Onko lähipiirissäsi useampia narsisteja ja onko osa heistä jo jäänyt taka-alalle?
Miten voi selviytyä henkisesti tasaiseksi,jos useat narsistit ovat kiusanneet vuosikausia ja tehneet kaikkensa että itsetuntonne on lähellä nollaa? Voiko narsistin uhri todella romahtaa henkisesti niin, että joutuu terapiaan?
Narsisteilla on ilmeisesti ainakin sellaisia piirteitä, että:
-saattavat yhtäkkiä kesken mukavan keskustelun ja nauramisen lomassa huomauttaa tylysti jonkun ulkonäöstä tai matkia jonkun eleitä tai naurua? Ihan noin vain, kun heitä vaan ärsyttää kun joillakin on oikeasti hauskaa.
-jos ihmiset kertovat jostain isosta onnistumisestaan, niin narsisti aika pian kertoo jonkun jutun, missä hänen on sanottu olevan kaikista parhain. Narsisti odottaa hetkeä, kun saa "vetää maton alta" joltakin onnistujalta.
-narsisti ei ilmeisesti helposti päästä uhriaan vapaaksi, sillä narsisti tarvitsee uhriaan selviytyäkseen itse jokapäiväisessä elämässään hallitsijana.Esim.kiltteydestä kärsivä narsisti tarvitsee ihmisiä, joita hän voi jopa ilmatteeksi holhota mielen määrin, tunteakseen olonsa hyväksi ja riittäväksi.
-itseään ihaileva ja kunnianhimoinen narsisti viihtyy hyvin itseän jotenkin ulkoisesti vaatimattomampien ja alemmin koulutettujen kanssa, koska voi silloin kuvitella olevansa paras. Ei narsisti siis kestä itseään paljon lahjakkaampien ja korkeammin koulutettujen seuraa?
-narsisti ei koskaan tee virheitä (omasta mielestään) tai ehkä joskus myöntää jotain pientä, mutta kääntää asian heti kun mahdollista päinvastaiseksi. Narsisti ei useinkaan muista sanoneensa jotain mistä joku loukkaantuu.
-ilmeisesti narsistien kanssa vuosikausia kärsinyt ihminen tunnistaa hyvin narsistit, kun jos kohtaa heitä tulevaisuudessa.
-jos tuntuu esimerkiksi useamman päivän ajan, että eihän tässä nyt olekaan mitään ongelmaa- jospa narsisti onkin hieman tervehtynyt tai muuttunut inhimillisemmäksi--niin kyllä pian huomaa, että muutos ja kauniit sanat ovat olleet vain näytelmää? Näytelmää, jonka avulla uhri saadaan taas kiedottua valheverkkoon, josta sitten nakataan ulos kun narsistista tuntuu hyvältä alistaa?
Miten narsistin kanssa tulee parhaiten juttuun, jos ei ole aivan mahdollista vähitellen vaan lopettaa yhteydenpito?
Kun narsistista pääsee vapaaksi, häntä ei kannata enää päästää takaisin elämäänsä.
Miten voi selviytyä henkisesti tasaiseksi,jos useat narsistit ovat kiusanneet vuosikausia ja tehneet kaikkensa että itsetuntonne on lähellä nollaa? Voiko narsistin uhri todella romahtaa henkisesti niin, että joutuu terapiaan?
Narsisteilla on ilmeisesti ainakin sellaisia piirteitä, että:
-saattavat yhtäkkiä kesken mukavan keskustelun ja nauramisen lomassa huomauttaa tylysti jonkun ulkonäöstä tai matkia jonkun eleitä tai naurua? Ihan noin vain, kun heitä vaan ärsyttää kun joillakin on oikeasti hauskaa.
-jos ihmiset kertovat jostain isosta onnistumisestaan, niin narsisti aika pian kertoo jonkun jutun, missä hänen on sanottu olevan kaikista parhain. Narsisti odottaa hetkeä, kun saa "vetää maton alta" joltakin onnistujalta.
-narsisti ei ilmeisesti helposti päästä uhriaan vapaaksi, sillä narsisti tarvitsee uhriaan selviytyäkseen itse jokapäiväisessä elämässään hallitsijana.Esim.kiltteydestä kärsivä narsisti tarvitsee ihmisiä, joita hän voi jopa ilmatteeksi holhota mielen määrin, tunteakseen olonsa hyväksi ja riittäväksi.
-itseään ihaileva ja kunnianhimoinen narsisti viihtyy hyvin itseän jotenkin ulkoisesti vaatimattomampien ja alemmin koulutettujen kanssa, koska voi silloin kuvitella olevansa paras. Ei narsisti siis kestä itseään paljon lahjakkaampien ja korkeammin koulutettujen seuraa?
-narsisti ei koskaan tee virheitä (omasta mielestään) tai ehkä joskus myöntää jotain pientä, mutta kääntää asian heti kun mahdollista päinvastaiseksi. Narsisti ei useinkaan muista sanoneensa jotain mistä joku loukkaantuu.
-ilmeisesti narsistien kanssa vuosikausia kärsinyt ihminen tunnistaa hyvin narsistit, kun jos kohtaa heitä tulevaisuudessa.
-jos tuntuu esimerkiksi useamman päivän ajan, että eihän tässä nyt olekaan mitään ongelmaa- jospa narsisti onkin hieman tervehtynyt tai muuttunut inhimillisemmäksi--niin kyllä pian huomaa, että muutos ja kauniit sanat ovat olleet vain näytelmää? Näytelmää, jonka avulla uhri saadaan taas kiedottua valheverkkoon, josta sitten nakataan ulos kun narsistista tuntuu hyvältä alistaa?
Miten narsistin kanssa tulee parhaiten juttuun, jos ei ole aivan mahdollista vähitellen vaan lopettaa yhteydenpito?
Kun narsistista pääsee vapaaksi, häntä ei kannata enää päästää takaisin elämäänsä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>Minua on *siunattu* luonnehäiriöisillä vanhemmilla (molemmat). Lapsena tätä ei tietenkään ymmärtänyt. Kun ei ollut vertailukohdetta. Uskoi ja luuli, että kaikissa perheissä on samalla tavalla. Päivittäinen mitätöinti, alistaminen ja ruumillinen kuritus. Jonka lopputuloksena kasvoi kiltti, näkymätön ja avulias lapsi. Joka ei koskaan sanonut EI.
>Luonnehäiriöinen ihminenhän ei voi sietää sitä, että huomio kohdistuu johonkin muuhun ihmiseen, kuin häneen itseensä. Jos huomio kohdistui muihin, niin luonnehäiriöinen aloittaa julkisen *kohteen* nolaamisen, todistaakseen omaa paremmuuttaan. Eli, luonnehäiriöinen ei kykene normaaliin ajatteluun perheen sisällä. Ja käsite *yhteen hiileen puhaltaminen*. On hänelle täysin vierasta. Vaan hänen asetelma on, kuin kilpailutilanne, paremmuudesta perheen sisällä.
>Luonnehäiriöinen ihminen ei myöskään ole *onnellinen* toisen hyvistä menestymisestä. Vaikka kysymyksessä olisi hänen oma lapsensa. Hän on äärettömän kateellinen kaikesta, mikä ei osu hänen omalle kohdalle. Ja pyrkii mitätöimään onnistumisen, kaikin mahdollisin tavoin. Kertomalla itsestä ja omista onnistumisistaan *satakertaisesti*, vähätelläkseen toisen onnistumista ja saamaa huomiota.
>Luonnehäiriöinen ihminen yrittää hallita valtakuntaansa uhkailemalla. Esimerkiksi, että hän tekee itsemurhan, tai läheisilleen jotain pahaa. Jollei nämä toimi hänen määräysten mukaisesti. Jopa, hän sortuu syyttämään *uhriaan*, hänellä itsellään olevista rappeumasairauksista, tai niiden aiheuttamisesta hänelle.
>Luonnehäiriöinen myös unohtaa täysin oman koulumenestyksensä. Kun hän yrittää mitätöidä *uhrin* menestystä, opiskelu- ja työelämässä. Kun hän on kerran päättänyt, että *uhri* on tyhmä ja vähäpätöinen. Ei hän muuta käsitystään muuksi*. Hän leimaa jopa uhrinsa mielisairaaksi, tai ainakin heikkohermoiseksi. Jos uhri ei suostu hänen temppuihinsa ja pyrkii oikaisemaan epäkohtia.
>Todellakin, luonnehäiriöisen muisti on valikoiva. Sanomiaan loukkauksia hän ei muista koskaan. Mielestään hän ei ole koskaan loukannut uhriaan mitenkään. Vaan syyttää uhria liian levottomasta mielikuvituksesta. Omia rumia puheitaan ja syytöksiä, hän jopa odottaa uhrin pyytävän anteeksi itseltään!!??
>Kyllä vuosikymmeniä luonnehäiriöisen ihmisen lähipiirissä eläneenä. Uhrin päähän kasvaa näkymättömät *anteenit*. Jotka rekisteröivät luonnehäiriöisen läheisen mielialat nopeasti. Ja näillä samoilla anteeneillä uhri myös pystyy tunnistamaan nopeasti samat piirteet ympäristössä.
>Itse kirjoitin luonnehäiriöiselle vanhemmalleni kirjeen. Kun ongelmatilanteesta puhuminen ei onnistunut, hänen kanssaan. Koska hän ei edes kuunnellut minua. Ja puhui aina heti hyökäten päälle, kun kerroin, että hänen typerä käytöksensä loukkaa minua todella. Tällä kirjeellä asetin hänen käytökselleen rajat. Hän ei ole tuohon kirjeeseen ottanut kantaa mitenkään. Ei ole edes sanonut lukeneensa sitä. Mutta, jonkin asteista muutosta on ollut havaittavissa. Koska tämän kirjeen kautta annoin hänelle mahdollisuuden valita jatkosta.
Hän nyt itse päättää. Että olemmeko vielä jatkossa tekemisissä keskenämme, vai emme.
Tiedän, että tästä luonnehäiriöisestä vapautuu lopullisesti, vasta luonnollisen poistuman kautta. Siihen asti olisi jaksettava.
Olet elänyt tähän asti hyvin samanlaisen elämän kuin minä, siis luonnehäiriöiset vanhemmat määräsivät tahdin kotona. Ei hyvä. Kaiken lisäksi edesmennyt äitini oli myös luonteeltaan sadisti. Olen tästä kaikesta vasta selviämässä. Kotona ei saanut arvostella, ei arvioida eikä olla eri mieltä. Turpiin tuli asiasta kuin asiasta.
Olen siis keski-ikäinen nainen ja elämäni on ihmeellisen hyvää ja onnellista tällä hetkellä. Minulla on oma pieni perhe, hyvä koulutus ja erinomainen puoliso. Välit isääni ovat täysin poikki ja äitini tosiaan kuoli muutama vuosi sitten.
Olen selvitetellyt tätä narsismin uhrin osaa koko tämän vuosikymmenen, kun tietoa on alkanut tulla netistä vertaistukena, on tullut suomenkielistä kirjallisuutta, lehtiartikkeleita ja narsistien uhrien keskusteluryhmiä. Kaikki ne ovat osaltaan auttaneet. Olen myös pariin kertaan ollut psykologin kanssa terapiaistunnoissa á ½ vuotta kerrallaan. Eihän se menneisyys siitä miksikään muutu, mutta tulee kuitenkin puhuttua ulos.
Tietysti kotona lapsuudesssa - jo 4 - 5 vuotiaana - havaitsin, että asiat ovat jotenkin vinossa (lapset ovat aika tarkkoja kuulemaan ja näkemään asioita), mutta huomauttaa ei voinut, koska seurauksena olisi ollut vain selkäsauna tai oikeastaan pahoinpitely (nyky-ymmärräyksen mukaan).
Silloin lapsuudessani ei vain tiedetty näistä narsismiasioista mitään, koska vanhemmat pyrkivät pitämään perheen framipuolen täysin moitteettomana. Nyt sen sijaan voin kirjoittaa ja kertoa täysin vapaasti, kun
sidokset lapsuuden kotiin ovat vähintään niukat eikä mitään riippuvuksia enää ole.
Uskone, että olen menossa pelästään parempaan suuntaan henkisesti ja fyysisesti, kun vaan vapaudun menneisyyden taakoista. Tee sinäkin niin.
Tuntuu tavattoman hyvälle tietää, että tämän saman kokeneita on muitakin. Asia on kuitenkin sen verta arkaluonteinen. Että siitä pystyy puhumaan ainoastaan harvoille ja valituille. Uskon, että meistä on tavallaan kasvanut vahvoja ja oikeudenmukaisia ihmisiä, kovassa koulussa.
Hyvää jatkoa Sinulle :)