Meillä 8kk poika on alkanut yöllä itkemään ihan hulluna ja yleensä kestää nooin 2h... Viime yönä valvottiin 3h. Ei auta ottaa viereen, huuto vaan yltyy, sylissä huuto vähenee, mutta ei lopu kun ehkä hetkeksi. On väsynyt, mutta ei vaan nukahda uudestaan. Tätä kestänyt noin viikon, aikaisemmin riitti tutin laitto ja unet jatkui. Korvat oli tänään lääkärissä kunnossa. Nälkää ei ole, muutenkin huono syömään ja viime yönäkin heräs 24.00. Ei ole syönyt 5kk yöllä enää ja saa 5 ateriaa päivässä. Onko vinkkejä??? Nyt on käynyt niin parinakin yönä että kun ei hermot kestä niin on nukahtanut lopulta huutoonsa... Ei kiva!
Mikä *piip* avuksi???
.......
22497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kokeile yhenä iltana antaa nukkumaan käydessä esim. panadolia (siis sitä lapsille, tuon ikäisille tarkoitettua) ja katso onko eri meininki. jos on, niin silloin johonkin koskee, eli vaikkapa ikeniin :D
jos tämä ei auta, niin voisiko kuitenkin olla niin, että vauvalle tulee nälkä yöllä? kokeile tuhdimpaa iltapalaa.
Joillain vauvoilla eroahdistus ilmenee öisin todella rajuna, joko itkuna tai jatkuvana rinnallaolemisella (jos vauva on imetetty). Öisin kun ei ole mitään muuta puuhaa, niin silloin vauvakin ehtii nukkumisen lomasta myös miettiä sitä, onko äiti vielä tallella vai ei :)
Moni on saanut tilanteeseen vähän helpotusta sillä, että on päivisin tehostanut vauvan kanssa sylittelyä (ja imetystä), jolloin yöt voi vauvakin rauhoittaa nukkumiselle. Eipä tuon kokeileminen mitään ota jos ei annakaan... :)
Tsemppiä!
ei kyllä särkylääkkeitä anneta turhan takia.
no älkää antako sitten, mutta munkin mielestä se olisi ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Yhden kerran lääkkeen antaminen ei vahingoita lastasi kuitenkaan. Ja jos se vaikka auttaakin. Onko se turhaan sitten annettu jos toista sattuu?
Alkuperäinen vastaa. Panadolia annettu kahtena yönä, ei mitään vaikutusta eli en usko että kivusta itkee. Hampaita ei ainakaan näy tulevaksi, kaksi on tullut aikaisemmin, nyt ei edes ikenet pullota mistään. Nälkä ei lapsella ole, oksentaa liiat pois jos yrittää antaa enemmän. Tuhdimpaa en tiedä kun kaurapuuro hedelmäsose ja päälle 150ml maitoa... Ja tosiaan tunnen jo poikani, nälkä ei ole.
Kai se sitten jotain eroahdistusta on, poika vaan viihtyy lattialla isoveljensä kanssa niin hyvin, etten muuten vaan viitsi sylissä kantaa. Kai se sitten jossain vaiheessa ohi menee... Huoh!
Kyllä sä tunnet jo vauvasi vai mitä ja eroahdistustahan tuo on. Aika oleellista on, että missä se vauvasi nukkuu yöllä kun noin alkaa huutaa? Mitäs jos tekisitte pinnasängystä sivuvaunun. Aina kun vauvasi herää yöllä,hän huomaa, ettei ole yksin ja sunkaan ei tarvi nousta ylös sängystä. VAuva voi myös oppia siihen, ettei tarvitse alkaa itkee ja huutaa täysiä, koska olet jo lähellä. Jos vauvasi säikähtää yksinolemista ja itku jää päälle, vaikka tuletkin lähelle.
Eli ehkä kannattais miettiä nukkumisjärjestelyjä? Eroahdistus voi kestää jopa 2 vuotiaaksi.
Ei mulle kiitos mitään perhepetisontaa tai sivuvaunulöpötystä!!! Kyllä mä myös tiedän mikä meidän perheelle sopii ja mikä ei. Tilanne ei ole vauvalle todellakaan uusi, on nukkunut alusta asti omassa sängyssä ja omassa huoneessa 2kk asti. Jos ollaan jossain yötä niin että vauva nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa niin siinä ei sitten nuku ketään kunnolla. Ei vauva eikä vanhemmat. Vauva herää heti kun kylkeä kääntää saatikka lähtee vessaan tms. Eli mikä sopii teille ei sovi todellakaan kaikille muille. Jos kyseessä on eroahdistusta, niin ei se vauva siihen itkuun kuole tai mitään traumoja sen kummemmin saa. Kyselinpä vaan vinkkejä, mitä muuta mahdollisesti voisi olla ja millä auttaa. Kiitos siis tästä vinkistä vaikka kovin koppavasti sen ilmaisitkin! Tätä emme kuitenkaan tule siis kokeilemaan.
kuuntele sit sitä huutoa 2 vuotiaaks saakka. Sen jälkeen kun lapsi osaa tulla pinnasängystä itse pois (eli noin 1,5-2 vuotiaana), varautukaa siihen, että se lapsi tulee peloissaan joka yö teidän sänkyynne jopa ala-asteikään saakka. Koska tuosta huutamisesta hänelle jää pelon tunne öisin eikä se karaistamalla siitä lopu vaan pahenee. Ja tuossa iässä alusta saakka lähellä nukkuneet taas sopeutuvat nukkumaan jo erillään. Eli jos alussa antaa sen vauvan tarvitseman läheisyyden, niin se kasvattaa itsenäisyyteen. Se on luontainen tarve. On luonnotonta eristää noin pieni yksin omaan huoneeseen, varsinkin, kun joutuu huutaa ja pelkää joka yö. No kukin tyylillään, mutta voisit vähän myös miettiä lapsesi tarpeita ja suhtautua asiaan avarakatseisemmin.
Tämä pikku poikanen ei satu olemaan meidän ainut lapsi ja kaikki on pienistä asti nukkuneet omissa huoneissaan... Eikä kuule kenelläkään ole minkäänlaisia uniongelmia. Jotain pientä huutoa, mutta nopsaan ovat tottuneet jäämään omaan sänkyyn. Eikä kukaan ole juossut meidän sänkyyn yötä myöten! Vittu kun mua suippii tollaset jurpot, jotka tuputtaa sitä omaa toimintatapaansa oikeiksi. Kun kerran kirjassa näin lukee niin näin se silloin on! Ei helvetti, oletko koskaan kuullut yksilöllisyydestä, edelleen, mikä sopii jollekin lapselle, ei sovi välttämättä toiselle. Helvettiäkös sä tiedät jääkö tuosta huutamisesta pelontunne mikä vaan pahenee?!?!?!?!! Jos sulla on lapsen kanssa tällainen kokemus, niin jospas se johtuis jostain ihan muusta kun siitä että yöunet nukutaan eri huoneissa. Ja kyllä vauva meillä saa läheisyyttä aina kun haluaa, mutta minä opetan lapset siihen, että yöllä nukutaan, ei seurustella ja leikitä. Niin kuin ensimmäisessä viestissä kirjoitin, oltais kyllä otettu viereenkin, mutta kun huuto vaan yltyi siitä. Mitäs neropatti tähän sanoo? Niin että antaa huutaa vaan kunhan on lähellä...
Niin, kaikki ovat yksilöitä. Onko sun niin vaikea hyväksyä, että toimintatapasi vanhempien lasten kohdalla ei pädekään tähän kuopukseen? Kun kaikki ovat yksilöitä. Jos vanhemmat lapsesi jäivät mukisematta sänkyihinsä eivätkä juuri ole itkeneet, niin eihän se tarkoita sitä, että kuopus olisi samaa maata. Satun ammattini puolesta tietämään, mitä voi seurata siitä, jos vauva ennen aikojaan pakotetaan olemaan yöllä yksin ja mitä siitä seuraa, jos vauva joutuu huutamaan joka ikinen yö pelkoaan. Kirjoitit, että olisitte ottaneet kyllä viereen, mutta ei auttanut. Sitä vieressä nukkumista pitääkin jatkaa parisen viikkoa, jotta vauva oppii siihen, että herättyään hänen ei tarvitse huutaa eikä itkeä, koska äiti on jo lähellä. Kylkikyljessä ei tarvitse nukkua, sivuvaunu ajaa saman asian. Kokeilemisen arvoinen asia tuo. Perusluottamus rakennetaan jo vauvana. Itselläni on sellainen kokemus, että vauvan ei tarvitse huutaa minuuttiakaan öisin eikä edes taaperona huutanut. Kun ei ole mitään syytä siihen. Suurin syy on pelko ja yksin oleminen, joka ei vain ole vauvoille ja pikkulapsille luontaista yöaikaan.
No sanotaan nyt näin, että mun maalaisjärjellä toteutetun toimintatavan jälkeen poitsu on nyt nukkunu niin, että edellisyönä valvoi vaan puolisen tuntia ja viime yön nukkui ihan kokonaan ja heräsi aamulla iloisena ja pirteänä omana itsenään omasta sängystä, omasta huoneesta. Eipä taida kovin traumatisoiva kokemus olla se, että joutuu pari yötä sitten huutamaan siellä sängyssä kun äiti ei ota viereen! Nyt muistan ne muutamat yöt esikoisen kohdalla, kyllähän hänkin vähän huusi. Mutta tätä samaa menetelmää käyttäen olemme kaikki saaneet nukkua sen jälkeen yöt oikein hyvin, paniikkia ei tule jos hieman havahtaa omassa sängyssä keskellä yötä. Joten virittele sinä sivuvaunuasi ja valvo ja lue kirjasta neuvoja, me nukutaan heti kun kuopus tässä antaa periksi, ellei ole jo siihen oppinut, että yöllä nukutaan eikä leikitä ja hyssytellä!:)
oloinen..Ei se sinunkaan oma sänky ja oma huone sovi kaikille kuten ei perhepetikään.
No, mun ei ole tarvinnut valvoa öisin yhtään, kiitos meidän nukkumisjärjestelyjemme. Olen täysin varma, että omassa huoneessa nukkuessaan vauvamme olisi huutanut joka yö miljoona kertaa ja olisin jo pystyynkuollut pelkästä ravaamisesta huoneiden välillä öisin.
Aluksi vauva nukkui vieressäni parisängyssä seinän puolella, sen jälkeen siirtyi ongelmitta lastensänkyyn, joka on makuuhuoneessamme. Vauvana herättyään ei koskaan huutanut, vaan lyhyt imetys riitti ja molemmat nukahdimme minuuteissa uudelleen. Myöhemmin ei tarvinnut tehdä mitään toimenpiteitä, koska vauva osasi itse laittaa tutin suuhun tai tulla tarvittaessa lähemmäs minua. Emme ole koskaan joutuneet valvomaan, kävelemään, kantamaan, hytkyttelemään tai leikkimään yöllä. Emme ole koskaan joutuneet ravaamaan toiseen huoneeseen keskellä yötä, meidän ei ole tarvinnut kaataaa huutavaa lasta sänkyynsä kerta toisensa jälkeen, meidän ei ole tarvinnut notkua pinnasängyn laidalla selkä vääränä ja kiristellä hermoja. Meidän ei ole tarvinnut jättää lasta yksin huoneeseensa huutamaan - ei yöllä eikä illalla. Nukkumaanmenot eivät koskaan ole olleet tuntikausien taistelua ja huutoa.
Yöllä meillä nukutaan ja hyvin - eikä kukaan joudu huutamaan eikä valvomaan, ei vauvana eikä taaperona. Kiitos nukkumisjärjestelymme olemme välttyneet kaikelta siltä sonnalta, mistä suurimmassa osassa perheitä kärsitään.
Oisko niin että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa? Syyllisyyttä tunnetaan usein silloin, kun tietää sisimmissään toimineensa väärin. Ja sitten puolustellaan kovaan ääneen ja ärhäkästi.
Joo mä muutun ärhäkäksi kun joku arvostelee meidän toimintatapoja ja tuputtaa omaansa, vaikka kuinka kirjoitin että se ei meille sovi! Ja nimenomaan toi vammanen arvostelu, että mitä meidän lapsesta nyt tulee ja miltä hänestä tuntuu kun nyt tehdään niiiiin väärin!
No kuule hyvä teille. Niin kuin jo asian mielestäni ilmaisin, ei perhepeti tai samassa huoneessa meille sovi, sillä meillä on vanhemmat niin herkkäunisia että sitten mä valvoisin koko yön jos lapsi meidän vieressä nukkuis. Ja edelleen, jos lapsi nukkuu samassa huoneessa, herää hän meidän kääntyilyyn, varsinkin kun miehellä on selkäsairaus jonka vuoksi kääntyminen tapahtuu usein ja on erittäin kuuluvaa ja raskasta!
Eli edelleen, mikä sopii teille ei sovi välttämättä muille ja toisinpäin! Viime yö meni myös ihan hyvin meillä jo, eli ongelma meni nähtävästi nopeasti ohi!:)
kysyn ihan uteliaisuudesta, että miten ihmeessä pystyt nukkuu miehes vieressä, eihän hänkään hiljaa nuku?!??????
Meitä ei olekaan silloin kolmea siinä. Eli siinä tulee vastaan tila! Ja meillä vauva myös höpöttelee yöllä yksinään, nyt kun on eri huoneessa niin siihen en herää läheskään joka yö, mutta jos on ollut samassa huoneessa niin siinäpähän valvotaan kaikki! Mieheni ei puhu unissaan eikä herää öisin höpöttämään yksinään! Voin myös vääntää näinkin yksinkertaisen asian vielä rautalangasta jos tahdot!
hei haloo... jokainen taplaa tyylillään olette molemmat oikeassa teidän tilanteissa... loppu nyh turhanpäivänen kinastelu
en yhtään ihmettele jos meille mammoille naureskellaan joka paikassa, kun tällaisestakin asiasta saadaa aikaan melkein kolmas maailmansota=) Itse en mitään niin paljoa kavahda, kuin hysteerisia, kaikkivoipaisia mammoja, jotka tahtovat yleistää omat toimintamallinsa kaikille ainoiksi oikeiksi ja intoilevat sitten niistä tuomitsevaankin sävyyn. Esim. vaikka imetyksestä, joillain toimii, joillain ei. Inhimillisyytensä ja käytöstapansa saa säilyttää vaikka äiti onkin=) Mulla se on ainakin onnistunut, vaikka poju jo 8kk
valvo sitten, tyhmä.
Alkoi n. 10 kuukauden tienoilla, ettei enää nukkunut öisin vaan heräili jopa useita kertoja tunnissa, hysteeristä huutoa ja vierelläolo ei auttanut läheskään aina. isän läsnäolo ei myöskään auttanut. Joskus auttoi kun otettiin tiukasti syliin ja hytkyteltiin, usein nukahtikin tähän- väsymystään kaiketi. Mietittiin että voisi olla sitä eroahdistusta ja että syy oli siinä ettei osannut yht äkkiä enää nukahtaakaan itse vaikka illalla aina hienosti nukahti ilman pihaustakaan. Eli varmaankin ihan ikään liittyvä juttu voi olla jos on alkanut yht äkkiä ilman muutoksia rutiineissa tms. Meillä auttoi unikoulu siinä vaiheessa kun ei illallakaan enää jäänyt mukisematta sänkyyn ilman hyssyttelyjä tai nukuttamisia. Käytiin aina rauhoittamassa muutaman minuutin välein illalla, mutta siten että vauva ei saanut nukahtaa vanhemman läsnäollessa. Kun oli aikansa nukahtanut huutoonsa illalla, loppuivat yöhuudotkin kun seinään. Eli tästä pääteltiin että meillä tuo huuto oli nukahtamisen vaikeutta/eroahdistusta kun ei uni herättyä enää tullut. Nyt on tyttö 1v9kk nukkunut lähestulkoon vuoden heräilemättä, unikouua jouduttu uusimaan vuotiaana ja siitä kerran vielä uudestaan. Aina on auttanut 2-7 päivässä. Ja rauhoittelun välejä pidennettiin aina iän myötä, alussa oli muutama minuutti ja loppukerroilla oli 7-10 min. Yleensä 20-40 min riitti/ilta tätä systeemiä.