Huonon onnen matkoja,

sulla on värikäs ja tapahtuma rikas elämän.
Onnea vaan ja hyvää syksyä.

Katkoja on sattunut mutta yksi on jäänyt mieleen.

1971 olimme ensimmäisellä automatkallamme Etelä-Euroopassa.
Ajoneuvona Datsunin Suomeen ja Norjaan koemarkkinoiman erän vekotin.

4,5:n viikon telttaloman loppupää oli aikataulullisesti tiukka.

Vasen etuiskari halvaantui täysin Sveitsissä. Kelju ajettava mutta jotenkin sen sai tiellä pysymään.

Saksassa alkoi tasauspyörästö huutamaan ja kuumeni niin pirukseen.
Köpiksessä korjaamolle ja perä ilmaan.
Asentajat naureskelivat ettei sillä enää montaa kilometriä ajettaisi.
Joku perän laakereista oli kuulemma niin eksoottinen ettei sitä löytynyt kuin Oslosta mutta aikamme oli loppumassa.
Se metsäluterilainen työmoraali näes! Ja laivaliput Tukholmasta Turkuun.

Takakontin alkoholit lahjoitimme korjaamon meille suojaa ja ravintoa tarjonneelle pariskunnalle.

Keplottelimme itsemme ajoissa Tukholmaan ja Turusta kotiin.
Ajopeli ilmestyi pari viikkoa myöhemmin kuormurin lavalla työpaikkani tehtaan portille.

Olen senkinjälkeen joutunut vanhoja raiskoja tien päällä sepittämään.
Yksi auto on takavarikoitu altani joulukuisena lauantaiyönä noin klo 00.30.
Olen ajanut kännissä joulaattoiltana keskellä kaupunkia liikennemerkkitolppaan ja muuta tuollaista pientä.

Juu, sattunut on, mutta päällimmäisenä muistan matkan Epsanjaan,jolloin olin pienen poikani kanssa reissussa. Menomatkalla sain määränpäässä lentokentän hihnalta takaisin suuren matkalaukkuni revenneenä. Sieltä tursusi "ei niin kovin puhtaalle hihnalle" koko garderobimme sekä yhtä ja toista muuta. Onneksi oli matkassa muutama muovikassi, johon osan kamoista pakkasimme. Nuoralla sidoimme matkalaukun jäänteet. Eipä siinä voinut ryhtyä kaikkia vaatteita pesemään, vaikka mieli teki. Noh, ei siinä kaikki. Kun seisoimme respassa nyytteinemme, käsveskastani varastettiin koko matkakassa eli lompakko käteisrahoineen ja luottokortteineen. Passin jättivät. Niin oli käynyt monelle, kuulin jälkeenpäin.

Itkuksi teki mieli pistää. Opas oli ripeä mimmi. Heti soitimme Luottokuntaan, että saatiin kortti kuoletettua ja samalla pankkiin. Rahaa ei kuitenkaan ollut ja loma oli alussa. Säästöjä ei ollut eikä sellaisia henkilöitä Suomessa, jotka olisivat voineet tuosta vain lähetellä useita satoja markkoja. Säästöni olivat uponneet matkaan ja matkakassaan. Poikani oli tuolloin 5-vuotias ja toki lapselle tästä oli tarkoitus tulla kiva reissu. Olin tuolloin yksinhuoltaja ja taloudellinen tilanne oli sanoisiko kireä. Rahaa matkaan oli säästetty pari vuotta.

Matkatoimisto lainasi rahaa elämiseen, sillä hotelli oli apartamentos, ruokailut eivät sisältyneet hintaan. Hintataso Epsanjassa oli tuolloin huokea, joten lainarahoilla saimme syömistä ja ostettua uuden matkakassin kotimatkaa varten. Matkatoimisto lisäksi antoi meille ilmaisia retkiä yms. , joten ohjelmaakin oli. Vakuutusta ei tietenkään ollut. Klassinen juttu, en raaskinut ottaa.

Loppujen lopuksi matka oli omalaatuisensa, mutta kiva. Poikani muistelee sitä hauskana reissuna, joten ei
siitä hänelle horror-tunnelmia jäänyt, vaikka sellaisia minulla kyllä välillä oli. Matkatoimsito oli Aurinkomatkat ja tätä toimintaa sanoisin palveluksi. Epsanjassa saimme myös loistavan palvelun kaupoissa sekä retkillä, aina lapselle jotakin pientä kivaa, vaikka karkki tms.

Ottakaa vakuutus, muun matkustatte!

Unohtumaton oli myös matkani Turkkiin joskus vuonna x. Meillä piti olla hotellihuone, josta on näköala merelle. Siitä maksettiin lisähinta. Huone oli hotellin ensimmäisessä kerroksessa, katutasossa. Siinä oli näyteikkunan suuruiset akkunat, josta jalankulkijat katsoivat suoraan sisään. Verho oli seitinohut verkko. Vaihtaa ei voinut, koska hotelli oli täyteen myyty. Muissakaan matkanjärjestäjän hotelleissa ei ollut tilaa. Hotellin vieressä oli katubaari, joka oli avoinna 3-4 saakka aamuyöhön. Osaan vieläkin ulkoa Phil Collinsin silloisen hitin "It`s an another day on Paradise..." Hyttysiä oli niin maan tuhannesti. Pistoksissa olimme lähes päästä jalkapohjiin saakka. Nahkamme poltimme kunnolla.

Oikeastaan sekin oli aika mainio reissu, sillä huoneessa ei voinut olla kuin välttämättömän. Lause "Tuntuu siltä kuin joku katsoisi..." sai aivan uuden merkityksen. Kyllä monet jäivät oikein katsomaan meitä kuin näytöstä ikään. Tositeveetä aidossa ympäristössä.

Kovasti liikuttiin nahka palaneena, punoittavina, pikku paiseissa ja hiukset korppuina. Hirveän kuuma oli, lämpöasteita yli kolmenkymmennen, joten oli hikikin ja haisukin sen mukainen. Kivaa silti oli, hotellin respassa oli muutama kavaljeero aina odottamassa, josko senjoorat astuvat ulos. Kun harmittaa, on suorastaan pakko olla iloinen, sillä mitäpä kallista lomaa pilaamaan kiukuttelulla. En ole ennen tätä lomaa enkä sen jälkeenkään saanut niin paljon ruusuja... Hohhoi. Mahdottoman ystävällisiä olivat joka puolella ja se korvasi kurjaakin kurjemmat majoitusolosuhteet.