Sinä yönä
seisoin tuulen kannella
kun lähti laivat
taipui kaislojen varret
öisen meren
synkkä muusa
huusi myrskyään
valkoisia tyrskyjään
kaukana
sininen hoirisontti
~rakkaus
seisoin tuulen kannella
kun lähti laivat
taipui kaislojen varret
öisen meren
synkkä muusa
huusi myrskyään
valkoisia tyrskyjään
kaukana
sininen hoirisontti
~rakkaus
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mie oon tännää riittisellä päällä ko mie en oo saanu nukuttuu pitkii aikoihi.
Miust täs runos ol jottai vial. Ehkä tää ol liia yliramaattine. Kato ko mie näin mie ukko seisoo rannas ja häl o vaa villasukat jalas, ja sit tulloo alto joka kastelee häne sukat, ni siin kohas mie aloin nauraa. Kato jos vetää iha ööberiksi nin sitten käy ainaki miun kohl tällee, mieko oon ilone ihminen enkä mikkää möllistelijä.
Sit täs o joka asia niiko kaukana: o laiva ja o horosontti ja o myysky ja tuul. Sitko tuo laine on ainoo joka koskettaa ni vilustuup.
Iha mie vaa tällee lähin =)
Päivät!
Kiitosta kritiikistä.
Ja onhan se kuiteskii naurattanutkin.,
T:Kristall
näppäimet ei tottele käskyjä
:(
kirjoitit kuitenki eräästä paljon käyttämästäni
lempiaiheestani..tumma myrskyävä meri
ja tämä tuli mieleeni >
http://www.youtube.com/watch?v=0-rJLWcyZVE
Moi!
Kiittistä huomiosta.
Vaikkakaan palaute ei voisi olla juurikaan tyrmäävämpää.
SilläSellaistaMusiikinIrvikuvaaAukeaaLinkistäsi.
T:Kristall
tyrmäysvoitto tuo sen suurimman ilon
Sinä mystikkoman - waude jos toinenkin
runollesi, niin mahdottoman hienoa luettavaa
jälleen.
Eihän tällaista voi ohittaa, ei sitten mitenkään !
Se on Moit!
Jaahas, mukavaa et olet pitänyt lukemastasi,,,,
Ja iloista syysiltaa
t:Kristall