Siveltimen kaarisilta yli kauneimpien värien
aamun kajossa rakensi mielenmaisemaan
hennoin vedoin - elämänkehdon - keinumaan
vaarojen yli
veden pinnoilla
taivaankaaressa
tämän synkeän yön läpi
kuunsirpin valossa
tähtientuike silmissään.
Aamunvaloksi -
jotta siveltimen kultaama
taulu olisi myös
runolla kirjoitettu
saatteeksi luotu loistamaan
että yö aamun kauneuden
löytäisi.
aamun kajossa rakensi mielenmaisemaan
hennoin vedoin - elämänkehdon - keinumaan
vaarojen yli
veden pinnoilla
taivaankaaressa
tämän synkeän yön läpi
kuunsirpin valossa
tähtientuike silmissään.
Aamunvaloksi -
jotta siveltimen kultaama
taulu olisi myös
runolla kirjoitettu
saatteeksi luotu loistamaan
että yö aamun kauneuden
löytäisi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huomasin sillä runosi on KAUNIS!
ihana
*kaunis runosi saattelee minut
halki upean väriskaalan
läpi synkeän yön*
untenmaahan
..
*hymy* ja kiitos
Mitä voisin vastata tähän kauniiseen kommenttiisi,
niin että olisi yhtä Sinun sanojesi myötä kuin
kiertotähdet radallaan toisilleen loistaen
pilkkopimeällä taivaalla...
olkoon minun -Kiitokseni - osoitus siitä kun
tässä näin tapasimme toisemme runon myötä.
Hyvää viikkoa toivotan Sinulle.
hyvin kaunis runo tämä on Dolan,
maalaat yötä tähtineen ja kuunsirppeineen.
Aamuakin, seesteisesti ja rauhallisesti.
Pidin.
Tämäkin vain jostain syntyi kuin joitain tuntoja
kuunnellen tässä syksyssä,sillä toiset syntyvät
helpommin toiset taas sen vaikeimman kautta.
Toivotaan syksystä runon suomia tuntemuksia,
hyvin maustein että värein.
Kiitos Sinulle.
Hieno runo!
Kuin maalaus joka herkin
siveltimen vedoin on sudittu
yön ja aamun kohdatessa toisensa...
Yritin maalailla jotain sanoin kuin muutoin tuo
siveltimillä piirretyt kuvat eivät kuulu repertuaariini
edes kirjoitetun tekstin tasolle...niin käytin kirjaimia
kuvamaan sokkeloisen mielentauluja - tällä tapaa -...
puhaltanet siihen lisää noidan eri mausteita elävöittämään.
Oikean maalaamisen tauluineen jätän niille osaaville
henkilöille joten tyydyn samoilemaan kirjaimien
valtakunnassa näiltä osin.
Kiitos Sinulle m-noita ja pidä leiritulet
lämpiminä syksyisissä tuulissa.
Varmaankin pastillisävyt silmää hivelee
runosi elämänkehdon kauneudessa
vaarat ylittäen
öiseen pimeyteen
kuunsirppi valonsa antaen
kunnes
auringonvaloon
tähtientuike aamuksi muuttuen.
Kaunis runokuvaus
öisen pimeyden väistyttyä
aamun kauneuden löydettyä.
Kynäsi on puhunut, kauniisti kirjoittanut.
Niin ... mistäkö runot saavat voimansa kuin alkunsa ja mikä
saa tuon liikkeelle - alkusysäys - sen sytyke...tarviiko niitä
miettiä...antaa tulla ulos sen mikä tulossa on.
Mikä toisen saa jopa itselleen hyvin tärkeäksi runoksi,joka
jää elämään ja sitten toisia kuin haihtuakseen vähemmän
tärkeäksi,ehkä en ole ainoa kun näitä miettii...tarve kuitenkin
kirjoittaa on ehkä se kantavin voima meille täällä olijoille.
Ja mikä se vuosikymmenien määrä,valtava eepos jos kaiken olisi
säilyttänyt itselleen kuin kooten - koko runomaailmansa yhteen
nippuun ... kuinka paljon haaskattua elämää takana ? !
Kiitollisuudella - otan vastaan kauniin kommenttisi.
Kiitos kun sain kokea sen
Hei Margi - siitä on jo aikaa kun täällä on kohdattu
että lausuttu mielipiteitä runoista mutta ehkä kuitenkin
täällä lukiessamme kohtaamme kuitenkin omalla tavalla
toisemme ... runojen riveillä mitä kirjoitamme itsekukin.
Runojesi riveillä on helppo matkustaa nasevien että
lyhyiden lauseiden poluilla,joissa ei voi eksyä tutuissa
maisemissa - "yksinkertaisuus"on myös Kaunista kun sen
osaa taiten tehdä - kuten Sinä sen teet.
Kiitos Sinulle Margitta että lempeää syksyä.
...täällä maalailee niin kaunista rakkausrunoa, että...
On hyvä, tottavie tosiaan. Kyllä pidin.
Syksyä maalailin että väritin näillä kirjaimin,
ilman siveltimien kuin piirtoheittimien apuvälineitä
että tälläiseksi tuli kerrontani muodostettua ...
maalaillaan luonnon omin antamin väreillä lisää,sitä
mukaan kuin meille sitä suodaan.
Kiitokset tomppa kommentista kuin syksyn tuulia.