En ole seurustellut tai edes harrastanut seksiä kummankaan sukupuolen edustajien kanssa. En voisi kuvitellakaan seksiä miehen kanssa; fantasioin vain naisista ja katselen "sillä silmällä" vain naisia. Jonkinlaisia ihastuksia koen myös miehiin (ehkä kolmasosa ihastuksistani), mutta niihin ei ole koskaan liittynyt seksuaalisia toiveita.
Miten määrittelisin itseni?
Polulle eksynyt
9538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kokeile ensin miehen kanssa, niin näet oletko sittenkin normaali hetero. Hyvin monilla lesboilla on ollut ensin mies ja sitä kautta myös lapsia. Ota mies niin kauan kuin vielä saat. Kun se on myöhäistä, niin se on.
Minua ihmetyttää, miksi pitäisi kokeilla seksiä tai seurustelua väkinäisesti ihan kokeilemisen vuoksi. En osaa kuvitellakaan, että voisin harrastaa seksiä ihmisen kanssa, jota kohtaan minulla ei olisi tunteita. Olen kai sitten vanhanaikainen, ahdasmielinen ja epä-cool.
Lienee selvää, että olen nainen, kun kirjoittelen lesbo- enkä gay-palstalla...
Itselleni tuli heti mieleen, että ensimmäisen kommentin kirjoittaja olisi mies... "Ota mies niin kauan kuin vielä saat." Se, että päädyt ensin yksiin naisen kanssa, ei mielestäni estä sinua valitsemasta toisin tulevaisuudessa, jos niin haluat.
Miksi sinun pitäisi määritellä itsesi millään tavoin? Eikö riitä, että jonakin päivänä löydät rakkauden, olipa hän sitten mies tai nainen?
Mitä tulee fantasioihin, niillä ei ole tosielämässä mitään merkitystä. Fantasiat eivät kerro suuntautumistasi.
Mitä tulee ihastumisiin, ne kertovat tietenkin jotain. Jollei sinua kiinnosta seksi miesten kanssa, vaan ainoastaan naisten, olet kenties lesbo. Itse en ainakaan menisi kokeilemaan seksiä sellaisen ihmisen kanssa, johon en tunne sekä henkistä että fyysistä kiinnostusta.
Monien ihmisten seksuaalinen suuntaus muuttuu ja "elää" elämän aikana. Sen vuoksi tiukat lokeroimiset ja itsensä määrittely johonkin tiukkaan kategoriaan eivät välttämättä ole edes suotavia. Voit ajatella elämääsi siten, mitä tunnet tällä hetkellä. Tulevaisuudessa voi kuitenkin olla toisin.
Joskus vain pitää määritellä itsensä. En tiedä miksi, mutta niin on monesti vain helpompi elää. Ap. taitaa olla itsekin ruvennut epäilemään olevansa lesbo. Valitettavasti kukaan meistä ei voi sanoa tai tietää, onko asia näin, mutta itse aloin suunnilleen samassa tilanteessa harkita, josko olisi aika ruveta kutsumaan itseään lesboksi (ja ehkä kertoa siitä muillekin). Kenenkään kanssa en ollut koskaan ollut, mutta olin tuntenut seksuaalista kiinnostusta yksinomaan naisiin. Miehistä olen aina pitänyt vain toverillisessa mielessä, mikä on tavallaan sääli, sillä olen tavannut useampia ihania miehiä, joiden kanssa olisin voinut kuvitella seurustelevani, kuin naisia. Mutta kun ei kolahda niin ei kolahda. Joka tapauksessa, ei itsensä määritteleminen lesboksi mitenkään autuaaksi tee. Oikeastaan se voi aluksi jopa ahdistaa, kun on tipahtanut ahtaasta lokerosta toiseen ahtaaseen lokeroon. Itse alan vasta nyt lähes pari vuotta tätä laitaa pällisteltyäni löytää jonkinlaista tasapainoa identiteettini suhteen.
Toki ajatus siitä, että ei määrittele itseään millään tavalla vaan vain ajelehtii odotellen suurta rakkautta, millainen se sitten onkin, on hyvin kaunis ja tavallaan jopa järkevän kuuloinen. Kuitenkin sellaiselle ihmiselle, joka ei ole koskaan seurustellut, tuntuu jotenkin helpommalta, jos on edes jonkinlainen kiintopiste sen suhteen, mitä toisesta ihmisestä etsii. Tällöin tieto siitä, että ei ole eläessään kiinnostunut lainkaan miehistä, voi olla juuri se tieto, jonka avulla omaa olemantonta romanttista elämäänsä jäsentää. Kokemus voi muuttaa käsitystä omasta seksuaalisuudesta, ja ajan myötä tämä uusi tieto voi jopa johtaa muutokseen oman seksuaalisen identiteetin määrittelyn tasolla.
Toki olen monessa suhteessa samaa mieltä kanssasi. Itse en ole koskaan tuntenut kauhua jäsennellä asioita erilaisiin lokeroihin, sillä voivathan nuo lokerot myös joustaa ajan myötä. Kategorisointi selkeyttää asioita ja itselleni on ollut tietyllä tavoin tärkeää määritellä itseni lesboksi. Sitähän minä olen, enkä myöskään usko että olisin koskaan mitään muuta. En koe että määrittelemällä itseni lesboksi ahtautuisin minkäänlaiseen karsinaan, päinvastoin.
Kuitenkin yritän useimmiten tarjota nuorille sitä vaihtoehtoa, ettei omaa seksuaalisuuttaan ole pakko heti määritellä millään tavoin. Varsinkaan kun kukaan toinen ei voi sitä kenenkään puolesta tehdä. Olennaista on kuitenkin rakkaus, ja sen suhteen elämässä voi tapahtua myös yllätyksiä.
"Kuitenkin yritän useimmiten tarjota nuorille sitä vaihtoehtoa, ettei omaa seksuaalisuuttaan ole pakko heti määritellä millään tavoin. Varsinkaan kun kukaan toinen ei voi sitä kenenkään puolesta tehdä. Olennaista on kuitenkin rakkaus, ja sen suhteen elämässä voi tapahtua myös yllätyksiä."
Olen samaa mieltä, enkä toki tarkoittanutkaan, että tarvitsisi heti (tai edes missään vaiheessa, jos niin tahtoo) lähteä lokeroimaan ja määrittelemään itseään. Etenkään jos on vielä nuori. Kasvurauha olisikin aivan ihana asia itse kullekin, myös oman seksuaalisuuden suhteen. Itse koen sellaisen saaneeni, mutta useinhan myös ulkomaailma lähtee änkeämään nuorta ihmistä lokeroihin ennen kuin itse olisi siihen valmis. Toisaalta en tiedä, olenko itse vieläkään valmis lokeroihin. Tämä ihan vain sivupolkuna :)
...asettuu mihinkään lokeroon. Ainakin ite ajattelen, että olen ihminen noin ensi sijaisesti ! Oman seksuaalisuuden löytäminen voi olla aluksi kyllä hyvinkin hankalaa ja jopa hämmentävääkin. Siihen voi vaikuttaa niin monet useimmiten ulkoiset paineet ja odotukset, sekä se kuinka vahva itse kukin tykönänsä on ja uskaltaako oikeesti tehdä niinkuin itsestä tuntuu. Luulempa sinullekin asiat selviää kun olet itsellesi rehellinen ja "kuuntelet sydämmesi ääntä" ja se oikea osuu kohdalle, olipa se sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä, mutta tarkeintä on kuitenkin kyetä itse tunnistamaan se, että on onnellinen :-)
itse olen hiljattain lokeroinut itseni lesboksi ja se helpottaa oloani kaiken suhteen. Olen seurustellut usean miehen kanssa ja harrastanut seksiä, mutten ole koskaan siitä pitänyt. Niin kauan kuin olen ollut määrittelemättä itseäni olen ollut ahdistunut ja kadoksissa. Nyt pystyn olemaan oma itseni ja vapautuneempi. Olen ollut ihastunut miehiin, mutta naisia kohtaan ihastuminen on syvempää ja siihen liittyy seksuaalinen halu, kun taas miestä kohtaan ei. Miehiin liittyy turvallisuuden tunne. Nykyään kun olen täysin onnellinen yksin ja en tarvitse turvaksi miestä, voin olla aivan täysin lesbo ja löytää ihanan naisen jonka kanssa olla samanvertainen, rakastaa ilman pelkoa, harrastaa ihanaa kaunista seksiä jne... Naiset on ihania! En voisi enää kuvitella suhdetta miehen kanssa, naisten kanssa kaikki tuntuu luonnolliselta ja oikealta..siltä, että näin sen pitää mennä