Kaipaisin neuvoja ja muiden vastaavia kokemuksia...elikkä olen nuori, vasta muutaman vuoden työelämässä ollut nainen ja ongelmani yläasteelta asti on ollut esiintymiskammo, joka siirtyi paniikkihäiriöksi ja nyt ihan viimeaikoina on ollut hyvin voimakasta ahdistusta melkeimpä jatkuvasti. Käytin lääkettä nimeltä paroxetin ratiopharm melkeimpä noin parisen vuotta ja sitten lopetin. Olin useita kuukausia ilman lääkettä mutta nyt jouduin taas aloittamaan, kun päivät alkaa olla yhtä pelkäämistä, joka on melko lailla stressaavaa. Töistäni en pidä lainkaan ja nyt perjantaina kuulin, että minut laitetaan kouluttautumaan uuteen ohjelmaan, joka sitten pitää opettaa muille työntekijöille. Noh, viime yö meni panikoidessa ja muutenkin alkaa olla todella helvetillinen olo jatkuvasti. Mietinkin jo, että taidan irtisanoutua (mikä olisi aika "tyhmää" tässä taloustilanteessa), mutta kun vaan tuntuu niin pahalta ja elämä on yhtä taistelua pelkäämisen, ahdistumisen ja paniikkien kanssa. Työnantajalleni en voisi kuvitellakaan kertovani ahditustuksestani, hän ei todellakaan ymmärtäisi ja joutuisin silmätikuksi. Toivottavasti nyt lääke vaikuttaisi ja pystyisin käymään töissä normaalisti...Mutta kertokaa kokemuksianne työelämän suhteen ja muutekin ja neuvokaa....mitä tulisi tehdä....
Ahdistuneisuus
vaikeaa...
4384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin kärsin ahdistuneisuudesta ja paniikkioireista monta vuotta, ja yritin peitellä oireita ja siihenhän kului energiaa valtavasti, kun en halunnut mennä oireiden takia koulutukseen niin jouduin kertomaan syyn työnantajalle. Työnantaja ymmärsi minua ja se helpotti oloani. Kun uskaltaa kertoa oireista huomaa, että meitä samanlaisia on muitakin, nämä oireet ovat yleisempiä kun tiedämmekään. Minä kävin terapiassa pitkiä aikoja, ja sain cipramil 20mg lääkityksen ja olen ollut hyvässä kunnossasen sen jälkeen. Uskon että sinäkin saat avun ongelmiisi, älä lopeta työtäsi, uudessa työssä ongelmat saattavat lisääntyä. Toivotan sinulle hyvää syksyä ja ymmärtäväisiä ystäviä.
Olen koko ajan etsinyt kylläkin uutta työpaikkaa, sillä alusta alkaen nykyinen työpaikka ei ole työilmapiiriltään mitä parhaimpia...uutena työntekijänä olen saanut kuulla jo useammat huudot ja muut naljaukset, jotka ei todellakaan lisää luottamusta työkavereihin ja työnantajaani ja senkin takia niin henkilökohtaisen asian, kun paniikkihäiriön kertominen heille ei ole kovin helppoa. En todellakaan olisi varma, että työantajani ymmärtäisi (hän kun tietää kaikki ja kaikki menee niinkuin hän haluaa) ja toiset työntekijät taas katsoisivat vaan, että minkä syyn se nyt keksi...en tiedä on vaan niin hermostuttavaa. Onneksi työpaikallani on sentään yksi työkaveri, jolle voin uskoutua vaivastani ja tiedän, että hän ymmärtää. Tosin en ole vielä kertonut hänelle, mutta luulen että sekin helpottaa jo oireitani ja toivottavasti lääkkeeni rupeaisi tehoamaan...viime yö meni taas katkonaisesti nukkuessa kauhukuvien kanssa...
jos yhtään auttaa, niin voin sanoa jotta et ole yksin!
Se on minullakin just samanlaista, ja myös erilaista, mietin liikaa sitä mitä muut ajattelevat, jos joku nyt ei aamulla tervehdi, mietin jotta mitä olen tehnyt, onko se suuttunut jostain, vaikka olis kyseessä puolituttu.
itselle on jotain hyötyä ollut kun olen lukenut läheisriippuvuudesta!
itse myös syön lääkkeitä joista on ollut apua!
siis työelämään meno ahdistaa. valmistuin vuosi sitten mutten pysty menemään alan töihin. heti jos joudun ottamaan vastuuta alan panikoida. kouluaikana joku muu oli vielä pää vastuussa, mutta silti työharjottelut yms menivät kauhealla itseni pakottamisella. mä en pysty tekemään mittään missä on yhtään vastuuta panikoin, pelkään, ahdistaa että mokaan jotain, ja sen mahdollisia seurauksia.