Luulin että se olit sinä

tämän runon kirjoittaja ainakin osaa
tämän taiteen lajin.

Riipaiseva teksti !

Tuntui ensin kuin se olisit ollut
Sinä, koka minussa kiersit ja tunnustelit,
aloin toipua jostain kaukaa tulevasta
kaipuusta ja ikävän kosketuksesta.

Toivoin, että tunnistaisin sinut
niin pitkän ajanjakson takaa ja että
olisit palannut, tullut takaisin sanomaan
kuin aina ennen, ennen poistumista.

Koetin kohdata sinua, saada yhteyden,
ettet oli vain hetken muukalainen minussa,
jäisit taas pysymään. Puhuisit Rakkaudesta,
siitä kuinka se hyväilee epätodellisenakin.

Sitten minuun tuli kuitenkin taas
äänettömyys, se sama, jonka jo kerran
jätit ja aloin taas suojella itseäni ja osoittaa
ettei mikään tunnu missään, tuskassanikin...

aina sinä teet saman, sinä
ikäväni Rakastettuun..

http://www.youtube.com/watch?v=W8SbPkjQBWE&feature=related

Kiitos Runostasi.

Muistot Rakkaudessa ovat kuin
mahdollisuuksia elää hetket uudestaan.

Käydä lävitse, mikä kerran oli Rakastamista.

Ja äänet Rakkauden hyväilyjä.

Niitä, niitä vain tarvitsee toisinaan.

Rakkausrunosi joka kertoi erityisellä
tavalla ja tekstillä kauniin tarinan.

Tekstisi oli persoonallinen ja
syvältä Sinusta tuleva.

Tykästyin tyyliisi ja tähän
Runoon. Minusta todella Hyvä ja sisällökäs Runo.

Aurinkoa ja iloa koko päivääsi.