Muistetaanpas taas välillä hiukan todellisen elämän "tilastoja". Ihan vain sen takia, kun jotkut täällä tuntuvat taas fanaattisesti uskovan omaan kvuitelmaansa siitä, että abortti tekee traumoja 100 % abortin kokeneista naisista.
Kaikessa surussa ja kriiseissä, myös abortti tapauksissa, ihmisitä 20% kompliksoituu asian kanssa.
Eli 20%, ei missään tapauksessa 100%.
Syitä miksi ihmiset jäävät kriisiinsä märehtimään on monia satoja erilaisia. Aborteissa suurin isoin kompliksoiva tekijä on syyllisyys, josta ei päästä yli.
80% ihmisistä, siis ne jotka selviävät kriiseistä ihan normaalin kaavan mukaan, (muistaakseni) noin puolet pääsevät kriiseistä ohi tuosta vain, ilman minkäänlaista työstämistä. Puolet taas käyvät läpi normaalin kriisiprosessin: kieltäminen, viha, syyllistäminen, asian kanssa elämään tottuminen (jos kyseisen prosessin kanssa eletään yli puoli vuotta, siirrytään jo epänormaalille tasolle, eli siihen 20%:n).
Eli jos kriisissä elämistä pidetään traumatisoitumisen merkkinä (Mitä se ei suinkaan oikeasti ole!), niin noin 60% ihmisistä voi odottaa olevan "traumatisoituneita" alle puoli vuotta kriisinsä jälkeen. 40 % on kriisistä selvinnyt ilman minkäänlaista henkistä prosessia. 20% elää kriisiä vielä puoli vuotta tapauksen jälkeen (ja näistä oikeassa elämässä vasta puhutaan traumatisoituneina).
Kaikessa surussa ja kriiseissä, myös abortti tapauksissa, ihmisitä 20% kompliksoituu asian kanssa.
Eli 20%, ei missään tapauksessa 100%.
Syitä miksi ihmiset jäävät kriisiinsä märehtimään on monia satoja erilaisia. Aborteissa suurin isoin kompliksoiva tekijä on syyllisyys, josta ei päästä yli.
80% ihmisistä, siis ne jotka selviävät kriiseistä ihan normaalin kaavan mukaan, (muistaakseni) noin puolet pääsevät kriiseistä ohi tuosta vain, ilman minkäänlaista työstämistä. Puolet taas käyvät läpi normaalin kriisiprosessin: kieltäminen, viha, syyllistäminen, asian kanssa elämään tottuminen (jos kyseisen prosessin kanssa eletään yli puoli vuotta, siirrytään jo epänormaalille tasolle, eli siihen 20%:n).
Eli jos kriisissä elämistä pidetään traumatisoitumisen merkkinä (Mitä se ei suinkaan oikeasti ole!), niin noin 60% ihmisistä voi odottaa olevan "traumatisoituneita" alle puoli vuotta kriisinsä jälkeen. 40 % on kriisistä selvinnyt ilman minkäänlaista henkistä prosessia. 20% elää kriisiä vielä puoli vuotta tapauksen jälkeen (ja näistä oikeassa elämässä vasta puhutaan traumatisoituneina).
Vastaukset 13
Vanhimmat
edelleenkään voi tehdä mitään pitäviä johtopäätöksiä sen hoitooon hakeutuneiden määrän (25%!) mukaan :) ei voida mitenkään tietää moniko jää potemaan traumojaan ym. negatiivisia mielenterveysvaikutuksia kotiinsa eikä tule mihinkään tilastoihin ilmi (ja vetää lopulta juuri abortin takia itsensä kiikkuun).
synnytyksen jälkeistä masennusta, adoptiotraumaa ja uupumusta mikä tulee lasten hoidosta. Ei tiedetä koskaan sitä todellista lukumäärää, jotka vetävät itsensä kiikkuun edellämainittujen takia. Näkyy tuolla Väsymys ja masennus palstallakin moni olevan jo siinä rajalla...
niiden jälkeen monta kertaa vähemmän kiikkuunvetoja kuin abortista. Ts. abortin jälkeen itsemurhariski on moninkertainen muihin tilanteisiin verrattuna, masennus on siis kuolettavampaa laatua.
...ihan tieteellisiin tutkimuksiin. Eli kyllä, jokainen meistä voi tietää, että ihmisistä 20%:lla on vaikeuksia selvitä kriiseistään. Kyse ei ole mistään suomalaisesta ilmiöstä, vaan globaali juttu, jota on tutkineet psykiatrian alan ihmiset siis ympäri maapallon. Sama pätee siis myös esimerkiksi puolassa, jossa 0% abortin kokeneista naisista hakeutuu psykiatristen palveluiden piiriin abortin jälkeen, niistäkin 20% on vaikeuksia selvitä kriiseistään...
...kriisejä.
20% autoonnettomuuteen joutuneista ei pääse asiasta yli ilman ammattimaista työstämistä.
20% avioeron kokeneista ei pääse yli ilman ammattimaista työstämistä.
20% tyttömäksi joutuneista ei...
20% ihmisistä ei pääse yli vanhempansa kuolemasta...
20% Kauhajoen koululaisista ei olisi selvinnyt ilman välitöntä ammattimaista kriisiapua...
aiheuttajille ei ole itse voinut yhtään mitään.. aborttitraumoista voi syttää ihan sitä joka pailissä näkyy!
...miksikään sitä miten moni abortista pääsee yli.
Myöskin rattijuopoista vain viidennes kompliksoituu onnettomuudestaan...
Kyse on siis siitä miten ihmisen aivot on rakennettu: ihmisillä on puolustusmekanismit ja keinot selviytyä kriiseistä, oli ne itsensä tai jonkun muun aiheuttamia. Viidenneksellä ihmisiä nuo selviytymiskeinot eivät toimi kuten muilla.
...kiikkuun vedosta voidaan puhua myös ihan oikeasti, ei minkään mututuntuman mukaan.
Suomessa itsensä tappaa useimmiten mieshenkilö ja syynä on useinmiten avioero tai työttömyys. Keski-ikäsen miehen työuran loppuminen tai avioliiton loppuminen on siis ehdottomasti suomessa se tappavin tilanne, abortin kokeneet naiset ovat siinä rinnalla vain harjoittelijoita...
Miten selität että vuosittain Suomessa tehdään 10 000- 11 000 aborttia, kun taas naiset tekevät itsemurhia vuosittain alle 1000?
Minä en löytänyt minkaanlaista pätevää(eli:puolueetonta virallista) tietoa tuosta kohonneesta itsemurhariskistä.
että 'on päässyt yli'? Siitä ettei tarvi enää terapiaa vai ettei ole tappanut itseään..?
"Kyse on siis siitä miten ihmisen aivot on rakennettu: ihmisillä on puolustusmekanismit ja keinot selviytyä kriiseistä, oli ne itsensä tai jonkun muun aiheuttamia"
Niitä tekoja joita ei ole itse valinnut eikä traumatisoivaa syyllisyyttä hankkinut, ei tarvi kellekään puolustellakaan :)
Stakesin tutkimukset kelpaa?
No jospa niistä itsemurhan tehneistä on suhteellisesti huomattavan suuri osa niitä abortintekijöitä.
palstan taso tuntien olishan tuo pitänyt musitaa, että nyt puhutaan maalaispsykilogiasta, eli täysin eri asiasta kuin tieteellinen psykologia...
joo, minä kuitenkin pysyn edelleen täällä normaalin psykologian puolella. Eli anteeksi, en osaa sanoa mitään maalaispsykologin heittoihisi. vai pitääkö yrittää kuitenkin? "että 'on päässyt yli'? Siitä ettei tarvi enää terapiaa vai ettei ole tappanut itseään..?" siitä tietää, että on päässyt kriisin yli kun kriisi ei ole komliksoitunut. Koska puhumme tieteestä, joka vetää tarkkoja rajoja kompliksoitumisen rajana pidetään puolta vuotta. "Niitä tekoja joita ei ole itse valinnut eikä traumatisoivaa syyllisyyttä hankkinut, ei tarvi kellekään puolustellakaan". Ahaa, kriisipsykologiassa suomessakin on kuitenkin ihan omat ohjelmansa mm. veturien ja rekka-autojen kuljettajille, jotka ovat päässeet osalliseksi jonkun itsemurhaan, sekä tietenkin suuria operaatioita on tehty mm. luonnonkatastrofien ja suuronnettomuuksien kanssa. Eli kriisipsykologia ei toimi aivan noin niinkuin tuo maalaispsykologia näyttää toimivan...
jotta me voisimme keskustella enemmän maalaispsykologian opeista, niin meillä molemmilla pitäisi olla siitä jonkinlaiset perusopinnot edes suoritettuina, vai mitä? Eli en todellakaan siis ole tasoistasi juttuseuraa kyseisessä asiassa, olen pahoillani.
Ja kannattaa muistaa joitain muitakin elämän realiteetteja:
Olemme eläneet harvinaisen vakaana aikana, joten meitä ei ole ennenaikaisesti tappaneet sodat, nälkä tai kulkutaudit. Muistakaamme vaikkapa 1800-luvun loppupuolen vaikeat pulavuodet. Tuskinpa ketään mietitytti raskaudenkeskeytys, kun nälkä niitti muutakin kuin kypsää viljaa.
Nykyaikanakin on maita, joissa imeväis- ja lapsikuolleisuus taatusti ylittää länsimaiden aborttiluvut. Miksi kukaan ei halua tarjota näille lapsille mahdollisuutta viettää vanhuuttaan elitistisen suomalaisen vanhustenhoitojärjestelmän kynsissä? Päin vastoin vain ajatellaan, että hyvä että turhat kuolevat maailmasta, niin meille länsimaiden paremmille ihmisille on enemmän tilaa, ja voimme enemmän synnyttää tänne moniongelmaisia päihdevauvoja. Toivon, että jokainen fanaattinen abortin vastustaja myös samalla kiihkolla puolustaa kehitysmaiden lasten oikeutta hyvään, pitkään, terveeseen ja yltäkylläiseen elämään.
Itse katson, että tämä maailma on jo ylikansoituksella tuhottu. Hiilidioksidia suolletaan ilmakehään, ja pallo kuumenee. On hyvin pienistä ketjureaktioista kiinni, miten kauan nykyinen populaatio kyetään ruokkimaan. Ketään tuskin kiinnostaa abortoidut sikiöt siinä vaiheessa, kun saa taistella oman henkiinjäämisensä puolesta. Siinä vaiheessa saattaa toivoa, että muutama esiäiti olisi jäänyt syntymättä.
Kyllä. Minulle on tehty abortti, ja toinen raskaus keskeytyi spontaanisti. Kyllä, koin syyllisyyttä, mutta se meni ohi. Kyllä, voin olla hullu, mutta abortista se ei johdu. Ja lopuksi kyllä, olen erittäin onnellinen siitä, ettei minulla ole lapsia.
Voitte kirjoittaa osoitteeseen [email protected]. Vaikka olen vastaavissa tilanteissa toivonut, niin kukaan ei ole suostunut minulle niitä henkilökohtaisia solvausviestejä lähettämään. Jättäkää uskonnolliset kiihkoilut väliin, olen ateisti, enkä niistä piittaa.