Olen jo muutamaan otteeseen ehtinyt kirjoitella Jimi the magic hamsterin edesottamuksista, kuten miten sen adoptoin henkihievärissä huonosta kodista, miten sillä oli krooninen virtsatietulehdus, pysyvä antibioottikuuri ja miten sen elvytin kun se meinasi kuolla omenankodan juututtua sen kurkkuun.
Tänään Jimi taikahamsusen hermosto päätti sitten lopulta irtisanoa sopimuksensa ja nukutukseen sitä sitten lähdettiin jottei polon tarvitsisi enää kärsiä.
Ja minä olen koko päivän vain itkenyt meidän urheaa pientä hamsteria joka oli ilonamme vain tammikuun alusta saakka ja joka vietti luonamme mitä parhainta luksuselämää näinä viimeisinä vanhuuden ja sairauden päivinään. Se oli onnellinen loppu tälle hamsulle, kun sai hamstrata sydämensä kyllyydestä mitä ihanampia herkkuja puhtaassa suuressa häkissä, ihan hänelle vartavasten tehdyssä pesälaatikossa.
Kuinka kauhean surkea loppu sillä olisikaan ollut siinä vetoisessa pimeässä kopperossa johon se oli hylätty ennen kuin sen häkin myynti-ilmoitus sattumalta sattui silmääni.
Ja ymmärtäisihän tämän itkun jos olisin yhtä vanha kuin ensimmäisen gerbiilini kuollessa vuonna 1990, mutta kun ensi kuussa kyseessä on 24-vuotias lt YO eikä kyynelistä meinaa tulla loppua urheaa pientä hamsteriamme ajatellessa. :)
Ja kun eräs tuttava kysyi, mikä on hätänä, mitä minä olisin vastannut: että itken hamsterin tähden. Eihän sitä kukaan voi ymmärtää joka ei ole koskaan kokenut pienten ystäviemme hellää luottamusta, että miten ne lopultakin meitä voivat koskettaa.
Niinkuin meidän Urhea Jimi Taika Hamsteri joka loppuun asti hamstrasi ja mussutti lajilleen ominaisesti onnellisna pesässään vaikka takapään hermosto oli halvaantunut eikä liikkuakkaan enää jaksanut.
Tänään Jimi taikahamsusen hermosto päätti sitten lopulta irtisanoa sopimuksensa ja nukutukseen sitä sitten lähdettiin jottei polon tarvitsisi enää kärsiä.
Ja minä olen koko päivän vain itkenyt meidän urheaa pientä hamsteria joka oli ilonamme vain tammikuun alusta saakka ja joka vietti luonamme mitä parhainta luksuselämää näinä viimeisinä vanhuuden ja sairauden päivinään. Se oli onnellinen loppu tälle hamsulle, kun sai hamstrata sydämensä kyllyydestä mitä ihanampia herkkuja puhtaassa suuressa häkissä, ihan hänelle vartavasten tehdyssä pesälaatikossa.
Kuinka kauhean surkea loppu sillä olisikaan ollut siinä vetoisessa pimeässä kopperossa johon se oli hylätty ennen kuin sen häkin myynti-ilmoitus sattumalta sattui silmääni.
Ja ymmärtäisihän tämän itkun jos olisin yhtä vanha kuin ensimmäisen gerbiilini kuollessa vuonna 1990, mutta kun ensi kuussa kyseessä on 24-vuotias lt YO eikä kyynelistä meinaa tulla loppua urheaa pientä hamsteriamme ajatellessa. :)
Ja kun eräs tuttava kysyi, mikä on hätänä, mitä minä olisin vastannut: että itken hamsterin tähden. Eihän sitä kukaan voi ymmärtää joka ei ole koskaan kokenut pienten ystäviemme hellää luottamusta, että miten ne lopultakin meitä voivat koskettaa.
Niinkuin meidän Urhea Jimi Taika Hamsteri joka loppuun asti hamstrasi ja mussutti lajilleen ominaisesti onnellisna pesässään vaikka takapään hermosto oli halvaantunut eikä liikkuakkaan enää jaksanut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän Vili the Hamster kuoli myös eilen, kuten tuossa aiemmassa viestissäni kirjoitin.
Kyllä oli surku olo mulla koko eilisen päivän töissä, ja itketti niin vietävästi. Ja enpä minäkään ole enää mikään teinityttö - 33 vuotta täytän tänä vuonna, mutta niin vaan Vilin kohtalo itketti. Poltin eilen kynttilää Vilin valokuvan edessä ja ukkoni piti minua ihan kajahtaneena. Siivosin ja desinfioin Vilin dunan uutta asukkia varten ja tänä aamuna levitin sen päälle tyynyliinan, jossa on pilvien kuvia, ja jossa lukee "nuku hyvin". Sen liinan päälle laitoin Vilin valokuvan. Töissä laitoin tähän tietokoneeseeni taustakuvaksikin Vilin kuvan.
Tänään en ole enää itkenyt. Vilillä on nyt hyvä olla.
Nuku hyvin, Vili!
käy lukemassa www.kolumbus.fi/satumetsän --> galleriat -->
se on ihana koskettava runo...
mutta osanottoni jimiä kohtaan. sen on nyt hyvä olla :´(
Voi että...mä oon kokenu saman kaks kertaa ja aika peräkkäin. Mun ensimmäinen talvikko kuoli viime elokuussa ja sen sisko marraskuussa, mut ne oli jo melkee kolme vuotta. Mut nut mul on kaks uutta talvikkoa, mut ne ei ikinä tuu korvaamaa mun ensimmäisiä talvikkoja.
I LOVE HAMSTERS FOREVER!
Meidänkin poika kuoli pahanlaatuiseen kasvaimeen hiihtolomalla, joka oli tullut jalkaan, ja verenpurkauksiakin oli jo tullut :(
No nyt saavat juosta ja hamstrata jyviä vihreillä niityillä. Otan osaa
:(