Moi, tein pari päivää sitte raskaustestin ja plussa tuli. Ei-toivottu sellanen siis... Oon vasta 18-vuotias ja mulla on jo valmiiks kaks muksua, esikoinen 2v ja toinen vasta 4,5kk. Ja nyt olen raskaana sitten taas. Synnytyksen jälkeen meni 4 viikkoa enneko tuli ekat menkat ja sen jälkeen ei kuulunu enää niitä, ajattelin aluks vaan, että ne on vaan epäsäännölliset vielä. Sitten kun niitä ei ihan oikeesti näkynyt eikä kuulunut niin tein testin, vaikka en sinäänsä edes uskonut siihen että voisin olla taas paksuna. 2 viivaa silti sain!.... Ärsyttää ja suututtaa niin paljon nyt. En ymmärä miten näin voi käydä koska alotin e-pillerit sillon kun menkat synnytksen jälkeen tuli? Otin kyllä sillon käyttöön eri merkkiset pillerit, enkä samoja mitä ennen olin käyttäny, niin mietin vaan että jos ne ei sitten sopinutkaan mulle tai jotain... Ärsyttää niin suunnattoman paljon koska olin just suunnitellu että lähen takas opiskelemaan puolen vuoden päästä kun kuopus on noin vuoden ikänen... Mutta ei sitten näköjään onnistu.. Pitäiskö vaan tehä abortti? Helpommallahan pääsis kun vaan keskeyttäis. Aina oon miettiny etten ikinä pysty aborttia tehä mutta nyt täytyy ihan tosissaan miettiä. Kuulostaa jo niin tyhmältä että 18-kesäsenä mulla olis jo 3 lasta! Sillon kun esikoista aloin odottaa niin en edes osannu ajatellakaan mitä se lapsen hoito/kasvatus voikaan olla, vaan mustavalkosesti mietin sitä miten ihana pikku vauva sieltä tulee.. Ihanuus siitä oli kaukana kun lapsella oli koliikki ja vuoden kestänyt korvatulehdus kierre, 1-vuotiaana todettiin astama ja sitä mukaan sitten on kerääntynyt yhteensä 14 ruoka-aine allergiaa.. Nyt sitten nuorempi alottanu saman, huutaa vaan koko ajan! En saa nukuttua aamulla enkä päivällä enkä todellakaan yöllä.. Mies ei auta mitään kun huitelee vaan baariessa tai muuten vaan sielä sun täälä eli oon ihan yksin. Lapset ja koti pitäis yksinään jaksaa hoitaa.. Kaupassa käynnit ja pyykin pesut.. Ja tähänkö sitten vielä kolmas lapsi... huhhuh. Mistä apua? Mikä nyt olis paras ratkasu tehdä...?
Ps. Raha tilanne aika surkee, saan äippärahaa kyllä tottakai mutta se nyt on ihan tikku paskassa kun minimillä mennään.. Sossusta ei tuu mitään koska "miehellä liian isot tulot" joopa joo, kun ei ne tunnu mihinkään riittävän kun on ryyppäminen sille paljon kivempaa.. auttakaa nyt joku, miten kannattais toimia, tuntuu etten pääse tästä mitenkään selville. Kiitos jo etukätee!
Ps. Raha tilanne aika surkee, saan äippärahaa kyllä tottakai mutta se nyt on ihan tikku paskassa kun minimillä mennään.. Sossusta ei tuu mitään koska "miehellä liian isot tulot" joopa joo, kun ei ne tunnu mihinkään riittävän kun on ryyppäminen sille paljon kivempaa.. auttakaa nyt joku, miten kannattais toimia, tuntuu etten pääse tästä mitenkään selville. Kiitos jo etukätee!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Täältä ei kannata neuvoa hakea, koska täällä liikkuu sellaista porukkaa jotka eivät osaa neuvoa antaa neutraalisti.
Ota yhteyttä neuvolaan ja kerro siellä tilanteesi.
Päätöksen joudut kuitenkin tekemään ihan itse. Mieti mitä jaksat, mihin kykenet jne...
Mihin tahansa ratkaisuun päädytkin niin voimia sinulle!
Unohda muiden mielipiteet siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Tee sellainen päätös mikä sinusta tuntuu oikealta, mutta kehotan sinua kuitenkin ottamaan yhteyttä neuvolaan jossa he osaava ohjeistaa sinua paremmin kuin minä, tai mahd. kukaan muu täällä aborttipalstalla.
Neuvolasta saat myös paremmin tietoa kuntasi palveluista kunhan muistat kysyä.
Niin se päätös on loppupeleissä vaan ja ainoastaan mun.. En haluis aborttia mutta en haluu enää yhtäkään ipanaa enää.. Tuntuu siltä että lapset on vaan pelkkä rasite ja este normaalille elämälle. Olen/olin masentunut ja ennen kun aloin toista lasta odottaa, käytin masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä. Myös muutamia huumeita oon "kokeillut" esikoisen syntymän jälkeen, mutta raskausaikoina en tietenkää ole mitään käyttänyt tai edes tupakkaa polttanut.. Mutta juon aika paljon, oikeastaan joka päivä 1-2 kaljaa tai siideriä välillä paljon enemmän. (en imetä lastani vaan korvikkeilla mennään) Vastuutonta se on mutta pidän kuitenkin siitä huolen että olen kykenevä huolehtimaan lapsista, normaalisti juon pari kaljaa siksi että saan unen päästä kiinni paremmin kun ei se oikeen muuten tule.. Tunnen itseni tosi huonoksi äidiksi, varsinkin kun nyt tätä kirjotan. Kaikki läheiset luulee että meillä on kaikki hyvin, vaikka todellisuudessa kaikki on päin persettä ja yhtä kaaosta joka päivä. Ärsyttää mun mieskin, nytkin se on jossain en edes tiedä missä! Kyllä alkaa pahasti tuntumaan siltä että teen sen abortin.. En kyllä todellakaan haluais, koska varmaan katuisin sitä joskus. Tosi moni kaveri on tehny abortin, ja mitä nyt oon kuullu siitä miten hirvee katumus ja syyllisyys ja masennus ja ties mikä siitä voi seurata, niin pelkään.. Pari kaveria monta kertaa itkeny ahdistustaan mulle siitä miten ne toivoo ettei olis ikinä sitä aborttia tehny yms.. Mutta nyt just tällä hetkellä se tuntuu hyvältä ulospääsyltä tästä tilanteesta.., tiedä sitten myöhemmin jos sen teen..
jos nyt jo tuntuu siltä että katuisit niin ehdottomasti EI kannata aborttia tehdä!! Sinuahan on varoitettu jopa kavereiden taholta, ja olet nähnyt mitä se heille on tehnyt!
Olisiko joku läheinen tai kaveri jolle voisit kertoa tilanteesta ja jolta voisit saada tukea ja hoitoapua, jos kerran miehestä ei nyt siihen ole? Asuvatko vanhempasi kohtuullisen matkan päässä? Muut sukulaiset?
Elämä ei kuitenkaan ikuisesti ole sitä mitä se on nyt kun lapset ovat pieniä. Yhtä hulinaahan se varmasti on, mutta siinä on omanlainen rikkautensa jota jotkut eivät koe koskaan. Onneksi olet kuitenkin vielä tosi nuori ja jaksavainen. Jonakin päivänä huomaat lastesi kasvaneen ja sinulla alkaa jäädä enemmän aikaa itsellesikin ja opiskella ehtii koko lopun elämän. Lapsesi, joka nyt elää jo elämäänsä kohdussasi, voi elää vain tämän kerran. Voisiko mikään opiskelu tai muu asia mennä hänen elämänsä edelle? Miltä sellainen ammattititteli tuntuisi kun muistaisi aina mitä sen eteen olisi uhrannut.. nauttisiko sen tuomista eduista?
Miltä tuntuisi muutaman vuoden päästä jos nyt tekisit abortin, kun lapsesi ovat isompia ja kaikki on jo fyysisesti helpompaa,.. ehkäpä miettisit silloin että sinulla voisi olla nyt kolmekin lasta, minkä näköinen, ikäinen ja luonteinen se kolmas olisi jne.? Tosiasiassa tulet miettimään tälläisiä varmasti loppuikäsi.
Kannattaa todella miettiä jaksaisiko nyt muutaman vuoden fyysisesti raskaampaa elämää, ja olla myöhemmin ylpeä itsestään että jaksoi ne vaikeammatkin ajat sisulla ja suurella äidinsydämellä,... vaiko kantaa lopun ikää henkistä taakkaa ja huonoa omaatuntoa asiasta jossa olisi voinut tehdä toisinkin..
..tiettyjä asioita yhteenlaskemalla asiat eivät ole kuten aloittaja kirjoittaa.
"Synnytyksen jälkeen meni 4 viikkoa enneko tuli ekat menkat ja sen jälkeen ei kuulunu enää niitä, ajattelin aluks vaan, että ne on vaan epäsäännölliset vielä. Sitten kun niitä ei ihan oikeesti näkynyt eikä kuulunut niin tein testin, vaikka en sinäänsä edes uskonut siihen että voisin olla taas paksuna. 2 viivaa silti sain!.... Ärsyttää ja suututtaa niin paljon nyt. En ymmärä miten näin voi käydä koska alotin e-pillerit sillon kun menkat synnytksen jälkeen tuli?"
Kuopus on 4,5 kk, synnytyksen jälkeen pillerit aloitettu, 4 viikkoa synnytyksestä. Sen jälkeen ei menkkoja eli raskausviikkoja taitaa sitten olla jo aikamoinen määrä kasassa...
"Myös muutamia huumeita oon "kokeillut" esikoisen syntymän jälkeen, mutta raskausaikoina en tietenkää ole mitään käyttänyt tai edes tupakkaa polttanut.. Mutta juon aika paljon, oikeastaan joka päivä 1-2 kaljaa tai siideriä välillä paljon enemmän. (en imetä lastani vaan korvikkeilla mennään) Vastuutonta se on mutta pidän kuitenkin siitä huolen että olen kykenevä huolehtimaan lapsista, normaalisti juon pari kaljaa siksi että saan unen päästä kiinni paremmin kun ei se oikeen muuten tule.."
Eli JOS tämä on totta, niin tämän raskauden aikana sitten olet juonut, säännöllisesti..
Ja lastenhoitoa, noinikin pienien, näiden juomisten ohella..huh,huh. Kannattaisi varmastikin neuvolan tms. lisäksi hakeutua hoitamaan itseään.
JOS tämä ei ole provoa, niin hakeudu nyt nopeasti ultraan, jos sinulla on olleet kuukautiset viimeksi 3,5 kk sitten (eli kuukausi synnytyksen jälkeen, kuten kerrot*)
Ihmettelen mikset tehnyt raskaustestiä jo huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa
ihan totta on kuule.. ja niin oon juonut varmaan nyt tänä aikana kun raskaana olen. sille ei enää voi mitään. En tehny testiä aiksemmin sen takia koska luulin että menkat synnytyksen jälkee on vaa epäsäännölliset vielä kuten jo kerroin. Ja koko testin tein vaan "huvin vuoksi" sitte tossa pari päivää sitten koska EN TODELLAKAAN uskonu että voisin olla raskaana TAAS!... ja en ole kertaakaan juonut itseäni känniin sinä aikana kun lasten kanssa olen ollut vaan niinkun jo sanoin niin usein sillon muutaman kaljan tai siiderin kun haluun nukkua kun ei se uni tule muuten.. kun se ainakin mua helpottaa huomatavasti siihe nukahtamiseen tai edes lepäämiseen. mutta nyt kun sain raskaudesta tietää niin en ole jounut.. JOS olisin tienny aikasemmin raskaudesta niin en olis juonut ollekaan. Olen tänään soittanut varannut ajan lääkäriin ja siinä sitten nähdään miten asiat on. Haluisin tehä abortin mutta toisaalta en. En tiiä..
kyllä toi sun kirjotus pisti miettimään todellakin... Tätä on vaan niin vaikea selittää että miltä musta nyt tuntuu. Haluisin vaan karata! silleen ettei tarvis ajatella mitään tai stressata mistään tai huolehtia lapsista, kodista ja kaikesta. Ihan tarpeeks huolenaihetta on jo nyt ja kun vielä kuvittelen tähän kolmannen pennun mukaan niin varmaan romahadan ihan täysin kun mulla ei oo oikeen ketään auttamassa.. moni kaveri erkaantu kummasti sen jälkeen kun ekan lapsen sain, ja ei mulla niiden kanssa oo oikeen mitään yhteistä enää. Pari hyvää ystävää on kuitenkin pysyny mun elämässä mutta niillä on oma elämä ja en edes jotenkin kehtaa pyytää apua emis. lastenhoidossa niiltä.. Joskus joku tulee käymään kahivlla tai soittaa ja kysyy kuulumiset, mutta siihen se aika pitkälti jääkin. Mun elämäni sijoittuu kodin, kaupan ja leikkipuiston välille. Mun mies varmaan pettää mua, en ihmettelis yhtään. Ite mietin aborttia sillonkin kun nuorempaa aloin odottaa mutta mies ei sitä "antanut tehdä". Halus että synnytän sen lapsen mutta kummasti sen jälkeen rupes muut jutut kiinnostamaan.. Varmaan katkeruus ja sen semmonen paistaa tästä mun kirjotuksesta läpi.. Oon huomannu että syytän aika pitkälti lapsiani tästä tilanteesta, vaikka rakastan niitä yli kaiken ja haluun olla se maailman_paras_äiti niille. Tuntuu vaa siltä ettei mikää onnistu ja kaikki on vaan niin turhaa ja masentavaa.. Haluaisin alkaa popsimaan niitä masennuslääkkeitä taas mutta niillä on mulle aika paljon sivuvaikutuksia niin en viitsi.. mieliala heittelee jo nyt ihan tarpeeks.
Niin ja mun vanhemmista: Isä on narkkari joka istuu telkien takana tällä hetkellä ja äippä alkoholisti ollut niin kauan kun minä muistan ja käyttää myös jotain kamaa tai ainakin ennen käytti.. eli ei oo niistä paljoo apua... :D
Sitten vielä tästä raskaudesta; yks juttu mitä pelkään ihan älyttömän paljon on synnyttäminen. Kummatkin synnytkset tähän mennessä menny tosi kehnosti ja jääny aikamoinen kammo. Esikoisen maailmaan tulo kesti yhteensä 45 tuntia ja sain ponnistella noin 2 tuntia ja imukupilla sitten autettiin. Toisen kohalla aika samalla meinigillä mentiin... Repeämät ollu tosi hirveitä kummassakin. vannoin eka synnytksen jälkeen etten enää ikinä siihe ryhdy ja en olis halunnutkaan.. Tietääkö joku että onkohan mitenkään mahdollista saada sektio synnytyspelon takia sitten jos tässä kaikki sujuu hyvin ja lapsen pidän?
hyvä päästä selvittelemään tilannetta neuvolaan, ja voisit kysyä vaikkapa paikkakuntasi äiti-lapsi kerhoja joissa olisi muitakin nuoria äitejä samassa tilanteessa. Saisit sieltä vertaistukea, uusia ystäviä ja ehkä ihan konkreettistakin apua jaksamiseesi. Neuvolasta myös varmaan selviää mahdollisuudet lastenhoitoapuun, jotta pääsisit välillä tuulettamaan ajatuksia pois kotipiiristä ja sitten jaksaa lastenkin kanssa taas ihan uusin voimin. Kerro siellä näistä aborttiajatuksistakin, ja ettet oikeasti haluaisi sitä, mutta koet olevasi jaksamisen rajamailla.
Vaikka nyt kaverit menevät omissa menoissaan ja tunnet jääväsi ulkopuoliseksi monissa nuoruuden jutuissa, joskus tulee se aika kun hekin ovat hankkimassa ja hoitavat ensimmäisiä lapsiaan ja silloin he kääntyvät aina ensin sinun puoleesi kysyen neuvoja ja apua. Silloin he katsovat sinua ylöspäin, arvostavat ja kunnioittavat sinua koska viimeistään ymmärtävät mitä sinä olet kokenut ja jaksanut, ja siitä voit olla syystä ylpeä!
Puhu myös synnytyspeloistasi neuvolassa, niitä voidaan työstää ja mahdollisesti helpottaa oikeilla keinoilla. Mutta käsittääkseni sektio on kyllä mahdollista saada pelkojen takia.
Tulin surulliseksi tuosta mitä kerroit vanhemmistasi. Toivottavasti äitisi ja kenties isäsikin vielä taistelee itsensä kuiville ja ymmärtää kuinka hieno tytär ja lapsenlapsia heillä on! Varmasti he kuitenkin sisimmässään ovat äärettömän ylpeitä siitä kuinka rohkeasti olet uskaltanut noin nuorena ottaa vastaan sen mitä hyvää elämä tarjoaa, ja taistelet sitekästi sen kaiken arjen pyörittämisen eteen. Itse haluaisin vastaavassa tilanteessa tukea kaikin mahdollisin tavoin tytärtäni. Ymmärrän että nuori ihminen haluaa välillä omaakin aikaa, olenhan itsekin ollu joskus nuori äiti.
Asiat varmasti järjestyvät ja selkiytyvät kunhan nyt otat yhteyttä neuvolaan, ja saat apuja tilanteessasi. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja päätöksesi on myönteinen lapsesikin kannalta! Onnea matkaan :)
että muutama juoma silloin tällöin vielä mitään vaurioita olisi lapsellesi aiheuttanut! Joten en olisi sen suhteen huolissani, kunhan et nyt enää ota yhtään :) Jospa alkaisit harrastaa reipasta ulkoilua iltaisin niin sekin voisi auttaa nukahtamisessa ja on terveellistäkin, sinulle ja masuasukille!
Kiitos tästä kivasta kirjotuksesta. mulle tuli ihan parempi mieli kun luin sun kirjotuksen. Jotain siinä vaan oli mikä sai oikeestaan tunteet pintaan ja aloin vähän itkemäänkin... Oon kyllä toooooooosi väsynyt tähän. En olis osannu kuvitellakaan itteäni tämmöseen tilanteeseen. Moni frendi aina puhuu miten raskasta ja ahdistavaa se oli kun piti päättää siitä pitääkö lapsen vai abortoiko sen. nYT ymmärään mitä ne tarkotti. Haluasin niin kovasti pitää lapsen mutta tuntuu siltä etten vaan pysty siihen! haluaisin että kaikki olis hyvin ja elämä mallilaan niin tulevalla lapsellanikin olis ehkä parempi olla... En mä kyllä aborttiinkaan pysty, en todellakaan missään nimessä. Kun kaks lasta jo maailmaan tuonu niin pahaa tekee kun mietin että nyt tappaisin semmosen.. Mun oma äiti sai mun isosiskon kans tosi nuorena 17-vuotiaana. Mun sisko on mua 4 vuotta vanhempi. Aina kun olin pieni niin sisko hoiti mua ja piti huolen musta kun äiti vaan juos baareissa ja ryyppäs melkeen kaikki rahat. Muistan kun oli jotain 4-5-vuotias kun miellä kotona kävi tosi usein jotain miehiä jotka kanto meijän kodin tavaroita pois. Äiti oli myyny ne jotta se sais rahaa. Se myi myös mun pinnasängyn ja jouduin aina nukkumaan siskon vieressä. Moni ei varmaan osaa kuvitellakaan sitä miltä pienestä (ja miksei isommastakin) lapsesta tuntuu se, kun ei oo äitiä tai isiä jotka pitäis huolta, tekis ruoat, kysyis miten meni koulupäivä, peittelis illalla nukkumaan ja välittäis ja rakastais. tai no, kyllä mun vanhemmat mua ja mun sisaruksia varmaan rakastaa, mutta niillä nyt on omat ongelmat. Ei kai sille voi muuta kun yrittää ymmärtää. Mä olin 9-vuotias ja mun sisko 13-vuotias kun jouduttiin lastenkotilaitokseen. Mulla on myös pikkuveli joka oli tuolloin 3-vuotias ja se pääs sillon sijaisperheeseen. Laitoksessa asustelin 15-16-vuotiaaseen saakka kunnes siis aloin esikoista odottaa ja muutin mun miehen kanssa yhteen. (niin siis mun lapsilla jokaisella on sama isä eli mun mieheni). Saatiin nopeesti vuokrakämppä yksityiseltä ja mun jälkihoitosopimuksella saatiin just pyykinpesukone, lasten rattaat, turvaistuin yms. tollasia käytännön juttuja. haluisin vaan takas siihen "huolettomaan" aikaan kun mulla oli kaikki suht hyvin varsinkin mun miehen kanssa. Äitiä ja isää nyt en kovin mielellään tapaakaan, koska lapsuudesta on jääny niin sanoinkuvailematon katkeruus ja luulen ettei se koskaa häviä mihinkää. Ehkä mun lapsuus vaikuttaa siihen mikä ite olen, tämmönen masentunut teiniäiti jolla elämä ei oikeen loista. Nyt en kaipais mitään muuta jonkinäköstä vapautumista tästä kaikesta! just sitä ettei tarvis edes miettiä mitään, esim, mitä syldään huomenna tai vaikka miten edes jaksan huomenna. vai jaksanko ollenkaan. Kiitos kuitenkin kivasta viestistäsi! :)
sähän kerroit aloittaneesi heti neljän viikon kuluttua synnytyksest ne e-pillerit. Et sitten yhtään ihmetelly kun ei tullu taukoviikolla vuotoa? Eihä se synnytys enää vaikuta hormonitoimintaan kun pillerit otetaan käyttöön.
Mitkä pillerit sulla oli käytössä?
Muutama juoma silloin tällöin?No ei kirjoittajan mukaan niitä juomia ole ihan muutama ollut jos joka pv. on otettu.
Miten kahden laspsen äiti voi harrastaa iltaisin reipasta ulkoilua jos (en tiedä hoitaako) mies ei hoida muksuja sen aikaa? "Mies ei auta mitään kun huitelee vaan baariessa tai muuten vaan sielä sun täälä eli oon ihan yksin. Lapset ja koti pitäis yksinään jaksaa hoitaa.. Kaupassa käynnit ja pyykin pesut.."
arkea johon vain kaivattaisiin apua ja omaa aikaa silloin tällöin.
Miksei lasten kanssa voi lähteä ulos? Eikö mies voi vahtia lapsia edes sen aikaa että pääsisi iltalenkille omissa oloissaan?
alkuvaiheessa ne pahimmat vammat tulee, ikävä kyllä.
" on hyvin
epätodennäköistä21.9.2009 16:31
että muutama juoma silloin tällöin vielä mitään vaurioita olisi lapsellesi aiheuttanut! "
läpi raskauden ja silti lapsia syntyy terveenä.
Tietenkään mitään turvallista määrää ei ole, mutta jos silloin tällöin satunnaisesti on ottanut pari juomaa, ei edes päivittäin, eikä kännejä, niin kuinka suuri todennäköisyys on että se on vaurioittanut lasta?
niin lapsi ei synny terveenä. Ne vauriot voivat näkyä vasta myöhemminkin. Täyttä sontaa taas syötät.
todisteleppa sitten ennenkun mutuilet... (muista myös ettei tässä puhuttu päivittäisestä kännäilystä..)
tottakai ihmettelin sitä kun ei vuotoa tullut. mutta vaan sen verran ihmettelin ettein jaksanut/halunnut kiinnittää siihen enempää huomiota koska en missään nimessä edes halunnut ajatellakaan sitä että jos olen taas raskaana.. Ehkä mä olen vaan vähän tyhmä...
Alotin Yasminelle-merkkiset pillerit mutta en oo niitä enää sen ekan laatan jälkee syöny. koska ei oo menkkoja ollu. Aikasemmin mulla on ollu Yasmin, Mercilon, Minulet, Marvelon, Diane Nova ja Trikvilar -merkkisiä pillereitä käytössä ja ehkäsyrengasta oon kokeillu mutta mikään noista ei oo mulle sopinut. Tuntuu että kaikista hormooni ehkäisy on mulle vaan pelkkää haittaa.....
kerrot että aloitit pillerit 4 viikkoa synnytyksen jälkeen ja nyt kerrot että söit vain yhden laatan, eli 3 viikkoa. Mitä te sen jälkeen käytitte ehkäisynä??
Miksi et tehnyt testiä kun taukoviikolla ei vuotoa tullut? Jätit vain pillerit sitten pois...
Onko sinulla aavistustakaan että oletko raskautunut niiden pillerien käytön aikana vai myöhemmin? Tiesit kaiketi että jos taukoviikon jälkeen ei aloita uutta laattaa, niin e-tehoa ei enää ole.
Sinullahan voi olla raskausviikkoja kasassa vaikka kuinka ja monta!
No, _jos_ tämä nyt ei ole provo niin onneksi olet menossa lääkäriin.
Ja ihan jatkoa ajatellen, asiat ei hoidu siten että laittaa pään pensaaseen, eli tapauksessasi se testin tekemättömyys on ollut sitä. Ei se asia siitä muutu vaikka sen sysäisi pois ajatuksistaan
ja jotkut
juo... 22.9.2009 09:02
läpi raskauden ja silti lapsia syntyy terveenä.
että paljonko.
ettei ne asiat hoidu sillä että laittaa pois päiväjärjestyksestä. Jotkut ihmiset kuten minä kuitenkin varmaan kokee sen kaikista helpommaksi... ja ihan btw sen jälkeen kun "lopetin" ne pillerit niin seksiä ollaann harrastettu tasan 2 kertaa koska ei ukkoa näy kotona ja mua edes huvita! kerran keskeytetynä ja toisen kerran kortsun kanssa. tiedän ettei keskeytetty yhdyntä ole ehkäisy keino mutta kai siinä on vähän pienempi mahdollisuus tulla raskaaksi.. Joo lääkäriin oon menossa tän viikon torstaina.. voikohan olla mahdollista että oon tullu raskaaksi jo ennen sitä kun synnytksen jälkeen alotin ne pillerit? eli siis ennen sitä kun ekat menkat edes tuli... kun mulla ekassa raskaudessa tuli ainakin 2 kertaa valemenkat ja olin sillon jo viikolla 16 raskaana kun eka ultra tehtiin... Nyt mua pelottaa entistä enemmän jos tämä lapsi onkin jotenki vaurioitunut.. tiedän että tein tyhmästi kun en ajatellut raskauden mahdollisuutta yhytään aikasemmin yms yms yms.... Mutta saa nyt nähä sitten
"Miksi et tehnyt testiä kun taukoviikolla ei vuotoa tullut? Jätit vain pillerit sitten pois..."
kerroin jo miksi en tehny testiä... Omaa tyhmyyttä joo mutta minkäs sille enää voi.
Kävin eilen lääkärissä ja ultrassa myös. Olen nyt viikolla 18 2 ja hedelmöitys on tapahtunut siis melkein heti synnytyksen jälkeen. Kun lapsi syntyi toukokuun 14 pv, niin heti kesäkuun alusta asti olen ollut raskaana. Joka tarkoittaa siis juuri sitä että ne e-pillerit alotin vaikka raskaana jo olin... Kaikki näytti kuitenkin iha normaalilta ja hyvältä sielä masussa ja ajattelen jo ehkä ihan vähän positiivisemmin tätä. Johtuu varmaan siitä kun sielä kohdussa tosiaan on jo jotain. Ihmettelen vaan miksei mun maha näy yhtään, koska edellisissä raskauksissa se on alkanu näkymään jo siinä 7-9 viikolla. Turvotusta se kyllä varmaan on ollut, mutta oon kyllä pienikokoinen ihminen ja hoikka niin sen takia varmaan mulla on maha kasvanut loppupeleissä iha järkyttävän kokoseksi. tai no on mun lapset syntyessään ollu isokokosia, 4,2kg ja 4,5kg.
Haluasin nyt tyttölapsen.... Laskettu aika on 24.2 että sitä odotelessa. Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ja minä tästä vähän virkistyisin..:)
paljon onnea sinulle/teille, jaksamista ja kaikkea hyvää jatkossakin!! :)
saatiin ihan _päivälleen_ se raskauden kesto???
Keskustelitko lääkärin kanssa tästä:"Mutta juon aika paljon, oikeastaan joka päivä 1-2 kaljaa tai siideriä välillä paljon enemmän. (en imetä lastani vaan korvikkeilla mennään)" Eli olet koko raskausajan juonut päivittäin, useimmiten vähän, välillä paljon enemmänkin.
Nuo alkoholi aiheuttamat vauriot eivät läheskään kaikki tule missään ultrassa esille, jotkut tulevat vasta vuosia lapsen syntymän jälkeen, esim. oppimisvaikeudet ym.
Saathan nyt sitten apua masennukseesi ym?
Jaksamisia, voimia sinä tulet tarvitsemaan.
ja VOIMIA tulevaan! :))
Varmasti pärjäät ja olet tähänkin asti pärjännyt... masennukseen on tosiaan hyvä saada ajoissa apua, kerro neuvolassa tunteistasi kun menet sinne... usko tai et, mutta et ole tosiaan ainoa äiti tässä maailmassa jolla on tuollaisia tuntemuksia! Et ole yksin!
Kirjoittele jos haluat: [email protected]
Kyllä pystyy kattomaan ihan päivälleen sen keston. Mulla on aina kerrottu ihan päivän tarkka raskaudenkesto aikasemminkin. Esim. esikoisen kanssa 15 3 ja toisen 7 4... Eikä siis pelkästään mitään 15 ja 7. Ekassa ulrtassa siis.. En tiedä miten ne sen pystyy tehä, kai ne vertaa sitä sikiön kokoa ja kehitystä viikkoihin. Jo jostainhan sitä raskautta täytyy pystyä seuraamaan. Ja jostain se laskettuaikakin pitää keksiä.