Heipähei! Tarvitsen nyt apuja..ku mikää ei näytä onnistuvan..elikkä minulla on 2 koiraa..kohta 2v 45kg sekarotuinen uros joka kulkee erittäin hienosti hihnassa..ei vedä..toisin kun tämä minun narttu welsh corgi cardican(1v) joka laittaa mun kädet iha maitohapoille..vauhtia riittää vaikka kuinka paljon..ei auta vedonestovaljaat..ei kuristuspanta eikä todellakaan kuonopanta..kuonopannassa se sekoaa täysin ja räksyttää ku mikäki..yrittää lähtee jokaisen liikkuvan perään.. pyörät ja autot ne vasta kivoja on ku haukkuen lähtis hirveellä vauhdilla jahtaamaan! ei ole siis kiva lenkkeillä kahden koiran kanssa ku toinen vetää ties minne suuntaan..apuja tartteen kiitos!
Vetäminen!
stressaantunut82
12457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei
ensiksikin, yhden kanssa lenkille, ei molempia samalla kertaa.
Jos nyt vastaat, ettet ehdi, niin minä kysyn, "miksi otit toisen koiran?" Eikö yksi riittänyt?
Vetämisen lopettamiseen kuluu aikaa. Aina kun hihna kiristyy, pysähdyt ja katselet taivaalle ja huokailet niin kauan kuin koira löysää hihnan, sitten taas matkaan.
Toinen mahdollisuus on vaihtaa suuntaa joka kerta hihnan kiristymisen jälkeen eli siksaksia vaan jatkuvasti kouluuntumisen ajan. Riippuu koirasta miten pian oppii.
Kirjastosta C.Tennant "Koirien käytöskoulu"-niminen kirja, siinä nämä ohjeet.
Naisten neuvvoja ei saa kuunnella, naiset ei osaa ja tiedä koirista. Osta koirakuiskaaja kirjoja ja dvd, sit tiedät koirista.
Kyllä aikaa on yllinkyllin..^^ ja tämän narttu corgin otin siksi koska halusin pienen koiran ja siitä on myös iloa urokselle..ovat parhaimpia kamuja..joten ei mielellään jää kotia odottamaan ja katsomaan kun erikseen mentäisi lenkille..
Lähdet nyt ensin lenkkeilemään molempien koirien kanssa yksin. Näin myös oma suhteesi molempiin koiriin paranee, kun saatte hieman "alone time".
Pysähtely on yksi keino vetämisen lopettamiseen, kääntyily toinen. Tapoja on muitakin, ja niitä löytyy erilaisista koirankoulutuskirjoista. Suosittelen lämpimästi Tuire Kaimion kirjoja.
Lenkillä kannattaa pitää alkuun nameja mukana, ja kun koira kävelee nätisti, kehuja, ja kun ottaa kontaktia, nami. Vaadi koiraa kuuntelemaan, ja palkitse se hyvästä käytöksestä.
Muista, että minkä tahansa tavan valitset, joudut toistamaan asioita MILJOONA kertaa, ja kärsivällisyytesi tulee olemaan koetuksella. Juju on siinä, että joka kerta kun remmi kiristyy, toimit samalla tavalla (pysähdyt tai käännyt)
Kun vetäminen on saatu loppumaan, voit käydä molempien koirien kanssa yhdessä lenkillä, mutta muista myös käydä niiden kanssa kahdestaan välillä... näin sinä olet se johon ne oppivat luottamaan ja tukeutumaan, ei toiseen koiraan :)
kaikki koirat eivät "tottele" namia vaan auktoriteettia
Mun koira ainakin ymmärtää kun sanon sille että "prkl, nyt et kyllä vedä tai..." ja sitten tietysti kun namia heiluttaa edessä, niin tottelee mysö sitä namia, sekin osaa käskeä.
Hoh mitä juttuja taas.
Meillä siis samanlainen energiapakkaus pienessä koossa! Aluksi yritimme opettaa olemaan vetämättä pysähtymällä, joka tuotti vain hieman tulosta. Kun vaihdoimme taktiikan kääntymiseen, alkoi vaikutukset näkyä jo yhden lenkin aikana :) Teen siis niin, että kun hihna kiristyy, käännyn vastakkaiseen suuntaan. Kun koira on sivullani, palkkaan sen. Pikkuhiljaa pidensin matkaa, jonka se joutuu vierellä olemaan. Varmaan yksi syy, miksi se oppi näin nopeasti on sen 5kk:n ikä.
Parhaimman keinon löydät kokeilemalla, mutta lenkit on ehdottoman tärkeä tehdä yhden koiran kanssa! Ja unohda samantien kaikki krumeluurivälineet, ne ei selvästikään toimi. Cardit on fiksuja koiria, ne saa kyllä opetettua kulkemaan nätisti :)
Taikasana on PERTTI VILANDER. Meillä 2v hurtta, joka tuli meille vajaa puoltoista vuotiaana. Oli kouluttamaton ja luullut koko siihen astisen elämänsä olevansa johtaja, ei peruskäyttäytymistä laisinkaan.... Meillä alkoi keinot loppua ja kaiken maailman koirakouluihin pistettiin rahaa. Kuukaustolkulla niitten ohjeitten mukaan yritettiin saada hullua vetämistä pois, vaan mikään ei tehonnut.. Oltiin jo melkeen totuttelemassa ajatukseen, että koira nyt sitten vaan vetää ja räksyttää kaikelle hamaan hautaansa saakka.
Sitten mentiin Pertti Vilanderin koirankorjausklinikalle. Hänen ohjeidensa mukaan YHDESSÄ VIIKOSSA koira lakkasi vetämästä. Melkein itkin ihanuutta :)
www.koiraneuvola.fi
Suosittelen lämpimästi ja koko sydämestäni......
..... tulipa tästä mainos................. :)
ollaan kitiskalla käyty (pertin kouluttama ongelmakoirakouluttaja) ja molemmat koirat lopetti vetämisen noin vartissa eivätkä sen jälkeen ole vetäneet.
Joo tosiaan olen kokeillut tuota että kun corgi alkaa vetää vaihdan suuntaa..mulla ollut hihna vyötärölle sidottuna ja sitten aina kääntynyt kun alkanut vetää.. ja kyllähän parin kääntymisen jälkeen koira tajusi että mitä ihmettä mä oikee teen.. :D sen jälkeen katto aina mua sivusilmällä ku käveli eteenpäin.. :D elikkä parempaan suuntaan mennyt..:) tosin tuo taas ei onnistu jos isompi koira on mukana..
suosittelen Caesar Milan:in suunnittelemaa Illusion- pantaa (saa tullitta tilaamalla USA:sta), sillä oma vetokoiramme fiksaantu jo ekalla talutuskerralla, aivan uskomatonta!
Hommatka vaan flexi-taluttimet koirillenne pennusta saakka ja antakaa sen kulkea kilometri EDELLÄNNE ja mihin suuntaan vaan hän haluaa. SIlloin koira huomaa että hän on johtaja ja kun pikku pentu kasvaa isoksi niin olet turvallasi ja loukkaat itsesi saatikka koirasi kun saa juosta pitkällä.
Tämä viesti ei ole ketjun aloittajalle vain yleensäkin flexin/pitkän hihnan käyttäjille. Meille tuli koira joka oli ikänsä (yli 10 vuotta) annettu juosta miten haluaa flexissä ja oli aikamoinen koulu meillä että saatiin veto loppumaan.
Ensin yritettiin pysähtelyä tms eri keinoja pitkään, mutta ei tulosta kovin paljoa. Sitten kuonopantaa joka auttoi paljon sekä Cesar Millanin oppeja. Nyt olemme siinä pisteessä että koira kulkee meidän takana vapaana ja jos yrittää kiilata vähänkään ohi se palaa vaan sormia napsauttamalla omalle paikalleen taaksemme.
SIlloin kun lähdemme jo ulos niin koira ei saa mennä edellämme ulos. Nykyään se odottaa istuen ja tulee viimeisenä ulos perässämme. Joskus jos innoissaan yrittää ohi niin ei tarvitse kuin katsoa koiraa tietyllä tavalla niin se jo ymmärtää vinkin ja istuu odottmaan ilman että sanon "istu". Kommunikointimme on hyvin vähäeleistä ja hiljaista. Olen huomannut että välillemme on muodostunut syvä ymmärrys ja rauhallisuus. Luotan koiraani ja se minuun, tämän antoisampaa suhdetta täytyy hakea!
Tsemppiä koirankoulutukseen kaikille :)