Huono mieskö?

Vois kelata,mitä ns.rakastaa...Aatteet,vaatteet vai ihmistä..Vuosikymmenten kiusaaminen on jo rankkaa kiusaajallekin.

tule ajatus, että miehessähän pitää olla vika kun vaimo lähtee ja jättää kolme lastansakin sen tien..

hienoa.

Pirrejuupas kirjoitti:

tule ajatus, että miehessähän pitää olla vika kun vaimo lähtee ja jättää kolme lastansakin sen tien..

että jättää lapsensa, miehen jättämisen vielä ymmärtää.
Eikö nainen olisi saanut lapsia itselleen vai eikö hänellä ollut taloudellisia edellytyksiä ottaa lapsia?
Vai halusiko vain päästä rilluttelemaan villinä ja vapaana?
Nykyisin yksinhuoltajat pärjäävät kuitenkin hyvin entisaikaan verrattuna.
Mutta jos ukko on ollut sietämätön niin miten hänelle voi lapset jättää.

Pirrejuupas kirjoitti:

tule ajatus, että miehessähän pitää olla vika kun vaimo lähtee ja jättää kolme lastansakin sen tien..

"vikoihin". Tai huonouteen, kummassakaan. Mieshän on silloin loistava, kun vaimo uskoo yhteiset lapsetkin miehen kasvatettaviksi.
Eroaminen monesti parempi lastenkin kannalta. Vaikka ei huudettaisi, ja käyttäydyttäisiin sivistyneesti toisiaan kohtaan, kyllä lapset sen vaistoavat, jos asiat ei hyvin vanhempien välillä.

auli-auli kirjoitti:

että jättää lapsensa, miehen jättämisen vielä ymmärtää.
Eikö nainen olisi saanut lapsia itselleen vai eikö hänellä ollut taloudellisia edellytyksiä ottaa lapsia?
Vai halusiko vain päästä rilluttelemaan villinä ja vapaana?
Nykyisin yksinhuoltajat pärjäävät kuitenkin hyvin entisaikaan verrattuna.
Mutta jos ukko on ollut sietämätön niin miten hänelle voi lapset jättää.

Lue lisää

kyllästyttää, ei ole sitä ikiomaa elämää, ..ja etenkin sitä romantiikkaa..arki kyllästyttää, jää kuulemma oma elämä elämättä.

Niin - tää on sitä nykyaikaa..

Pirre* kirjoitti:

kyllästyttää, ei ole sitä ikiomaa elämää, ..ja etenkin sitä romantiikkaa..arki kyllästyttää, jää kuulemma oma elämä elämättä.

Niin - tää on sitä nykyaikaa..

oma "luulosi", tai toisen osapuolen kertomus. Vai lähteneen osapuolen, sinulle suoraan?
On niin paljon asioita, mistä ulkopuoliset ei tiedä yhtään mitään, silti kuvittelevat tietävänsä.

Lapsien kannalta on surullista, jos vanhemmat eivät kykene olemaaan moittimatta toisiaan, lapsille molemmat ovat kuitenkin yhtä tärkeitä.
Niin lähi, kuin kuin etävanhempikin.

QQ kirjoitti:

oma "luulosi", tai toisen osapuolen kertomus. Vai lähteneen osapuolen, sinulle suoraan?
On niin paljon asioita, mistä ulkopuoliset ei tiedä yhtään mitään, silti kuvittelevat tietävänsä.

Lapsien kannalta on surullista, jos vanhemmat eivät kykene olemaaan moittimatta toisiaan, lapsille molemmat ovat kuitenkin yhtä tärkeitä.
Niin lähi, kuin kuin etävanhempikin.

Lue lisää

ja se pitäisi lasten vanhempien ymmärtääkin, ja mieluummin ennen eroa.

Luuloista en tiedä, ihan oma päätelmäni vain.

QQ kirjoitti:

oma "luulosi", tai toisen osapuolen kertomus. Vai lähteneen osapuolen, sinulle suoraan?
On niin paljon asioita, mistä ulkopuoliset ei tiedä yhtään mitään, silti kuvittelevat tietävänsä.

Lapsien kannalta on surullista, jos vanhemmat eivät kykene olemaaan moittimatta toisiaan, lapsille molemmat ovat kuitenkin yhtä tärkeitä.
Niin lähi, kuin kuin etävanhempikin.

Lue lisää

ei kannata moittia toista vanhemmista, eikä jätetyn osapuolen purkaa katkeruuttaan.
Meillä on juuri lähipiirissä tullut ero nuorelle parille.
Lapsi on yhteishuoltajuudessa. kunnioitan heitä kun molemmat puhuvat lapsen aikaan luonnollisesti moittimatta exästään.
Lapsi ei ainakaan vielä näytä kärsivän asiasta, apuna on myös iso-vanhemmat jotka saavat pysyvyyttä aikaan.
Itse olen ollut sellainen äiti että lapsistani en olisi luopunut mistään hinnasta, vain oman ruumiini yli. Siksi on vaikea ymmärtää kuinka nainen voi jättää lapsensa.
Nyt lapset ovat jo "vanhoja", meillä on läheiset ja lämpimät välit. Tällä iällä puolessa välissä seitsemääkymmentä on perhe ja lapset kuitenkin tärkeintä ja parasta mitä on elämässään saanut aikaan.

Pirre* kirjoitti:

ja se pitäisi lasten vanhempien ymmärtääkin, ja mieluummin ennen eroa.

Luuloista en tiedä, ihan oma päätelmäni vain.

etsiminen ei auta ketään. Eikä syyllistäminen. Lakimmekaan ei siihen nojaa.
Kelle tahansa, voi avioero tulla. Hampaat irvessä, kireä hymy, ei ainakaan yhteiselon onnea takaa. Siinä yleensä kärsii koko perhe, myös lapset.
Nyt on kaikilla mahdollisuuus uuteen, ja yleensä, asioiden selventyessä, se on kaikille osapuolille parasta. Tulehtuneen tilanteen päällä ollessa, olisi kaikille parasta, ettei ainakaan ulkopuoliset aiheuta lisää paineita.
Kaikki avioliitot eivät onnistu, niin on ollut aina, ja tulee olemaan.

auli-auli kirjoitti:

ei kannata moittia toista vanhemmista, eikä jätetyn osapuolen purkaa katkeruuttaan.
Meillä on juuri lähipiirissä tullut ero nuorelle parille.
Lapsi on yhteishuoltajuudessa. kunnioitan heitä kun molemmat puhuvat lapsen aikaan luonnollisesti moittimatta exästään.
Lapsi ei ainakaan vielä näytä kärsivän asiasta, apuna on myös iso-vanhemmat jotka saavat pysyvyyttä aikaan.
Itse olen ollut sellainen äiti että lapsistani en olisi luopunut mistään hinnasta, vain oman ruumiini yli. Siksi on vaikea ymmärtää kuinka nainen voi jättää lapsensa.
Nyt lapset ovat jo "vanhoja", meillä on läheiset ja lämpimät välit. Tällä iällä puolessa välissä seitsemääkymmentä on perhe ja lapset kuitenkin tärkeintä ja parasta mitä on elämässään saanut aikaan.

Lue lisää

oisi pystynyt jättämään lapsiamme, - aivan ehdottomasti pois sulettu mahollisuus, ennen vaikka hirteen.

Olen myös samaa mieltä, ettei lähtenyttäkään vanhempaa pitäisi moittia lapsille, lapsi rakastaa yhtä paljon kumpaakin vanhempaa - yleensä, poikkeuksena tietysti vanhemman väkivaltaisuus ja alkoholismi ynms..

Tiedän jonkun eronneen nuorehkon avoparin, jossa äiti taitaa tehä lapsistakin sekopäitä jatkuvalla manipuloimisellaan, joka tapahtuu käyttämällä lapsia välikappaleenaan.

, mutta voisiko olla niinkin että on ihmisiä joille ei kelpaa mikään, ikuisia kulkureita, - aina tietyn ajan jälkeen löytyy taas uusi ihan, ja taas mentiin..

Pirre* kirjoitti:

, mutta voisiko olla niinkin että on ihmisiä joille ei kelpaa mikään, ikuisia kulkureita, - aina tietyn ajan jälkeen löytyy taas uusi ihan, ja taas mentiin..

olisi tietenkin, onnellinen avio-avoliitto. Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti, kuten saduissa.
Elämä vaan ei ole satua, ja siinä voi tehdä huonojakin valintoja.
Ihminenhän kasvaa, molemmat, ja jos suunta onkin kovin erilainen, voi vaan tulla sovittamattomia syitä.
En oikein jaksa uskoa, kenenkään etsimällä etsivän jotain uutta, mikäli suhteessa on kaikki hyvin.
Kukaan ulkopuolinen, ei voi tietää, mitkä syyt ovat taustalla, kun kaksi ihmistä erkaantuu toisistaan.

Se on aina surullista, mutta myös alku uudelle. Ihanne ja todellisuus, jaksaminen, ja väsyminen, jokin vaan voi olla se viimeinen pisara.

QQ kirjoitti:

olisi tietenkin, onnellinen avio-avoliitto. Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti, kuten saduissa.
Elämä vaan ei ole satua, ja siinä voi tehdä huonojakin valintoja.
Ihminenhän kasvaa, molemmat, ja jos suunta onkin kovin erilainen, voi vaan tulla sovittamattomia syitä.
En oikein jaksa uskoa, kenenkään etsimällä etsivän jotain uutta, mikäli suhteessa on kaikki hyvin.
Kukaan ulkopuolinen, ei voi tietää, mitkä syyt ovat taustalla, kun kaksi ihmistä erkaantuu toisistaan.

Se on aina surullista, mutta myös alku uudelle. Ihanne ja todellisuus, jaksaminen, ja väsyminen, jokin vaan voi olla se viimeinen pisara.

Lue lisää

tuntuu, että se oma hyvä on tärkeämpi kuin lasten paras, jotenkin kuin lasten kustannuksella tapahtuvaa oman hyvän hakemistakin. Eihän lapset tarvia vanhempiaan ikuisesti, voisihan sitä toteuttaa itseään sitten kun he ovat omillaan.

Taitaa olla vaan liian vanhan aikaista ajattelua tämä meikäläisen kanta tässä asiassa..:(

QQ kirjoitti:

olisi tietenkin, onnellinen avio-avoliitto. Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti, kuten saduissa.
Elämä vaan ei ole satua, ja siinä voi tehdä huonojakin valintoja.
Ihminenhän kasvaa, molemmat, ja jos suunta onkin kovin erilainen, voi vaan tulla sovittamattomia syitä.
En oikein jaksa uskoa, kenenkään etsimällä etsivän jotain uutta, mikäli suhteessa on kaikki hyvin.
Kukaan ulkopuolinen, ei voi tietää, mitkä syyt ovat taustalla, kun kaksi ihmistä erkaantuu toisistaan.

Se on aina surullista, mutta myös alku uudelle. Ihanne ja todellisuus, jaksaminen, ja väsyminen, jokin vaan voi olla se viimeinen pisara.

Lue lisää

Millaisen alun uudelle saavat alaikäiset lapset, kun vanhemmat päättävät erota? Kun rakas isä tai äiti jättää? Tai jätetty puolisko, jonka toipuminen erosta voi olla raskas ja pitkä prosessi.
Joskus on tietenkin ero ainoa ratkaisu, mutta liian heppoisin syinkin kai erotaan. Ihminen kasvaa, kuten sanot. Ehkä monet erot johtuvatkin siitä, ettei ihminen ole kasvanut.

beessi kirjoitti:

Millaisen alun uudelle saavat alaikäiset lapset, kun vanhemmat päättävät erota? Kun rakas isä tai äiti jättää? Tai jätetty puolisko, jonka toipuminen erosta voi olla raskas ja pitkä prosessi.
Joskus on tietenkin ero ainoa ratkaisu, mutta liian heppoisin syinkin kai erotaan. Ihminen kasvaa, kuten sanot. Ehkä monet erot johtuvatkin siitä, ettei ihminen ole kasvanut.

Lue lisää

nykyisin aika usein on yhteishuoltajuus?
On etä ja lähivanhempi, tai jaetaan puoliksi lasten asuminen.
Tässä kyseisessä nyt lapset jäävät isälle.
Kyllä se äiti on olemassa, ja varmaan lapset voivat pitää yhteyttä, viikonloppuja, lomia?

Moni lapsi kasvaa tasapainoisemmaksi, jos riitainen kotielämä loppuu.
Lapset, jos ketkä, vaistoavat kireyden ja vanhempien pahoinvoinnin.
Kyllä se mielestäni on heillekin uusi alku, nim; kokemusta löytyy.

beessi kirjoitti:

Millaisen alun uudelle saavat alaikäiset lapset, kun vanhemmat päättävät erota? Kun rakas isä tai äiti jättää? Tai jätetty puolisko, jonka toipuminen erosta voi olla raskas ja pitkä prosessi.
Joskus on tietenkin ero ainoa ratkaisu, mutta liian heppoisin syinkin kai erotaan. Ihminen kasvaa, kuten sanot. Ehkä monet erot johtuvatkin siitä, ettei ihminen ole kasvanut.

Lue lisää

hyvin ajatuksesi/ni sanoiksi, noin oisin mieki sanonut jos oisin osannu..

Mietin ja suren kuinka se lasten kanssa jäänyt vanhempi jaksaa olla lapsille tarpeeksi, ja kun pitäsi pystyä olemaan kasassa lasten takia..

Niin, ei lapsi ymmärrä aikuisten itsekkäitä motiiveja, eikä pitäisi tarvitakaan..

Pirre* kirjoitti:

tuntuu, että se oma hyvä on tärkeämpi kuin lasten paras, jotenkin kuin lasten kustannuksella tapahtuvaa oman hyvän hakemistakin. Eihän lapset tarvia vanhempiaan ikuisesti, voisihan sitä toteuttaa itseään sitten kun he ovat omillaan.

Taitaa olla vaan liian vanhan aikaista ajattelua tämä meikäläisen kanta tässä asiassa..:(

Lue lisää

vanhanaikaista. Elämä vaan ei aina suju, niinkuin toivoisi.
Jos tuo on lähipiirissäsi, se sattuu aikansa, mutta asioilla on tapana järjestyä, kuten itsekin tiedät.

QQ kirjoitti:

nykyisin aika usein on yhteishuoltajuus?
On etä ja lähivanhempi, tai jaetaan puoliksi lasten asuminen.
Tässä kyseisessä nyt lapset jäävät isälle.
Kyllä se äiti on olemassa, ja varmaan lapset voivat pitää yhteyttä, viikonloppuja, lomia?

Moni lapsi kasvaa tasapainoisemmaksi, jos riitainen kotielämä loppuu.
Lapset, jos ketkä, vaistoavat kireyden ja vanhempien pahoinvoinnin.
Kyllä se mielestäni on heillekin uusi alku, nim; kokemusta löytyy.

Lue lisää

Tiedät siis lapset? Nehän on näitä pieniä, söpöjä olentoja, joiden sanavarastokin ensimmäisen vuoden aikana on kai alle viisi sanaa. Joiden aivot saavuttavat jonkinlaisen kypsyyden n. 14 vuoden iässä. Jotka tarvitsevat turvallisuuden tunnetta, rakkautta, huolenpitoa, rauhallista elinympäristöä, kehittyäkseen tasapainoisiksi ihmisiksi. Jotka rakastavat yli kaiken ja ehdoitta "huonompaakin" vanhempaa.
Tietenkin, jos vanhemmat ovat itse niin tasapainottomia ja sopimattomia vanhemmiksi, että riitelevät, ovat kireitä ja pahoinvoivia lasten nähden, voi olla syytä erota. Tai kasvaa. Muut voisivat käyttäytyä vastuullisesti ja lapsen etua ajatellen. Nythän puhutaan porukasta, joka mm. uskoo joulupukkiin, eivät he mitään vaistoa, elleivät vanhemmat aivan tyhmiä ja välinpitämättömiä ole.

beessi kirjoitti:

Tiedät siis lapset? Nehän on näitä pieniä, söpöjä olentoja, joiden sanavarastokin ensimmäisen vuoden aikana on kai alle viisi sanaa. Joiden aivot saavuttavat jonkinlaisen kypsyyden n. 14 vuoden iässä. Jotka tarvitsevat turvallisuuden tunnetta, rakkautta, huolenpitoa, rauhallista elinympäristöä, kehittyäkseen tasapainoisiksi ihmisiksi. Jotka rakastavat yli kaiken ja ehdoitta "huonompaakin" vanhempaa.
Tietenkin, jos vanhemmat ovat itse niin tasapainottomia ja sopimattomia vanhemmiksi, että riitelevät, ovat kireitä ja pahoinvoivia lasten nähden, voi olla syytä erota. Tai kasvaa. Muut voisivat käyttäytyä vastuullisesti ja lapsen etua ajatellen. Nythän puhutaan porukasta, joka mm. uskoo joulupukkiin, eivät he mitään vaistoa, elleivät vanhemmat aivan tyhmiä ja välinpitämättömiä ole.

Lue lisää

Niin, mehän emme tiedä, minkä ikäisistä lapsista tässä tapauksessa on kysymys? Vai tiedätkö sinä?

Itse olen jo isomummo, joten ehkä ajattelin lasten olevan hieman vanhempia, kuin viisi sanaa sanovia.
Lapsenlapseni ovat iältään 6-27v, ja kukaan heistä ei usko joulupukkiin.
Lapsenlapsenlapset tosin vielä pieniä, 2Kk ja 2v ;D

Olen itse avioerolapsi, luojan kiitos. Onneksi vanempani tajusivat erota, ollessani 10v. Liian kauan olivat mielestäni yhdessä.

Omatkin lapseni erovanhempien jälkeläisiä. Ihan kohtuullisen hyviä ihmiseksi kaikki.
Kaikki myös tyytyväisiä ratkaisuun, ainakin mitä keskusteluissa esiin ovat tuoneet, sekä lapsena, että aikuisina.
Heti tuoreeltaan oli tietysti meidän vanhempien asia saada heidät ymmärtämään rakkautemme heitä kohtaan, ja ettemme eroa heistä, vaikka joka päivä ei yhteistä arkea olekaan, perheenä.
(ei ollut aviossakaan, matkatöitä)

QQ kirjoitti:

Niin, mehän emme tiedä, minkä ikäisistä lapsista tässä tapauksessa on kysymys? Vai tiedätkö sinä?

Itse olen jo isomummo, joten ehkä ajattelin lasten olevan hieman vanhempia, kuin viisi sanaa sanovia.
Lapsenlapseni ovat iältään 6-27v, ja kukaan heistä ei usko joulupukkiin.
Lapsenlapsenlapset tosin vielä pieniä, 2Kk ja 2v ;D

Olen itse avioerolapsi, luojan kiitos. Onneksi vanempani tajusivat erota, ollessani 10v. Liian kauan olivat mielestäni yhdessä.

Omatkin lapseni erovanhempien jälkeläisiä. Ihan kohtuullisen hyviä ihmiseksi kaikki.
Kaikki myös tyytyväisiä ratkaisuun, ainakin mitä keskusteluissa esiin ovat tuoneet, sekä lapsena, että aikuisina.
Heti tuoreeltaan oli tietysti meidän vanhempien asia saada heidät ymmärtämään rakkautemme heitä kohtaan, ja ettemme eroa heistä, vaikka joka päivä ei yhteistä arkea olekaan, perheenä.
(ei ollut aviossakaan, matkatöitä)

Lue lisää

edes mistä ihmeen tapauksesta puhutaan, saati minkä ikäisiä lapset ovat. Nyt, kun kysyit, voisin arvaamalla heittää lasten iäksi 0-18 vuotta.
En ajatellutkaan, että tässä käsiteltäisiin Suomen kaikki avio- ja avoerot yksitellen. Vanhempien ero on lähes poikkeuksetta lapselle rankka kokemus, ja muuten vähän isommille rankempi kuin ihan pienille.
Edelleen siis olen sitä mieltä, että ihan vain itsekkäistä tai pienistä syistä ei pitäisi erota. Jos vanhemmat ovat niin osaamattomia, etteivät pysty pitämään kodin ilmapiiriä lapselle hyvänä keskinäisistä väleistään huolimatta, niin sittenhän se on erottava.

Minun lapsenlapseni täyttävät ensi kuussa 5 ja 7. Molemmat uskovat vielä joulupukkiin, 7 vuotias tosin on vähän kahden vaiheilla, taitaa vähän uskoa varmuuden vuoksi. Ellei nyt ole jo koulun aloitettuaan lakannut uskomasta.

QQ kirjoitti:

Niin, mehän emme tiedä, minkä ikäisistä lapsista tässä tapauksessa on kysymys? Vai tiedätkö sinä?

Itse olen jo isomummo, joten ehkä ajattelin lasten olevan hieman vanhempia, kuin viisi sanaa sanovia.
Lapsenlapseni ovat iältään 6-27v, ja kukaan heistä ei usko joulupukkiin.
Lapsenlapsenlapset tosin vielä pieniä, 2Kk ja 2v ;D

Olen itse avioerolapsi, luojan kiitos. Onneksi vanempani tajusivat erota, ollessani 10v. Liian kauan olivat mielestäni yhdessä.

Omatkin lapseni erovanhempien jälkeläisiä. Ihan kohtuullisen hyviä ihmiseksi kaikki.
Kaikki myös tyytyväisiä ratkaisuun, ainakin mitä keskusteluissa esiin ovat tuoneet, sekä lapsena, että aikuisina.
Heti tuoreeltaan oli tietysti meidän vanhempien asia saada heidät ymmärtämään rakkautemme heitä kohtaan, ja ettemme eroa heistä, vaikka joka päivä ei yhteistä arkea olekaan, perheenä.
(ei ollut aviossakaan, matkatöitä)

Lue lisää

Erään hyvän lapsuudenystäväni vaimo sai tarpeekseen. Miehen kotia tullessa oli vain lappu, ja sormukset pöydällä.

Lasten iät 1/2v 2,4,6=4kpl, alle kouluikäisiä. Lapset kotona, naapuri hoitamassa.
Siinä sitä oli yhdelle miehelle miettimistä. Sai onneksi äitinsä hetkeksi hoitamaan, että sai asiat kuntoon.
Palkkasi hoitajan, joka myös asui heillä.
Aikaa myöden siitä tuli love story, ja avioituivat.
Näistä lapsista tuli aivan yhteiskuntakelpoisia, Mukavissa ammateissa toimivia henkilöitä.
Tapaan edelleenkin joitakin heistä, ja aivan tasapainoisia tuntuvat olevan.
Ei jäänyt mitään traumoja.

Entäs adoptiolapset? Huostaanotetut?
Ovatko kaikki mielestäsi heilläkin huonosti?
Yksinhuoltajat, isättömänä syntyneet, jne, kaikki lapsetko tuhoon tuomittuja?
Eiköhän kaikilla ole kuitenkin, syliä saadessaan, turvallisuutta kokiessaan, mahdollisuus Hyvään elämään?

Kaikki vain eivät saa sitä yhtäkään, joka rakastaisi, välittäisi. Kaikki eivät myöskään onnistu parisuhteissaan, vaikka se kuinka olisikin tavoitteena.

QQ kirjoitti:

olisi tietenkin, onnellinen avio-avoliitto. Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti, kuten saduissa.
Elämä vaan ei ole satua, ja siinä voi tehdä huonojakin valintoja.
Ihminenhän kasvaa, molemmat, ja jos suunta onkin kovin erilainen, voi vaan tulla sovittamattomia syitä.
En oikein jaksa uskoa, kenenkään etsimällä etsivän jotain uutta, mikäli suhteessa on kaikki hyvin.
Kukaan ulkopuolinen, ei voi tietää, mitkä syyt ovat taustalla, kun kaksi ihmistä erkaantuu toisistaan.

Se on aina surullista, mutta myös alku uudelle. Ihanne ja todellisuus, jaksaminen, ja väsyminen, jokin vaan voi olla se viimeinen pisara.

Lue lisää

On ihmisiä, jotka lähtevät hyvästäkin suhteesta vielä paremman toivossa, varsinkin, jos uusi kiinnostava ja kiihottava kumppani on jo katsottuna ja kokeiltuna. Tältä palstalta ei jätetty puoliso paljon sympatioita saa, kun useimmat täällä ovat omasta liitostaan lähteneitä. Kukaan ei lähtöään kadu ja vaikka katuisikin, ei sitä ääneen sano. Eroa harkitsevia ja kumppaniaan moittivia neuvotaan säännönmukaisesti kääntämään kantapäät vastakkain ja poistumaan taakseen katsomatta lapsiaan tai muita läheisiä liikaa miettimättä. Meillä kun on oikeus ajatella myös itseämme!

Ero on hyvä ratkaisu, mutta vain jos muut vaihtoehdot ovat osoittautuneet mahdottomiksi.

jocus* kirjoitti:

On ihmisiä, jotka lähtevät hyvästäkin suhteesta vielä paremman toivossa, varsinkin, jos uusi kiinnostava ja kiihottava kumppani on jo katsottuna ja kokeiltuna. Tältä palstalta ei jätetty puoliso paljon sympatioita saa, kun useimmat täällä ovat omasta liitostaan lähteneitä. Kukaan ei lähtöään kadu ja vaikka katuisikin, ei sitä ääneen sano. Eroa harkitsevia ja kumppaniaan moittivia neuvotaan säännönmukaisesti kääntämään kantapäät vastakkain ja poistumaan taakseen katsomatta lapsiaan tai muita läheisiä liikaa miettimättä. Meillä kun on oikeus ajatella myös itseämme!

Ero on hyvä ratkaisu, mutta vain jos muut vaihtoehdot ovat osoittautuneet mahdottomiksi.

Lue lisää

No, en ainakaan niin neuvo, enkä usuta eroamaan. En myöskään hauku, enkä ole haukkunut, ketään "entistäni", koska kokisin haukkuvani itseäni, itsehän vapaaehtoisesti niihin suhteisiin rupesin. Jokainen on antanut itsestään, ja ilman niitä kokemuksia en olisi minä.

Nythän on kuitenkin kysymyksessä jo tapahtunut asia, käsittääkseni?
En siinäkään tuomitsijana ole kumpaakaan osapuolta kohtaan, emmehän me tiedä, heidän karikoitaan, ja mikä sen "selän" katkaisi sitten?
Vai, oletko sitä mieltä, että nainen nykyään ottaa ja lähtee tuosta vaan, jättää lapsensa, ja kaiken, hullaantuessaan johonkin utopiaan?
Luuloni mukaan, siellä on kytenyt ja ei muuta ratkaisua sitten enää ollut? Huom, oma luuloni vain.

Aina yritän saada ihmiset listaamaan omat ja toisen hyvät ja huonot asiat, ja vertaamaan sitten, Usein silloin huomaa monta syytä jatkaa.
Joskus, ikävä kyllä toisinpäin.

Läinnä olen yrittänyt antaa uskoa erolasten selviämiseen, eivät ensimmäisiä lapsia ole, eikä viimeisiäkään, ikävä kyllä
Joka kolmas avioliitto päättyy eroon.

QQ kirjoitti:

No, en ainakaan niin neuvo, enkä usuta eroamaan. En myöskään hauku, enkä ole haukkunut, ketään "entistäni", koska kokisin haukkuvani itseäni, itsehän vapaaehtoisesti niihin suhteisiin rupesin. Jokainen on antanut itsestään, ja ilman niitä kokemuksia en olisi minä.

Nythän on kuitenkin kysymyksessä jo tapahtunut asia, käsittääkseni?
En siinäkään tuomitsijana ole kumpaakaan osapuolta kohtaan, emmehän me tiedä, heidän karikoitaan, ja mikä sen "selän" katkaisi sitten?
Vai, oletko sitä mieltä, että nainen nykyään ottaa ja lähtee tuosta vaan, jättää lapsensa, ja kaiken, hullaantuessaan johonkin utopiaan?
Luuloni mukaan, siellä on kytenyt ja ei muuta ratkaisua sitten enää ollut? Huom, oma luuloni vain.

Aina yritän saada ihmiset listaamaan omat ja toisen hyvät ja huonot asiat, ja vertaamaan sitten, Usein silloin huomaa monta syytä jatkaa.
Joskus, ikävä kyllä toisinpäin.

Läinnä olen yrittänyt antaa uskoa erolasten selviämiseen, eivät ensimmäisiä lapsia ole, eikä viimeisiäkään, ikävä kyllä
Joka kolmas avioliitto päättyy eroon.

Lue lisää

Luulen, että usein käy juuri niin, että nainen (tai mies!) lähtee korjattavissa olevasta avioliitosta nimenomaan utopioiden perään. Siitä kertoo uusien suhteiden huono ennuste, joka ei - niin luulen - ole ainakaan parempi kuin alkuperäisten.

Yhteishuoltajuus ei koskaan korvaa molempien vanhempien läsnäoloa, sen jokainen ymmärtää. Onnistuneet esimerkitkin kertovat vain sen, että esimerkkitapauksissa kaikki on mennyt - ainakin ulkoisesti - hyvin, mutta ei ehkä eron vuoksi, vaan siitä huolimatta. On olemassa ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan avioerolapset olisivat mieluummin kestäneet vanhempien riitelyäkin kuin eron. - Okei, tiedän, että päinvastaisiakin tuloksia voi olla, mutta missään tapauksessa ero ei aina eikä yksiselitteisesti ole lasten etu edes väkinäisissä liitoissa. Ja mehän emme tiedä, onko lasten näkyvissä olevia riitoja tässä tapauksessa edes ollut.

jocus kirjoitti:

Luulen, että usein käy juuri niin, että nainen (tai mies!) lähtee korjattavissa olevasta avioliitosta nimenomaan utopioiden perään. Siitä kertoo uusien suhteiden huono ennuste, joka ei - niin luulen - ole ainakaan parempi kuin alkuperäisten.

Yhteishuoltajuus ei koskaan korvaa molempien vanhempien läsnäoloa, sen jokainen ymmärtää. Onnistuneet esimerkitkin kertovat vain sen, että esimerkkitapauksissa kaikki on mennyt - ainakin ulkoisesti - hyvin, mutta ei ehkä eron vuoksi, vaan siitä huolimatta. On olemassa ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan avioerolapset olisivat mieluummin kestäneet vanhempien riitelyäkin kuin eron. - Okei, tiedän, että päinvastaisiakin tuloksia voi olla, mutta missään tapauksessa ero ei aina eikä yksiselitteisesti ole lasten etu edes väkinäisissä liitoissa. Ja mehän emme tiedä, onko lasten näkyvissä olevia riitoja tässä tapauksessa edes ollut.

Lue lisää

tämänkin asian ympärillä. Varmasti kaikki asian kokeneetkin, tuntevat omakohtaisesti, ja peilaavat asiaa toisten kohtalotovereiden kanssa. Eihän ole vain yhtä oikeaa tapaa.

Luulisin olevan helpompi tehdä tutkimuksia, juuri noinpäin. Silti, ihmettelen tulosta.
En nyt alkanut etsimään, olisiko kukaan tutkinut, ihmisiä, lapsia, joilla vanhemmat jatkaneet liittoa, juuri lasten takia..
Monesti, aika useinkin, lapset tuntevat, ja joutuvat tuntemaan syyllisyyttä, tuon asian takia.
Korvat kuulevat, silloinkin, kun luullaan ettei kuule.
-jos ei tuota lasta (lapsia) olisi, lähtisin.
-sinun (teidän) takia, pakko jaksaa.
-jos sinua (teitä) ei olisi, voisin "elää"
Jne, listaa voisi paljonkin jatkaa.

Mitenkähän nämä kaikki tuollaista "syyllistämistä" saaneet, ovat pärjänneet? Olisivatko toivoneet vanhempien eroavan?
Heiltä ei varmaankaan ole kyselty?
Monet lapset oireilevat, usein syytä ei huomata.
Jännittyneessä, tulehtuneessa, tai vaikkapa vanhempien välinpitämättömyydessä, toisiaan kohtaan, on lapsi usein se, joka ensimmäiseksi asiaan reagoi.

Toivokaamme, että mahdollisemman monella lapsella on Rakastavat vanhemmat, olkoot sitten yhdessä, tai eronneina. Ja, ettei lapsia koskaan käytettäisi "aseena" toista vastaan.


isi,

mutta mikä on vanhempien vastuu heistä jotka on tänne maalimaan tehty, - ei ne lapset ole omasta halustaan kenenkään kiusaksi putkahtaneet.:(

Pirre* kirjoitti:

mutta mikä on vanhempien vastuu heistä jotka on tänne maalimaan tehty, - ei ne lapset ole omasta halustaan kenenkään kiusaksi putkahtaneet.:(

Uskon että jos vanhemmat ovat onnellisia,yhdessä tai erikseen se on silloin lastenkin paras.
Avioerojakin on niin monenlaisia,samoin kuin siihen johtavia syitäkin,ei mielestäni kannata olla aina heittämässä sitä ensimmäistä "kiveä"
Me ei tiedetä sitä perimmäistä syytä kenenkään eroon ja se ei muille edes kuulukkaan kun asiaomaisille.
Erossa syyllistää itse ihan tarpeeksi itseään,koska se kuuluu myös siihen suruprosessiin jota eroava ihminen käy läpi,oli sitten jätetty tai lähtijä.

Ritva 56 kirjoitti:

Uskon että jos vanhemmat ovat onnellisia,yhdessä tai erikseen se on silloin lastenkin paras.
Avioerojakin on niin monenlaisia,samoin kuin siihen johtavia syitäkin,ei mielestäni kannata olla aina heittämässä sitä ensimmäistä "kiveä"
Me ei tiedetä sitä perimmäistä syytä kenenkään eroon ja se ei muille edes kuulukkaan kun asiaomaisille.
Erossa syyllistää itse ihan tarpeeksi itseään,koska se kuuluu myös siihen suruprosessiin jota eroava ihminen käy läpi,oli sitten jätetty tai lähtijä.

Lue lisää

surutyötä voidaankin verrata läheisen kuoleman jälkeiseen surutyöhön.., ja on siinä tekemistä kun pitäisi jaksaa huomioida siinä surun keskellä vielä ne lapsetkin.

Pirre* kirjoitti:

surutyötä voidaankin verrata läheisen kuoleman jälkeiseen surutyöhön.., ja on siinä tekemistä kun pitäisi jaksaa huomioida siinä surun keskellä vielä ne lapsetkin.

Kokemuksesta puhun,että raskasta oli,nyt jo helpottaa kun lapsista osa jo aikuisia,yksi enää asuu kanssani.
Tieto erosta tuli äkillisesti,olihan mieheni ollut aina paljon kotoa pois,jo työnsäkin puolesta,harrastuksia oli josjonkunlaisia,mutta että toinen nainen kuvioissa se tuli yllätyksenä.
Siinä sitten jäit 4 lapsen kanssa,oli asunto etittävä,onneksi oli työpaikka.
Muutin toiseen kaupunkiin,ostin asunnon velaksi,en jaksanut taistella mieheni kanssa taloudellisista asioista.Silloin olisi pitänyt olla voimia,mutta oli suuri huoli vain ja suru tapahtuneesta,itseä syyttelin ja kyselin miksi?
Isä ei aluksi halunnut tavata lapsia,selitä siinä lapsille miksi isä ei tule,vaikka lupaa,uusi elämä vei häneltä kaiken ajan.En tiedä mitä on heille sisälle jäänyt,kaikki on hyvin vastaavat,kun olen joskus kysynyt asiasta.
Itseltä meni kertaheitolla luottamus,sitä on vaikea koota,vaikuttaa omiin ihmis suhteisiini.
Haluaisin löytää ihmisen lähelleni,mutta se ei ole helppoa,en ole pystynyt käsittelemään eroa loppuun,vanhat asiat nousee pintaan.
Mutta menee se elämä näinkin,on ystäviä,omat lapset ,kaikkea ei voi saada.

Eihän kukaan oleta suhteen olevan elämänloppuunasti , huonoutta tai paremmuutta voinee
tuskin suhteisiin soveltaa . Kuka olisikaan perillä hyvästä tai vielä paremmasta ,pakalleen jämähtänyt
suhde pilaa elämänlaadun ja mielen .

Ikusestikko? kirjoitti:

Eihän kukaan oleta suhteen olevan elämänloppuunasti , huonoutta tai paremmuutta voinee
tuskin suhteisiin soveltaa . Kuka olisikaan perillä hyvästä tai vielä paremmasta ,pakalleen jämähtänyt
suhde pilaa elämänlaadun ja mielen .

Lue lisää

suhde on "paikalleen jämähtänyt". Ja mikä vika paikalleen jämähtämisessä on, jos paikka on hyvä ja paikalla olijat siinä itse viihtyvät. Ihme vouhkaamista.

beessi kirjoitti:

suhde on "paikalleen jämähtänyt". Ja mikä vika paikalleen jämähtämisessä on, jos paikka on hyvä ja paikalla olijat siinä itse viihtyvät. Ihme vouhkaamista.

...niin puhtaan kaulan kanssa ;-D

jaahas jaahas kirjoitti:

...niin puhtaan kaulan kanssa ;-D

Kaulan puhtautta en takaa, mutta ei se likaiseltakaan vaikuta. Tiedän kyllä noin suunnilleen, missä tilanteessa sanontaa yleensä käytetään, mutta en ollenkaan ymmärrä miten se tuohon edellisen viestini perään sopisi?

Ja sitä minä vasta en ymmärräkään, mikä on sellainen paikalleen jämähtänyt suhde, ja kuinka se pilaa elämänlaadun ja vielä mielenkin? Päinvastoinkin voisi ajatella...

Pitääkö parisuhteessa pyrkiä koko ajan uudistumiseen ja parempaan ja eteenpäin tai jotain, ei kai? Tietenkin pitää osoittaa rakkauttaan ja arvostustaan toista kohtaan jatkuvasti (kuten useimmat taitavat tehdä jo ihan huomaamattaan, luonnostaan, asiaa sen kummemmin ajattelematta), siihen kai riittää ihan pienet arjen teot, sanat, eleet? Ja tietysti joskus vähän isommatkin, tilanteen mukaan.

Olisin kyllä vähän utelias, mitä siis tuo jaahas jaahas kommenttisi tarkoitti. Ja "puhtaan kaulan kanssa" sanonnan alkuperäkin muuten kiinnostaisi, yritin sitäkin kovasti miettiä. Minulle tuli siitä vähän mieleen ihmiset, ehkä lapset, jotka (pesuvatien aikaan) pesevät kasvonsa vähän paremmin jotain tilannetta varten, turhaan.

beessi kirjoitti:

Kaulan puhtautta en takaa, mutta ei se likaiseltakaan vaikuta. Tiedän kyllä noin suunnilleen, missä tilanteessa sanontaa yleensä käytetään, mutta en ollenkaan ymmärrä miten se tuohon edellisen viestini perään sopisi?

Ja sitä minä vasta en ymmärräkään, mikä on sellainen paikalleen jämähtänyt suhde, ja kuinka se pilaa elämänlaadun ja vielä mielenkin? Päinvastoinkin voisi ajatella...

Pitääkö parisuhteessa pyrkiä koko ajan uudistumiseen ja parempaan ja eteenpäin tai jotain, ei kai? Tietenkin pitää osoittaa rakkauttaan ja arvostustaan toista kohtaan jatkuvasti (kuten useimmat taitavat tehdä jo ihan huomaamattaan, luonnostaan, asiaa sen kummemmin ajattelematta), siihen kai riittää ihan pienet arjen teot, sanat, eleet? Ja tietysti joskus vähän isommatkin, tilanteen mukaan.

Olisin kyllä vähän utelias, mitä siis tuo jaahas jaahas kommenttisi tarkoitti. Ja "puhtaan kaulan kanssa" sanonnan alkuperäkin muuten kiinnostaisi, yritin sitäkin kovasti miettiä. Minulle tuli siitä vähän mieleen ihmiset, ehkä lapset, jotka (pesuvatien aikaan) pesevät kasvonsa vähän paremmin jotain tilannetta varten, turhaan.

Lue lisää

Tästä samasta ketjusta,beessi, tekstisi, sanasta sanaan:

"Tilanne 3-1 minun hyväkseni ?, vain yli viiden vuoden suhteet lasketaan."
En ottanut koko ketjua,oleellist on mielestäni se että kovasti kritisoit muiden mielipiteitä. Omilla eroamisilla tuntuu et brinlajanteeraat... vai hoksasitko asiaa itsekkään? Kärjistät ja ilkut turhan usein muiden sanomisille.Eiköhän tuosta selviä 'puhtaan kaulan' merkitys -monelle muulle ainakin, koska sanonta on mielestäin aika yleisesti tunnettu.Mut haastele vaan,seuraavan kerran hymyilen vain ;-/sti

automaatti vastaaja jaahas kirjoitti:

Tästä samasta ketjusta,beessi, tekstisi, sanasta sanaan:

"Tilanne 3-1 minun hyväkseni ?, vain yli viiden vuoden suhteet lasketaan."
En ottanut koko ketjua,oleellist on mielestäni se että kovasti kritisoit muiden mielipiteitä. Omilla eroamisilla tuntuu et brinlajanteeraat... vai hoksasitko asiaa itsekkään? Kärjistät ja ilkut turhan usein muiden sanomisille.Eiköhän tuosta selviä 'puhtaan kaulan' merkitys -monelle muulle ainakin, koska sanonta on mielestäin aika yleisesti tunnettu.Mut haastele vaan,seuraavan kerran hymyilen vain ;-/sti

Lue lisää

Ai että hoksasinko? Enköhän. Mahdoitko sinä hoksata, missä hengessä koko tuon viestini kirjoitin? Tuskin.
En ilku muiden sanomisille. Sanon vain oman mielipiteeni ja joskus kysynkin jotain. Tyylilaji vaihtelee ja myönnän, että joskus harrastamani sarkasmi ei oikein toimi kirjoitettuna. Yritä kestää. Ja ymmärtää...
Oletko muuten täysin ymmärtänyt tämän keskustelupalstan idean? Kaikki saavat osallistua, minäkin.

Hymyile sinä vaan. Tuollainen vääristynyt hymy voi helposti tulla, jos kovin epäluuloisesti, aina taka-ajatuksia etsien, näkyvää omilla mielikuvilla ja luuloilla täydentäen ottaa muiden sanomiset ja kirjoittamiset.

ei..

Nämä eroasiat on niin vaikeita käsittää..

Kiitos terveisistä, toivottavasti poltat nenäsi...


:))

Pirre* kirjoitti:

Nämä eroasiat on niin vaikeita käsittää..

Kiitos terveisistä, toivottavasti poltat nenäsi...


:))

Eroasiat? Vaikeita käsittääkö?
Vaan eipä sitä meidän tarvitse muiden eroja käsittää, vain omamme, jos se kohdalle tulisi.