Se ilta ja yö kanssasi aarretta arvokkaampi oli.
Olit luotani poissa sukupolven ajan,
kunnes sinut hetkeksi itselleni sain.
Kaikki se ilo, hellyys ja rakkaus meillä tuon yön oli.
Vartija sinut alas kalliolta komensi.
Kun savukkeita yöllä haimme.
Aamukasteiseen autonikkunaan kirjoitettiin sinä sydän minä.
Elämäntarkoitusta yhdessä mietittiin.
Aamulla toisiamme vastustaa voineet emme,
vaan onnellisina toisiamme rakastelimme.
Taas luotani poissa olet.
Vain kaipaus sinusta jäljellä on.
Toinen sukupolviko me joudutaan taas toisiamme odottaa?
Kohtalo meille tällaisen rakkauden antoi.
Voiko se totta ollakkaan?
Ehkä kaiken vaan uneksinut olen.
Koska sinua koskaan unohtanut en.
Olit luotani poissa sukupolven ajan,
kunnes sinut hetkeksi itselleni sain.
Kaikki se ilo, hellyys ja rakkaus meillä tuon yön oli.
Vartija sinut alas kalliolta komensi.
Kun savukkeita yöllä haimme.
Aamukasteiseen autonikkunaan kirjoitettiin sinä sydän minä.
Elämäntarkoitusta yhdessä mietittiin.
Aamulla toisiamme vastustaa voineet emme,
vaan onnellisina toisiamme rakastelimme.
Taas luotani poissa olet.
Vain kaipaus sinusta jäljellä on.
Toinen sukupolviko me joudutaan taas toisiamme odottaa?
Kohtalo meille tällaisen rakkauden antoi.
Voiko se totta ollakkaan?
Ehkä kaiken vaan uneksinut olen.
Koska sinua koskaan unohtanut en.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.