Olen suunnitellut hankkivan koiran. Asun kerrostalossa, joten millainenhan koira olisi tälläiseen ympäristöön suotavin. Haluisin saada tietoa mistä voisi kysellä esim. sekarotuisista koiranpennuista kun olen Turusta päin. Sitten yleisesti ihan lähtien koiran hoidosta, koiran kanssa elämisestä ja "kouluttamisesta", että koiralla olisi mahdollisimman hyvä olla isäntänsä seurassa.
Toivoisin saavani jotain alustavaa pohjaa että voisin alkaa oikeasti perehtymään asioihin. En aio hankkia sikaa säkissä.
Olen siis lapsen kengissä tämmöisen hyvinki arkipäiväisen asian kanssa kun koiran ulkoiluttajia näkyy joka puolella. Auttakaapa joku mua vähän alkuun.
-h
Toivoisin saavani jotain alustavaa pohjaa että voisin alkaa oikeasti perehtymään asioihin. En aio hankkia sikaa säkissä.
Olen siis lapsen kengissä tämmöisen hyvinki arkipäiväisen asian kanssa kun koiran ulkoiluttajia näkyy joka puolella. Auttakaapa joku mua vähän alkuun.
-h
Vastaukset 3
Vanhimmat
katsomassa mitä vaikeuksia ja ihmettelyä koirat herättää.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3526
Pointti on, että kasvatus pitää aloittaa samalla kun pentu tulee kotiin, eikä vasta vuoden päästä kun ongelmat on suuria ja koira aiheuttaa ahdistusta. Tosin ihan pentukin voi olla kauhistus, hampaineen ja pissoineen.
Kyllä rotu kuin rotu sopeutuu asumaan kerrostalossa yhtä lailla kuin omakotitalossa, kunhan ei kasva haukkuherkäksi. Yleensä koirista kyllä kasvaa kerrostaloissa hiljaisempia kuin omakotitaloissa, mutta tätäkään asiaa ei voi kaikkien koirien kohdalla taata, joten suosillelen hankkimaan jotain sellaista rotua, jota ei juurikaan historiansa aikana olla käytetty vahtina ja siten kehitetty herkkähaukkuiseksi. Koulutuskin vaikuttaa haukkuherkkyyteen kyllä suuresti, mutta kaiken maailman äänten keskellä pennusta asti kasvanut koira tuskin näkee hyödylliseksi alkaa haukkumaan kotona.
Kerrostaloissa on miinuksena isojen koirien suhteen usein se, että koiran pentu- ja nuoruusaikana, kun koiran luusto on vielä kasvuvaiheessa, luusto voi rasittua liikaa rappusia pitkin kulkiessa. Siten olisi hyvä, että talossa olisi hissi. Pienet koirat sen sijaan pystyy >>kantamaan>> rappuja pitkin.
Sekarotuisten koirien hankkimisessa muuten on oltava pentujen vanhempien suhteen aivan yhtä tarkkana kuin rotukoirienkin, eli pennun vanhempien todistettavat terveystodistukset olisi viisasta tarkistaa, ja samaten vanhempien, ainakin emän, luonne olisi hyvä tarkistaa aivan tapaamisella. Mikäli kasvattajalla ei ole koiran terveystodisteita, niin ei voi tietää, onko kyseessä luotettava kasvattaja vaiko pentutehtailija. Seropin vanhempien roduistakin on oltava selvillä. Yleensä seropeista kasvaa luonteeltaan ja ulkonäöltään sellaisia kuin vanhempiensa rodut puoliksi.
Koira kuin koira tarvitsee liikuntaa ja aivotyöskentelyä paljon. Jos koira on liikunta- ja harrastusrutiineihinsa tyytymätön, se ilmaisee siitä kyllä hermostuneella käytöksellään, joka voi tulla esiin esimerkiksi paikkoja tuhoamalla, karkailemalla ulkona tai ulvoskelulla/haukuskelulla.
Kannattaa katsoa muuten Koiramme-lehdet numerot Maaliskuu 3 2009 (s. 84: Äkeällä omistajalla vihainen koira) ja Heinäkuu 7-8 2009 (s. 64-69). Kirjastoista nämä lehdet ainakin yleensä löytyvät.
Jos otat "väärän" rodun, ei kummastakaan tule onnellista, koska mielihalunne eivät kohtaa. Eli lähtökohta rotuvalinnalle on se koiran luonne, tutustu siis rotuun, jonka aiot ottaa. Ja mieti voitko tarjota sen mitä rotu vaatii (esim. riittävästi muitakin aktiviteetteja kuin perusliikunta), kandee tutustua jo koirakouluihin ja hankkia koulutuksesta (taas huom! rotu) tietoa. Käy vaikka valitsemasi rodun rotuyhdistyksen järjestämissä tapaamisissa (vaikka kentän laidalla katselemassa) mitä rodun kanssa tehdään, miltä se näyttää, tutustut toisiin harrastajiin ja saat "tukiverkoston" omasta rodustasi.
Onnea matkaan.