Mitä te satanistit ajattelette ihmiselle tapahtuvan kuoleman jälkeen?
Lahoaako hänen ruumiinsa vaan, vai mitä tapahtuu?
Onko satanismi uskonto, vai elämänkatsomus?
Ette ilmeisesti usko mihinkään korkeampaan voimaan tai jumaluuteen?
Lahoaako hänen ruumiinsa vaan, vai mitä tapahtuu?
Onko satanismi uskonto, vai elämänkatsomus?
Ette ilmeisesti usko mihinkään korkeampaan voimaan tai jumaluuteen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistaakseni en ole teitiä nähnyt vielä täällä kirjoittelemassa joten mainostan hieman näkemyksiäni. Minähän yritän olla täällä jonkinnäköisenä takapiruna (sanan kuvainnollisessa muodossa) ja yritän parhaani mukaan myös vihjailla omasta suuntautumisestani kuuntelijoille.
Minähän siis olen agnostikko, mutta olen erittäin kiinnostunut kaikenlaisista uskonnollisista- sekä filosofisista suuntauksista. Mitä nyt kuitenkin kysymyksiisi yritän vastailla (ja eriäviä mielipiteitä on varmasti monta monituista) niin jokseenkin näin asian ilmaisisin ja tässähän tietystikin ovat vain minun mielipiteeni, eivät satanistien tai agnostikkojen:
Kuoleman koittaessa kuolemme. Varmaankin sama, kuin nukahtaminen, paitsi ilman unia tahi heräämistä.
Satanismi on elämänkatsomus vailla uskonnollisia puitteita enkä koskaan käyttäisi satanismista nimitys "uskonto".
Satanistit mainitsevat joskus olevansa itse omia jumaliaan. Tätä ei pidä ottaa kirjaimellisesti, vaan vertauskuvainnollisesti.
En ole aiemmin kirjoitellutkaan, törmäsin juuri näihin palstoihin. Mutta minuakin kiinnostavat paljon kaikki elämänkatsomukset, ja myös filosofiset ajattelutavat.
Ymmärrän aika lailla satanistien maailmankuvan siten, että he eivät koe tarvitsevansa mitään jumalia. Esimerkiksi että *heikot sortuu elon tiellä, vahvat sen kun porskuttaa*.
Ja *uskonto on heikkoja varten, vahvat pärjää omillaan*.
Onko näin? Nimenomaan vertauskuvainnollisesti.
Enkä ole missään vaiheessa sekoittanut satanisteja saatananpalvojiin, sen verran tiedän sentään asioista.
(Satanistien ajatusmaailmaa ymmärrän, mutta s-palvojat ovat mielestäni täysin harhateille eksyneitä ihmisparkoja).
Vastailkaapas, satanistit!
Ja Blessed Be :D
Minun mielestäni ei ole tärkeää tietää onko kuoleman jälkeistä elämää, on tärkeää vain elää tässä hetkessä ja nauttia tästä elämästä. Jos kuoleman jälkeen on todistettavasti elämää, on siitä huolehtimisen aika sitten, kun sinne asti päästään.
Carpe diem fatuus!
"Jos kuoleman jälkeen on todistettavasti elämää"?
Kuka sen sitten todistaisi, ja jos sinä saisit etukäteen "todistuksen" kuolemanjälkeisestä, niin etkö sinä rupeaisi siitä huolestumaan nyt?
Eli ei; jos kulemanjälkeen on todistettavasti elämää, vaan; jos kuolemanjälkeen on elämää, niin se on sen ajan murhe.
Minä putosin taas kunnolla kärryiltä. Mielestäni voi käyttää kumpaa sanamuotoa tahansa, silti se päättyy samaan ideaan.
-Ja en. En alkaisi huolestumaan, jos tietäisin todistetusta kuoleman jälkeisestä elämästä. ;)
Tai jotain sellaista King Diamond kerran joikasi. Mutta jos kuoleman jälkeen olisikin elämää (saisi siitä vihiä ennen kuolemaa tai ei) olisi yllättävän mielenkiintoista. Sehän mullistaisi koko ajattelutyylini ja avaisi uusia mahdollisuuksia. Kenties silloin saisin minulle oikeutetusti kuuluvat jumalvoimat, joita en ole saanut vielä kanavoitua..
There is no heaven of glory and bright, and no hell where the sinners roast. Here and now is our torture. Here and now is our moment of joy. Here and now is our opportunity. Choose ye this day, this hour, for no redeemer liveth.
-Lavey
Summittainen lainaus.
Epikuroksella, tai Lucretiuksella ja myös Schopenhauerilla on hyvä pointti siinä, että kuoleman jälkeinen tila on samanlainen kuin ennen syntymää, ja ennen syntymää, en ainakaan muista, ei ole mitään.
Ja niille jotka nyt rupeavat entisistä elämistä vinkumaan, niin entiset elämät, jos niitä on ollut, ovat samanlaisia elämiä kuin nytkin, eli eri asia kuin ennen syntymää.