Heippa!
Synnytin n.6 viikkoa sitten, ja nyt kivut ovat niin pahat että oman lapsen käsittely sattuu.
Aikaisemmin kipuja on ollut vain käsissä (lääkkeitten saannin jälkeen hyvin vähäistä), ja nyt on käsien jokaisessa nivelessä, ranteissa, polvissa, nilkoissa, jaloissa..
Pelkään että joudun aloittamaan uusia lääkkeitä, jonka takia joudun lopettamaan imetyksen.
Syön tällä hetkellä prednisol:ia ja salatzopyriniä.
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?
Synnytin n.6 viikkoa sitten, ja nyt kivut ovat niin pahat että oman lapsen käsittely sattuu.
Aikaisemmin kipuja on ollut vain käsissä (lääkkeitten saannin jälkeen hyvin vähäistä), ja nyt on käsien jokaisessa nivelessä, ranteissa, polvissa, nilkoissa, jaloissa..
Pelkään että joudun aloittamaan uusia lääkkeitä, jonka takia joudun lopettamaan imetyksen.
Syön tällä hetkellä prednisol:ia ja salatzopyriniä.
Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun reumani puhkesi (lopullisesti) toisen lapsen synnytyksen jälkeen nyt keväällä. Ehkä n.kuukausi synnytyksestä alkoi oireet, ensin kahdessa sorminivelessä ja sitten myös päkiössä..koko ajan oireet on pahentuneet ja nyt sain kortisonipiikit ja neljä lääkereseptiä, joita en kylläkään ole vielä aloittanut (lisää minusta tuossa keskustelussa vaihtoehtoisista hoitomuodoista..) :)
Lapsen käsittely on ollut välillä TODELLA vaikeaa, joskus aamulla tuntuu ettei vauvaa kykene edes nostamaan esim.lattialta ja päästä siitä sitten itsekin samalla ylös.. :/ Välillä on parempia päiviä (jopa lähes normaaleja) ja nyt nuo kortisonipiikit ovat ilm.auttaneet hieman (tai ruokavalio - tai sekä että). Neuvolasta ei erityistä tukea ainakaan irronnut, joten on täytynyt vain yrittää selvitä kahden muksun kanssa diagnoosia odotellessa.
Minulle lääkäri suositteli imetyksen lopetusta että voisin aloittaa sen trexanin, mutta se lääke on kyllä viimeisin minkä haluan aloittaa, joten imetystäkin olen jatkanut toistaiseksi. Nyt aion siis kokeilla ensin noita vaihtoehtoisia hoitomuotoja (hivenaineet, d-vitamiini, ruokavalio jne) ja jos niistä ei jostain syystä olisi riittävästi apua, niin sitten täytynee aloittaa jotkut lääkkeet.
Minua huolestuttaa imetyksessä se, että kuinka paljon se vaikuttaa itse reuman aktiivisuuteen? (ns.syökö vauva minusta vitamiinit jne.) Helpottuisiko oireet jos imetyksen lopettaisi?! Minustakin olisi kiva kuulla muiden äitien kokemuksia aiheesta. Reumaatikon arki kun on tuntunut välillä aika rankalta kipujen ja pienten lasten kanssa.. :/
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8464029/40057691
Itsellä ei ole kokemusta synnytyksestä, mutta olen lukenut että raskauden ajaksi oireet häviävät ja synnytyksen jälkeen palaavat pahoina takaisin. Kysymyksiä herätessä kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin tai kysyä vaikkapa oman asuinkunnan reumayhdistyksen palvelupuhelimesta. Myös muistaakseni reumaliiton sivuilta löytyy tietoa reumasta ja raskaudesta ja sen jälkeisestä ajasta. Kannattaa myös tsekata reuma-aapinen. Onko teillä paikallisella reumayhdistyksellä vertaistukiryhmää? Myös oman reuman tukihenkilöön kannattaa ottaa yhteyttä. Oman asuinkunnan reumayhdistykseen voi liittyä reumaliiton sivuilta. Ja ainakin oman kunnan neuvolan muistitaululta löytyy paikallisen reumayhdistyksen yhteystiedot. Siis sisareni on löytänyt sen neuvolasta. Pyytäkää ihmeessä omaisianne ja ystäviänne apuun pienen lapsen kanssa.
Itseä ja kaveriani pelottaa ja mietityttää hirmuisesti reuma-raskaus-yhdistelmä, mutta vielä ei ole sen aika, vaikka kuinka onkin vauvakuume.
Hirmuisesti voimia teille!!!
Itsellä ihan sama juttu. Kuusi viikkoa synnytyksestä reuma paheni niin että sitte jo 8 viikkoa synnytyksestä jouduttiin aloittamaan enbrel ja imetys tietenkin loppui siihen. Kyllä se vaan on niin, että imetystäkin tärkeämpää on se, että äiti on kunnossa ja pystyy huolehtimaan vauvasta.
Aloita ihmeessä kunnon lääkitys ennenkuin menet vieläkin huonompaan kuntoon, ihan kokemuksesta sanon. Kurjaahan se on että ei voi imettää, mutta sitäkin tärkeämpää on että vauvalla on terveempi ja pirteämpi äiti
Minulla on myös kokemuksia reuman pahenemisesta synnytyksen jälkeen. Itse olin kyllä huonossa kunnossa jo ennen synnytystä ja lonkat olivat tulehtuneet. 4 viikkoa synnytyksen jälkeen aloitin lääketyksen Remicade, Imurel, kortisooni, sandimmun ja tulehduskipulääkkeet. Sain myös piikin lonkkaani. Tämä siksi, että kävelin kyynersauvojen avulla ja en pystynyt hoitamaan pientä tyttöäni. Imetyksen jouduin lopettamaan tuolloin. Nyt tyttö on 6 kk ja kasvanut hyvin ilman äidinmaitoakin=) Lääkärit suosittelivat lääkkeiden aloitusta jo synnytyksen jälkeen, mutta halusin kokeilla jos kuntoni ei menisikään niin pahaksi. Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, olen viisaampi.
Onko muilla pitempiaikaisia kokemuksia taudin kehittymisestä raskauden jälkeen? Minulla on nyt siis 6 kk synnytyksestä enkä edelleenkään pärjää ilman tulehduskipulääkkeitä. Olen nyt ollut viikon kokeilumielessä ilman ja sarky on kova ja turpoilua enemmän. Vieroitusoireitakin tulee, kun on niin pitkään joutunut napsimaan lääkkeitä kipuun. Mikä avuksi? Eikö ennen raskautta tehonneet lääkkeet tehoakkaan enää?! Joudunko käyttämään tulehduskipulääkkeitä koko ajan?