy löytyy sitä henkistä vahvuutta enemmän kuin itselläni. Lässykät miehet eivät koskaan edes ole kiinnostaneet...;)) Niissä ei ole ollut haastetta tarpeeksi meikäläiselle. Me emme ole tosiaan kaikki samanlaisia...
t.PimuMikä on sitten riitelyä, se on makuasia. Siinä taistelun tuoksinassa kannattaa panna asioita tärkeysjärjestykseen. Yleensä ne suurimmat riidat tulee hyvin vähäpätöisistä asioista.
Se tuollaisen dementikon kanssa riiteleminen on turhaa, mutta minkäs sille mahtaa, inhimillisiä olentoja kun olemme.
Dementikko kun ei mieltään muuta, voi olla päinvastainen vaikutus, pitää entistä tiukemmin kiinni harhoistaan.
Eikä siitä itsellekkään jää kun paha mieli, mutta ompahan jonkun aikaa seesteisempi olo, jaksaa taas paremmin.
Dementikon kanssa toimeen tuleminen ei ole helpoimpia juttuja, siinä ei kiitosta tule.- Meriläinen
k-kotton kirjoitti:
Mikä on sitten riitelyä, se on makuasia. Siinä taistelun tuoksinassa kannattaa panna asioita tärkeysjärjestykseen. Yleensä ne suurimmat riidat tulee hyvin vähäpätöisistä asioista.
Se tuollaisen dementikon kanssa riiteleminen on turhaa, mutta minkäs sille mahtaa, inhimillisiä olentoja kun olemme.
Dementikko kun ei mieltään muuta, voi olla päinvastainen vaikutus, pitää entistä tiukemmin kiinni harhoistaan.
Eikä siitä itsellekkään jää kun paha mieli, mutta ompahan jonkun aikaa seesteisempi olo, jaksaa taas paremmin.
Dementikon kanssa toimeen tuleminen ei ole helpoimpia juttuja, siinä ei kiitosta tule.jälkeen olin dementiakodissa töissä.
Meillä ei dementiaa ollut kummallakaan normaalia vanhan ihmisen muistin menetystä.
Usein oli äidilläkin "valikoiva muisti" sen kyllä huomasin äkkiä.
Siellä dementia kodissa sain nähdä kuinka vaikeaa on olla omainen.
Jotkut koki erittäin tuskaisesti muistamattomuuden ja jotkut oli sen jotenkin hyväksyneet.
Itselle se oli työpaikkana antoisa ja toivon että myös pystyin antamaan tukea sekä omaisille että potilaille.
Se oli hyvä paikka tehdä töitä koska siellä tehtiin vanhusten tahtiin, ja heidän edestään ei saanut tehdä jos heillä kykyä mihin oli.
Itse tehtiin siellä ruoka alusta asti ja kaikessa oli mukana kaikki kykyjensä mukaan. - Harmistunut
k-kotton kirjoitti:
Mikä on sitten riitelyä, se on makuasia. Siinä taistelun tuoksinassa kannattaa panna asioita tärkeysjärjestykseen. Yleensä ne suurimmat riidat tulee hyvin vähäpätöisistä asioista.
Se tuollaisen dementikon kanssa riiteleminen on turhaa, mutta minkäs sille mahtaa, inhimillisiä olentoja kun olemme.
Dementikko kun ei mieltään muuta, voi olla päinvastainen vaikutus, pitää entistä tiukemmin kiinni harhoistaan.
Eikä siitä itsellekkään jää kun paha mieli, mutta ompahan jonkun aikaa seesteisempi olo, jaksaa taas paremmin.
Dementikon kanssa toimeen tuleminen ei ole helpoimpia juttuja, siinä ei kiitosta tule.Olen saanut monenlaisia vastauksia. Kiitos niistä. Onneksi ihmiset on erilaisia. Omaakin asiaa kannattaa katsella monesta näkökulmasta - niin olen näiden vuosien aikana pyrkinyt tekemäänkin Siksi ensimmäinen riitakin on tullut vasta nyt. Mitta vaan täyttyy - minullakin. En ole ollenkaan tasainen hissukka, vaan olen aina punninnut sanani ja yrittänyt ymmärtää vanhempiani. Siksi olen halunnut järjestää heille kaikki mahdolliset palvelutkin mitä vaan voi ajatella. Mikään ei vaan riitä. Isälläni ei ole todettu dementiaa. Saattaa hänenkin muisti olla huonontunut, mutta sitä vaan ei huomaa, koska äitini dementia on edennyt niin pitkälle.
Tiedän, että itsekin vanhenen - nyt ei kyse olekaan siitä, vaan elämästä tässä ja nyt. Meriläinen kirjoitti:
jälkeen olin dementiakodissa töissä.
Meillä ei dementiaa ollut kummallakaan normaalia vanhan ihmisen muistin menetystä.
Usein oli äidilläkin "valikoiva muisti" sen kyllä huomasin äkkiä.
Siellä dementia kodissa sain nähdä kuinka vaikeaa on olla omainen.
Jotkut koki erittäin tuskaisesti muistamattomuuden ja jotkut oli sen jotenkin hyväksyneet.
Itselle se oli työpaikkana antoisa ja toivon että myös pystyin antamaan tukea sekä omaisille että potilaille.
Se oli hyvä paikka tehdä töitä koska siellä tehtiin vanhusten tahtiin, ja heidän edestään ei saanut tehdä jos heillä kykyä mihin oli.
Itse tehtiin siellä ruoka alusta asti ja kaikessa oli mukana kaikki kykyjensä mukaan.On siinä tilanteita, joihin on vaikea sopeutua. Yksi on kun lähiomainen ei tunne enää. Se tuntuu alkuun, ettei siihen totu, mutta tottuu siihen, se vain kestää puoli vuotta, vuoden, mutta tottuu siihen. Ja miten hyvälle se tuntuu, kun tällainen joskus kirkkaimpana hetkenään sattuu muistamaan, jopa nimenkin. Pieniä ne on siinä hommassa ne ilot.
Harmistunut kirjoitti:
Olen saanut monenlaisia vastauksia. Kiitos niistä. Onneksi ihmiset on erilaisia. Omaakin asiaa kannattaa katsella monesta näkökulmasta - niin olen näiden vuosien aikana pyrkinyt tekemäänkin Siksi ensimmäinen riitakin on tullut vasta nyt. Mitta vaan täyttyy - minullakin. En ole ollenkaan tasainen hissukka, vaan olen aina punninnut sanani ja yrittänyt ymmärtää vanhempiani. Siksi olen halunnut järjestää heille kaikki mahdolliset palvelutkin mitä vaan voi ajatella. Mikään ei vaan riitä. Isälläni ei ole todettu dementiaa. Saattaa hänenkin muisti olla huonontunut, mutta sitä vaan ei huomaa, koska äitini dementia on edennyt niin pitkälle.
Tiedän, että itsekin vanhenen - nyt ei kyse olekaan siitä, vaan elämästä tässä ja nyt.Mutta muutama vuosi sitten oli hyviä vihkosia taudin etenemisestä ja muutoksista sairastuneen käyttäytymiseen. Niistä oppii ymmärtämään jo paljon sairastunutta.
Sen sijaan vihkoset, joissa annettiin ohjeita miten hoitajan pitää tällaisen kanssa toimia, olivat minusta yhtä tyhjän kanssa. Voihan niiden ohjeiden kanssa yrittää, mutta saattaa uupumus tulla ennenpitkää.
Mutta itseään ei kannata loppuunajaa, siitä ei ole hyötyä kenellekkään- PimuF.
k-kotton kirjoitti:
Mikä on sitten riitelyä, se on makuasia. Siinä taistelun tuoksinassa kannattaa panna asioita tärkeysjärjestykseen. Yleensä ne suurimmat riidat tulee hyvin vähäpätöisistä asioista.
Se tuollaisen dementikon kanssa riiteleminen on turhaa, mutta minkäs sille mahtaa, inhimillisiä olentoja kun olemme.
Dementikko kun ei mieltään muuta, voi olla päinvastainen vaikutus, pitää entistä tiukemmin kiinni harhoistaan.
Eikä siitä itsellekkään jää kun paha mieli, mutta ompahan jonkun aikaa seesteisempi olo, jaksaa taas paremmin.
Dementikon kanssa toimeen tuleminen ei ole helpoimpia juttuja, siinä ei kiitosta tule.lopulta hän ei muistanut myöskään, kuka oli käynyt minäkin päivänä katsomassa..ja kuka kukin meistä oli. Hän oli niin huonokuntoinen että, pidimme häntä vain alussa viikonloppuisin aina väliin kotona. Raskasta oli hoitaa kun kundi oli vauva joka valvotti ja anoppi joka valvotti...Sitten otimme enää hänet vaan päiväksi kotiimme, aamulla aikaisin kun piti duuniin molempien mennä...Tuo laitoshoitoon joutuminen...kyllä minusta siltä tuntuu näin jälkeenpäin...ikään kuin vaan vauhditti tuota dementoitumista...siellä kun samassa huoneessa oli muistaaksni ainakin kuusi vanhusta. Eikä hoitajilla millään aikaa, kaikkien kanssa seurustella. Täällä Stadissa kun nämä yksiköt olivat jo silloin meistäkin suht suuret.
Oma äitini joka oli ollut myös hyvin vaativassa työssä liki 40 vuotta...muuttui tuon aivoverenvuodon sairastumisen jälkeen...kunnioitan edelleen suuresti faijaani, hän jaksoi hoitaa häntä tauotta ja kotona...Ei koskaan valittanut sitä, kuinka raskasta oli...hänellä oli vastuullaan myös pikku-broidini sekä vanhmimman sisareni pieni vauva....ja duunissa silti jaksoi painaa taxikuskina...myös öisin...eikä tuota apua kunta puolelta juuri saanut. Nooh, tuskin olisi faija edes ottanut vastaan. Hän oli niitä sodanjälkäistä ikäpolvea..Sitkeä mies, joka ei turhista narissut... Siksi minullakin häntä vielä kova ikävä...
Mihin vaan nyt faijaani kuskaisin autolla...jos, tässä vielä olisi..enkä myöskään valittaisi...Hänet olisin kyllä hoitanut myös omassa kodissani. Oltaisiin vaan hankittu isompi asunto...ja sitä vaihtoa jo mietittiin...mutta..faijani vei syöpä...hän ei tuolta sairaalasta enää palanut...
Joo, ei mekään oikeesti mistään riidellä miehen kanssa. Ajatellaan kuitenkin ne perusjutut kuitenskii elämästä aika samallalailla..ja kundin läsnäollessa ei edes sanailla toisillemme. Kundit meille sen verran tärkeitä...että, jätetään ulkopuolelle;)) Siinä linja pitää... Mut ainahan sitä joskus toiselle sit tulee puolin ja toisin jotain sanottua..en tuohon jaksa usko että, mikään suhde nyt aina niin yhtä aurinkoo olisi..meilläkin näistä suurimmista elämän linjoista sama ja yhteväinen näkemys...sairaudet sit laittaa joskus meilläkin ton pinnan vähän kireelle...varsinkin toi epätietoisuus väliin...aina kun kokeiden tuloksista ei tiedä...sit...tulee mieskin kireeksi...ja tavallaan tää ehkä syy..ei se että, hammastuubiputkilo on taas auki;) tai joku hitsin vessanpytyn kansi ylhäällä.tms. vastaavaa.. Niitä ei enää edes mitenkää jaksa noteerata. Vähäpätöisiä juttuja...meikäläisinkin elämässä...muuhun verrattuna.
Kyllä miehen ja naisen ajattelutavalla aina se pieni ero kuitenkin on...että, joskus sitä pientä kähinää sit syntyy. Aika kummallista minusta olisi jos ei syntyisi?
t.Pimu - PimuF.
k-kotton kirjoitti:
On siinä tilanteita, joihin on vaikea sopeutua. Yksi on kun lähiomainen ei tunne enää. Se tuntuu alkuun, ettei siihen totu, mutta tottuu siihen, se vain kestää puoli vuotta, vuoden, mutta tottuu siihen. Ja miten hyvälle se tuntuu, kun tällainen joskus kirkkaimpana hetkenään sattuu muistamaan, jopa nimenkin. Pieniä ne on siinä hommassa ne ilot.
Se onkin pidempi aikainen prosessi. Kundi on autistinen ja hänellä myös vaikea dyspraksia...hänellä myös tuo lähimuisti ei koskaan tule täysin pelamaan...nooh, onneksi silloin aikanaan hankimme tuolta Jyväskylän Opettajakorkeakoulun kautta en enää muista itse tarkemmin tuota osoitetta;)): ja paikkaa niin sellaisia valmiiksi painettuja kuvia sai ostettua...niitä sitten useampi kansio oli..Päivittäin nuo kuvat olivat käytössä..Ja mitä kuvia ei ollut tein itse. Sellaisia helppoja pieniä kortteja..jotka saatoimme myös ottaa mukaamme.. Jos, tuolla muistipuolella vaikeuksia niin sanallinen ohjaus silloin ei välttämättä riitä. Kuvilla voi tukea tuota arkielämään käytetettävää muistia...Meillä oli näitä kuvia sitten vähän joka puolella kotiamme;) sinitarralla kiinnittyä myös kohteisiin....pikkuhiljaa sitten päästiin tilanteeseen missä näitä apukuvia ei arkielämässä enää tarvittu...vaan sanat tulivat käyttöön.. Nyt tuo muisti jo hyvä. ja sanavarasto ikätasolla..mutta, tuota sanallista ilmaisua joskus joutuu vaan hiukan odottamaan..Siinä ei auta muu kun kärsivällisyys. Alienssipeli on hyvä samoin kuin muutkin muistia tukevat seurapelit.
Joutuu harjaantumaan tätä puolta aivoista.. Mutta rasittaa ei saa kerralla liikaa. Vain vähän kerrallaan...Aivot joutuvat työskentelemään terveitä aivoja enemmän...siksi tuo stressikynnys sitten myös herkästi ylittyy...joten, meilläkin tuo kärsivällisyys on ainut tie; mitä edetä eteenpäin ja tämä kuntous vai osa sitä aivokuntousta;)
Tämä on yksi menetelmä jolla voi tuota arkielämää itselleen ja hoidettavalle helpottaa.. Myös kamera ja oma valokuvakansio ovat tälläisissä tilanteissa oiva apu...ja kun muisti ei pelaa...niin itse hankin myös meille sellaisen käsikäyttöisen pienen nauhurin...toistaa kun tarvitsi...usein samoja juttuja...vieläkin joissakin tilanteissa...mutta, ei läheskään niin usein kuin kundin ollessa snadi.
Lukeminen ääneen tuttuja kirjoja..jotka ovat lyhykäsiä kertomuksia...voi myös tuota aivojen toimintaa tavallaan tukea.. täysin Passiiviksi ei saa tilannetta koskaan päästää..vaan aina sellaista puuhaa missä aivoille töitä...
Dementian kohdalla valitettavasti tuo tilanne lopulta vain huononee...mutta, kun vielä voi tehdä asioita kannattaisi silti yrittää..
Tuossa aloittajalle sellainen vinkki tuli mieleeni..että, pyytäisi tuolta omalta terveyskeskukseltaan isälleen sellainen ns. ankan..tähän hyvä pissata on tukevaa muovia jossa kansi...ihan tälläisiin tilanteisiin tehty..samanlainen ankka jota käytetään myös sairaaloissa.. tai sitten ihan oma kippo sinne saunaan mihin saa pissata.
t.Pimu - PimuF.
PimuF. kirjoitti:
Se onkin pidempi aikainen prosessi. Kundi on autistinen ja hänellä myös vaikea dyspraksia...hänellä myös tuo lähimuisti ei koskaan tule täysin pelamaan...nooh, onneksi silloin aikanaan hankimme tuolta Jyväskylän Opettajakorkeakoulun kautta en enää muista itse tarkemmin tuota osoitetta;)): ja paikkaa niin sellaisia valmiiksi painettuja kuvia sai ostettua...niitä sitten useampi kansio oli..Päivittäin nuo kuvat olivat käytössä..Ja mitä kuvia ei ollut tein itse. Sellaisia helppoja pieniä kortteja..jotka saatoimme myös ottaa mukaamme.. Jos, tuolla muistipuolella vaikeuksia niin sanallinen ohjaus silloin ei välttämättä riitä. Kuvilla voi tukea tuota arkielämään käytetettävää muistia...Meillä oli näitä kuvia sitten vähän joka puolella kotiamme;) sinitarralla kiinnittyä myös kohteisiin....pikkuhiljaa sitten päästiin tilanteeseen missä näitä apukuvia ei arkielämässä enää tarvittu...vaan sanat tulivat käyttöön.. Nyt tuo muisti jo hyvä. ja sanavarasto ikätasolla..mutta, tuota sanallista ilmaisua joskus joutuu vaan hiukan odottamaan..Siinä ei auta muu kun kärsivällisyys. Alienssipeli on hyvä samoin kuin muutkin muistia tukevat seurapelit.
Joutuu harjaantumaan tätä puolta aivoista.. Mutta rasittaa ei saa kerralla liikaa. Vain vähän kerrallaan...Aivot joutuvat työskentelemään terveitä aivoja enemmän...siksi tuo stressikynnys sitten myös herkästi ylittyy...joten, meilläkin tuo kärsivällisyys on ainut tie; mitä edetä eteenpäin ja tämä kuntous vai osa sitä aivokuntousta;)
Tämä on yksi menetelmä jolla voi tuota arkielämää itselleen ja hoidettavalle helpottaa.. Myös kamera ja oma valokuvakansio ovat tälläisissä tilanteissa oiva apu...ja kun muisti ei pelaa...niin itse hankin myös meille sellaisen käsikäyttöisen pienen nauhurin...toistaa kun tarvitsi...usein samoja juttuja...vieläkin joissakin tilanteissa...mutta, ei läheskään niin usein kuin kundin ollessa snadi.
Lukeminen ääneen tuttuja kirjoja..jotka ovat lyhykäsiä kertomuksia...voi myös tuota aivojen toimintaa tavallaan tukea.. täysin Passiiviksi ei saa tilannetta koskaan päästää..vaan aina sellaista puuhaa missä aivoille töitä...
Dementian kohdalla valitettavasti tuo tilanne lopulta vain huononee...mutta, kun vielä voi tehdä asioita kannattaisi silti yrittää..
Tuossa aloittajalle sellainen vinkki tuli mieleeni..että, pyytäisi tuolta omalta terveyskeskukseltaan isälleen sellainen ns. ankan..tähän hyvä pissata on tukevaa muovia jossa kansi...ihan tälläisiin tilanteisiin tehty..samanlainen ankka jota käytetään myös sairaaloissa.. tai sitten ihan oma kippo sinne saunaan mihin saa pissata.
t.PimuTee äidillesi vaikka jääkaapin oveen sellainen samanlainen kalenteri (viikko) kuin koululaisilla..voit sitten laittaa noihin kellonajat mitä milloinkin tapahtuu...joko kuvilla tai sanoilla. Tämä lisää sitä turvallisuuden tunnetta..äitisi tietää mitä tehdään ja milloin....ja kiukuttelu ehkä jää vähemmälle..toivon mukaan..
tsemppiä sulle ja jaksamista sinne arkeen...
t.Pimu - k/k
Olen hoitanut äitini hautaan ja dementikon touhut on tuttuja,isä kuoli ollessani nuori.
ajattelin kertomustasi ja fiikuksen juurelle lorottelu oli kaikesta huolimatta jotenkin uljas mielikuva. k/k kirjoitti:
Olen hoitanut äitini hautaan ja dementikon touhut on tuttuja,isä kuoli ollessani nuori.
ajattelin kertomustasi ja fiikuksen juurelle lorottelu oli kaikesta huolimatta jotenkin uljas mielikuva.Isäni huomasi joskus, että muisti alkoi heikentyä.
Hän kutsui kerran luokseen. Siinä hän istui, vaha sotaveteraani, sängyn laidalla, ja sanoi , että hänestä taitaa tulla pöpö, auta minua. Minä siihen, etten oikein pysty. Siihen tämä vanha isäni vedet silmissä ja kädet ristissä, että kyllä sinä pystyt, auta minua.
Se ei ollut helpoimpia tilanteita.k-kotton kirjoitti:
Isäni huomasi joskus, että muisti alkoi heikentyä.
Hän kutsui kerran luokseen. Siinä hän istui, vaha sotaveteraani, sängyn laidalla, ja sanoi , että hänestä taitaa tulla pöpö, auta minua. Minä siihen, etten oikein pysty. Siihen tämä vanha isäni vedet silmissä ja kädet ristissä, että kyllä sinä pystyt, auta minua.
Se ei ollut helpoimpia tilanteita.meillä äiti aina uskoi että minä hoiran homman,osaan ja saan muutoksen aikaan häntä vaivaavaan asiaan.
loppuaikana kun katsoi kyynelten täyttämiin silmiin ja suonikas käsi otti lujasti kiinni kärestä,se kasvatti luonnetta, ja opetti ymmärtämään elämän ehrottomuuren.- It´s raining
Olin kauan sitten sairaalassa töissä. Kerran, kun tulin töihin aamulla, oli käytävässä seisovaa sateenvarjotelinettä käytetty pottana.
- Vuosimallia -55
k-kotton kirjoitti:
Isäni huomasi joskus, että muisti alkoi heikentyä.
Hän kutsui kerran luokseen. Siinä hän istui, vaha sotaveteraani, sängyn laidalla, ja sanoi , että hänestä taitaa tulla pöpö, auta minua. Minä siihen, etten oikein pysty. Siihen tämä vanha isäni vedet silmissä ja kädet ristissä, että kyllä sinä pystyt, auta minua.
Se ei ollut helpoimpia tilanteita.Maan isä aikoinaan joutui tunnustamaan, ettei hän jaksa. Hän sanoi adjutanteilleen, että "pojat, pitäkää minusta huolta". Meillä tavallisilla pulliaisilla ei ole aina samanlaista turvaverkkoa kuin Kekkosella oli. Apua saa usein odottaa kauan, ja sitä on haettava monelta luukulta.
- ----------.
Tota.
No kyseessä aika yleinen ilmiö. Syytä ei kai tiedä oikein kukaan. Noh, on tullut joskus tyytyväisenä päissään kustua kukkaruukkuun-- Kiukaalle kuseminen ei ole hieno homma. Haju on, epäkiinnostava, kuulemma.
Ennätys kai oli yhdellä tutulla kokilla. Kävi paarissa. Tuli kotiin ja nousu parisängyn päätyyn kädet levällään munasilla ja kusi sänkyyn. Ei kuulemma itse muista asiasta mitään, akka kuulemma muistuttaa.
En siis tiedä. Jotenkin oletan, että riitin toteuttamiseen liittyy miehen alistettu asema yhteiskunnassa ja kotonaankin. Jokin kovin vanha riitti, mistä ei kerrota, eikä puhuta. Mutta tuntuu olevan poppia jokaisella sukupolvella. Niin, elukat merkkaa urealla reviirinsä. Kaitpa ihmisen uros merkkaa vuoteensa samalla tavoin.
Jaa, appi kusi kauhaa. Mitä nariset, sivistynyt mies. Ei saunaan saa kuseskella, eikä etenkään kiukaalle. Herrasmies hoitaa tarpeensa tyylikkäästi. Ihme porukka kun ei tajuta kuinka siisti ja herrasmies joku oikeasti on. Kiinnostanut aina istua kuukautisverisille lauteille saunassa. Akat kun ei osa pestä perseitään eikä käyttää laudeliinoja.
=DW=- lsdd
isälläsikin on alkava dementia ja siksi tavat höltyvät. No, välttämättä ei.
Koita hommata niin, ettet itse tuuperru kaiken huolehtimisen ja stressin alle. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos narinat ja moitteet. - Puutarhakotilo
lsdd kirjoitti:
isälläsikin on alkava dementia ja siksi tavat höltyvät. No, välttämättä ei.
Koita hommata niin, ettet itse tuuperru kaiken huolehtimisen ja stressin alle. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos narinat ja moitteet.Luin nämä kaikki läpi ja tsemppiä aloittajalle.
Dementiasta tuli mieleeni jälleen äitini joka omaa, kuten joku tuolla kertoi, "valikoivan muistin."
Olen maininnut jo muutaman kerran siitä, että se on vakava sairaus, ei kannattaisi leikkiä.
Kuurokin on, eikä kuule sitä, eikä ymmärrä.
Harmittaa sellainen kun leikkii huonomuistista, ihan vaan kaikkien huonomuististen vuoksi. - PimuF.
Puutarhakotilo kirjoitti:
Luin nämä kaikki läpi ja tsemppiä aloittajalle.
Dementiasta tuli mieleeni jälleen äitini joka omaa, kuten joku tuolla kertoi, "valikoivan muistin."
Olen maininnut jo muutaman kerran siitä, että se on vakava sairaus, ei kannattaisi leikkiä.
Kuurokin on, eikä kuule sitä, eikä ymmärrä.
Harmittaa sellainen kun leikkii huonomuistista, ihan vaan kaikkien huonomuististen vuoksi.aihe arka. Sisareni on vuosia jo asunut näkövammaisen miehen kanssa yhdessä. Yhä vieläkin hän törmää mitä kummallisempiin asenteisiin. Kun on näkövammainen mies, tätä miestä pidetään tyhmä. vaikka on mestari shakkipelissä ja pärjänyt kansainvälisissä näkövammaisten kisoissa hyvin. Ollut jopa Suomea edustamassa;))Itselläni autistinen kundi jolla vaikea dyspraksia...onko hän tyhmä vain siksi että, on puhevammainen...Puhekeskuksessa kun pysyvä aivovamma? Asenteisiin törmään päivittäin...ja vielä kaikkein lähimmiltä ihmisiltä nämä kommentit kun tulevat...niin satuttaa...todella.. Erilaisuutta pelätään vielä Suomessa meidän ikäisillä ihmisillä paljon tabuja mistä emme voi uskalla puhua.. Pahimpia ovat tälläiset uskovaiset ihmiset jotka, tulevat selittämään jotain mihin itse uskovat perisynti ajattelua sun muuta...tajuamatta kuinka loukkaava se todella on...
t.Pimu - Minämaalta
PimuF. kirjoitti:
aihe arka. Sisareni on vuosia jo asunut näkövammaisen miehen kanssa yhdessä. Yhä vieläkin hän törmää mitä kummallisempiin asenteisiin. Kun on näkövammainen mies, tätä miestä pidetään tyhmä. vaikka on mestari shakkipelissä ja pärjänyt kansainvälisissä näkövammaisten kisoissa hyvin. Ollut jopa Suomea edustamassa;))Itselläni autistinen kundi jolla vaikea dyspraksia...onko hän tyhmä vain siksi että, on puhevammainen...Puhekeskuksessa kun pysyvä aivovamma? Asenteisiin törmään päivittäin...ja vielä kaikkein lähimmiltä ihmisiltä nämä kommentit kun tulevat...niin satuttaa...todella.. Erilaisuutta pelätään vielä Suomessa meidän ikäisillä ihmisillä paljon tabuja mistä emme voi uskalla puhua.. Pahimpia ovat tälläiset uskovaiset ihmiset jotka, tulevat selittämään jotain mihin itse uskovat perisynti ajattelua sun muuta...tajuamatta kuinka loukkaava se todella on...
t.PimuItse epäilen vahvasti, että dementian yleistyminen ei johdu niinkään pitkittyneestä eliniästä vaan ala-arvoisesta lisäaineisesta ruuasta, mitä nykyään syövät vanhuksetkin.
Esim. natriumglutamaatti, aromisuola on aine jota tungetaan lähes kaikkiin lihavalmisteisiin. Makkaroissa, marinadilihoissa sitä tapaa.
70-luvulla tuli muotiin aromisuola, joka on silkkaa natriumglutamaattia. Myös monet valmismausteet on natriumglutamaatilla varusettu sekä lihaliemet.
Toinen on keinomakeutteiden käyttö. Ylipäätään nykyruuassa saa kilometrin pituisen listan lisäaineita päivittäin sisäänsä.
Omasta kotikylästäni muistan täsmälleen yhden ns. vanhuudenhöpörön, ja hänkään ei ollut täysdementikko. Kylä oli elävä ja siihen aikaan lapsetkin tunsivat kylän vanhukset.
Oma isäni ja äitini, oman karjan lihaa ja kasvimaan vihanneksia ikänsä syöneet, ylipäätään alusta lähtien kotileivästä alkaen koko ikänsä lisäaineetonta ruokaa nauttineet, kuolivat korkeassa iässä täysin selväjärkisinä.
He myös söivät kalaa sekä oman karjan maitoa ja voita, ei mitään keinolevitteitä, jotka on keinotekoista moskaa jossa d-vitamiinista ei ole tietoakaan.
D-vitamiinin puutettahan epäillään yhdeksi dementian lisääjistä!
Mikro on yksi ruuan elävyyden pilaajista, uskon vankasti enkä sitä kapinetta kotiini huoli. Nyt joka mummolla on mikro, jolla hän lämmäyttää jonkun kaupan eineksen. - PimuF.
Minämaalta kirjoitti:
Itse epäilen vahvasti, että dementian yleistyminen ei johdu niinkään pitkittyneestä eliniästä vaan ala-arvoisesta lisäaineisesta ruuasta, mitä nykyään syövät vanhuksetkin.
Esim. natriumglutamaatti, aromisuola on aine jota tungetaan lähes kaikkiin lihavalmisteisiin. Makkaroissa, marinadilihoissa sitä tapaa.
70-luvulla tuli muotiin aromisuola, joka on silkkaa natriumglutamaattia. Myös monet valmismausteet on natriumglutamaatilla varusettu sekä lihaliemet.
Toinen on keinomakeutteiden käyttö. Ylipäätään nykyruuassa saa kilometrin pituisen listan lisäaineita päivittäin sisäänsä.
Omasta kotikylästäni muistan täsmälleen yhden ns. vanhuudenhöpörön, ja hänkään ei ollut täysdementikko. Kylä oli elävä ja siihen aikaan lapsetkin tunsivat kylän vanhukset.
Oma isäni ja äitini, oman karjan lihaa ja kasvimaan vihanneksia ikänsä syöneet, ylipäätään alusta lähtien kotileivästä alkaen koko ikänsä lisäaineetonta ruokaa nauttineet, kuolivat korkeassa iässä täysin selväjärkisinä.
He myös söivät kalaa sekä oman karjan maitoa ja voita, ei mitään keinolevitteitä, jotka on keinotekoista moskaa jossa d-vitamiinista ei ole tietoakaan.
D-vitamiinin puutettahan epäillään yhdeksi dementian lisääjistä!
Mikro on yksi ruuan elävyyden pilaajista, uskon vankasti enkä sitä kapinetta kotiini huoli. Nyt joka mummolla on mikro, jolla hän lämmäyttää jonkun kaupan eineksen.leivästä kun myöskin tehty sellaista höttöä. Meillä täällä Itiksessä ainut hyvä leipäkauppa on Stockman..sieltä saa vielä kunnon leipää..on vähän kalliimpaa mutta leipä tuoksuu siellä aina tuoreelta paistavat itse ja leipä on painavaa kunnon tavaraa.. Tuota D-vitamiinia otan vahvaa purkista ihan lääkärin määräyksestä...synnynnäinen nivelrikko kun lähes kaikissa pikkunivelissä...niiden päälle sit iski vielä osteoporoosi siihen päälle... Tuon olen myös huomanut itse että, kun aloitimme (kaikki) syömään lisäksi tuota omega3 rasvahappo tabletteja..niin jotenkin itselläni tuo muisti myös vähän pareni. Vaikka kalaa olen syönyt aina.. Kyllä tuon ruoan liiallinen jalostaminen kun kaikki hiven ja lisä aineet sieltä maaperästä jo puuttuu ja sitten vielä lisä jalostetaan..Ovat nämä hiven-ja lisäainetab.vaan vähän turhan kalliita...tuota kromia kun syön ja piitä myös..
Väärän suuntaan ollaan menty kun purkeista pitää nämä hivenaineet hakea..Nooh, nyt ihmetellyt tuota että, miksi väsyttää...kunnes jostain luin että, raudan puute;))...itselläni kun aina tuo hemoglobiini ollut just siinä ja siinä ettei anemia Nyt rautakuuri myös menossa...Eli onko sitä luonnollista rautaakaan missään ruuassa? Ruisleivässäkään kun ei tunnu riittävästi B-vitamiiniä sitäkin täytyy popsia;)) tai suupielet aukee.. ja aina olen tuon kotiruoan tehnyt suomalaisista tuotteista? Valmisruokia en ole koskaan suosinut..eivät ole maistuneet...
Meneeköhän tuo kehitys sitten jatkossa siihen että, vitamiini ja purkki määrä senkun keittiössä kasvaa..ruoka maksaa...mutta, emme saa siitä kaikkea mitä tarvitsisimme? Turhan kalliiksi tulee..mieluummin söisin ja tekisin kunnon ruokaa kuin vitamiineja ja muita lisäravinteita...syöttäisin myös muille perheenjäsenille. Väkisin kun ne pitää houkatella vielä antamaan;)) miehet meillä kun eivät turhia pillereitä millään popsisi...(siis omasta mielestään turhia)..
t.Pimu - Harmistunut
Minämaalta kirjoitti:
Itse epäilen vahvasti, että dementian yleistyminen ei johdu niinkään pitkittyneestä eliniästä vaan ala-arvoisesta lisäaineisesta ruuasta, mitä nykyään syövät vanhuksetkin.
Esim. natriumglutamaatti, aromisuola on aine jota tungetaan lähes kaikkiin lihavalmisteisiin. Makkaroissa, marinadilihoissa sitä tapaa.
70-luvulla tuli muotiin aromisuola, joka on silkkaa natriumglutamaattia. Myös monet valmismausteet on natriumglutamaatilla varusettu sekä lihaliemet.
Toinen on keinomakeutteiden käyttö. Ylipäätään nykyruuassa saa kilometrin pituisen listan lisäaineita päivittäin sisäänsä.
Omasta kotikylästäni muistan täsmälleen yhden ns. vanhuudenhöpörön, ja hänkään ei ollut täysdementikko. Kylä oli elävä ja siihen aikaan lapsetkin tunsivat kylän vanhukset.
Oma isäni ja äitini, oman karjan lihaa ja kasvimaan vihanneksia ikänsä syöneet, ylipäätään alusta lähtien kotileivästä alkaen koko ikänsä lisäaineetonta ruokaa nauttineet, kuolivat korkeassa iässä täysin selväjärkisinä.
He myös söivät kalaa sekä oman karjan maitoa ja voita, ei mitään keinolevitteitä, jotka on keinotekoista moskaa jossa d-vitamiinista ei ole tietoakaan.
D-vitamiinin puutettahan epäillään yhdeksi dementian lisääjistä!
Mikro on yksi ruuan elävyyden pilaajista, uskon vankasti enkä sitä kapinetta kotiini huoli. Nyt joka mummolla on mikro, jolla hän lämmäyttää jonkun kaupan eineksen.Niinpä - lisää virtaa pitää saada purkeista. Ruoka on aika koyhtynyttä. Johtuu maan ravinteiden vähenemisestä. Varmaan nämäkin asiat vaikuttavat dementian syntyyn.
Tänään äitini meni intervallijaksolle vanhainkotiin. Saa isä levätä. Katsotaan...taisi tulla minulle kaksi paikkaa käytäväksi. Olen kuitenkin päättänyt, että' isä saa tulla toimeen viikon omillaan, jos ei pyydä viime viikoisia törkyjään anteeksi.
Nyt on itsellä hiukan flunssainen olo, eikä uni meinaa tulla. Lähden tästä laskemaan lampaita :-)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu4613927Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3181672- 1161486
En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n891454Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991398Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591346- 521286
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi931204- 441069
Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa331057