Muutin entisestä miehestäni asumuseroon noin puolitoista vuotta sitten. Avioero sai lainvoiman viime keväänä. Meillä oli kaiken poissulkeva avioehto. Muutin itse pois ja vein mukanani irtaimistoa. Teimme suusanallisen sopimuksen omaisuuden erottelusta, entinen mieheni listasi jotain paperillekin, sen mukaan jaoimme hinnakkaamman irtaimiston. Paperissa ei ole nimiä alla, mutta se on tallella. Mitään kuitteja ei ollut tallella siitä mikä osa elektroniikasta tai huonekaluista tms. oli alun perin kummankin. Autot vaihdoimme päikseen, maksoin eksälleni paremmasta autosta ja huonekaluista jne. ison summan väliä ja teimme omistajavaihdosilmoitukset autoista. Tavarasta kuitenkin piisaa tappelua yhä. Asianajajalta asiaa kysyttyäni hän katsoo omaisuuden erottelun tapahtuneen silloin, kun pois muutin.
Suurimmaksi kiistakysymykseksi on nyt kuitenkin päätynyt ennen yhteinen koiramme, joka jäi erossa eksälle (hän halusi pitää koiran). Meillä oli koirasta aluksi "yhteishuoltajuus", eli hoidin koiraa eksän työmatkojen ajan, kunnes kesällä tein asiaan stopin mm. siksi, että koiran hoidattaminen alkoi olla sanelupolitiikkaa. Halusin muutenkin lopettaa kaiken mahdollisen väännön, lasten asioiden sopiminen ko. henkilön kanssa on jo ihan riittävästi. Ex katsoo, että olen yhä 50% vastuussa yhdessä hankkimastamme eläimestä. Minun mielestäni koiran omistus siirtyi omaisuuden erottelussa eksälle, ja sen hoitaminen kesään asti oli puoleltani vain myönnytys, ei velvoite. Varallisuusoikeudellisestihan koira rinnastetaan esineeseen.
Eksä aikoo tuoda koiran nyt hoitooni työmatkojensa ajaksi väkisin vedoten siihen että hänellä on yhtä suuri oikeus pakottaa minut hoitamaan koiraa kuin minun pakottaa häntä pitämään se koko ajan. Hän pyytää minua esittämään jonkun "laillisen paperin" ettei hän niin voisi tehdä. Mihis tässä nyt sitten otetaan yhteyttä että moisen laillisen paperin voisin hänelle esittää :(. Yritin kaivella Finlexistäkin pykäliä aiheeseen, mutta kovin oli sekavaa. Minusta koko homma on taas ihan tarpeetonta kiusantekoa ja eron keskeneräisyyttä eksän puolelta, järkevä ihminen alkaisi hoitaa itse omat kuvionsa, hankkisi koiralle hoitopaikan tai tekisi päätöksen luopua siitä eikä yrittäisi käyttää entistä puolisoansa koiravahtinaan.
Lähinnä minua hirvittää se, että eksä tekee tästä skenaarion lasten vaihdossa (olosuhteiden takia tapaamme ja vaihdamme lapset aina tietyllä parkkipaikalla) ja nakkaa koiran väkisin autooni kun kiinnitän turvaistuimia. Hän on myös sanonut, että voisin esimerkiksi viedä koiran lopetettavaksi kun hän sen minulle hoitoon antaa, mutta se sitten vaan todistaisi kuinka hullu olen. Itsehän en jaksaisi tällaista kikkailua enää lainkaan, mutta jotain kättä pidempää nyt tarvitsen tähän etten ykskaks löydä itseäni koiran kanssa miettimässä olenko taas päätynyt tekemään eksän takia niinkuin en halua, joudu tekemään ratkaisua koiran lopettamisesta tms. Minä haluan rajoittaa kaiken kanssakäymisen eksän kanssa lapsiasioihin, niidenkin hoitamisessa on jo ristinsä.
Suurimmaksi kiistakysymykseksi on nyt kuitenkin päätynyt ennen yhteinen koiramme, joka jäi erossa eksälle (hän halusi pitää koiran). Meillä oli koirasta aluksi "yhteishuoltajuus", eli hoidin koiraa eksän työmatkojen ajan, kunnes kesällä tein asiaan stopin mm. siksi, että koiran hoidattaminen alkoi olla sanelupolitiikkaa. Halusin muutenkin lopettaa kaiken mahdollisen väännön, lasten asioiden sopiminen ko. henkilön kanssa on jo ihan riittävästi. Ex katsoo, että olen yhä 50% vastuussa yhdessä hankkimastamme eläimestä. Minun mielestäni koiran omistus siirtyi omaisuuden erottelussa eksälle, ja sen hoitaminen kesään asti oli puoleltani vain myönnytys, ei velvoite. Varallisuusoikeudellisestihan koira rinnastetaan esineeseen.
Eksä aikoo tuoda koiran nyt hoitooni työmatkojensa ajaksi väkisin vedoten siihen että hänellä on yhtä suuri oikeus pakottaa minut hoitamaan koiraa kuin minun pakottaa häntä pitämään se koko ajan. Hän pyytää minua esittämään jonkun "laillisen paperin" ettei hän niin voisi tehdä. Mihis tässä nyt sitten otetaan yhteyttä että moisen laillisen paperin voisin hänelle esittää :(. Yritin kaivella Finlexistäkin pykäliä aiheeseen, mutta kovin oli sekavaa. Minusta koko homma on taas ihan tarpeetonta kiusantekoa ja eron keskeneräisyyttä eksän puolelta, järkevä ihminen alkaisi hoitaa itse omat kuvionsa, hankkisi koiralle hoitopaikan tai tekisi päätöksen luopua siitä eikä yrittäisi käyttää entistä puolisoansa koiravahtinaan.
Lähinnä minua hirvittää se, että eksä tekee tästä skenaarion lasten vaihdossa (olosuhteiden takia tapaamme ja vaihdamme lapset aina tietyllä parkkipaikalla) ja nakkaa koiran väkisin autooni kun kiinnitän turvaistuimia. Hän on myös sanonut, että voisin esimerkiksi viedä koiran lopetettavaksi kun hän sen minulle hoitoon antaa, mutta se sitten vaan todistaisi kuinka hullu olen. Itsehän en jaksaisi tällaista kikkailua enää lainkaan, mutta jotain kättä pidempää nyt tarvitsen tähän etten ykskaks löydä itseäni koiran kanssa miettimässä olenko taas päätynyt tekemään eksän takia niinkuin en halua, joudu tekemään ratkaisua koiran lopettamisesta tms. Minä haluan rajoittaa kaiken kanssakäymisen eksän kanssa lapsiasioihin, niidenkin hoitamisessa on jo ristinsä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minullakin on yhteisomistuksessa koira, 4-vuotias Ukko-poika, jonka emäntä juuri toi luokseni iltalenkiltä. Emännällä on oma asunto. Mitään ongelmia meillä ei Ukko-ystävämme hoidosta ole ollut - enkä usko tulevan.
Vaikka koira varallisuusoikeudellisesti on esine, se on "esine", jolla on persoona. Minkä vuoksi koiran hankitte, jos se ei teille ole muuta kuin esine? Ellette sille uutta kotia löydä, niin parempi - sen omalta kannalta - kai olisi se lopettaa.
Kyllä minä ymmärrän tuon pointin. Koira hankittiin suhteen alkuaikoina, ja on jo yli kymmenvuotias - elämä ja ihmiset muuttuvat. Kyse on hyvin riitaisesta avioerosta, monen sadan kilometrin välimatkasta ja siitä, että koska koira erossa jäi eksälle, en minä halua olla se joka lopetuspäätöksen tekee. Siihen, miksi minun on käyttäydyttävä koiraa kohtaan näin "tunteettomasti" on paljon syitä. Mietin vain nyt sitä, että eikö olekin niin, että koira on tällä hetkellä eksän, ja hänen kuuluu mahdolliset sijoitus- ja lopetuspäätöksetkin sitten tehdä - muttei hän voi _velvoittaa_ minua enää olemaan aina käskystä käytettävissä koiravahtina.
On se kurjaa että koirasta on tehty välikappale, toki. Mutta kun tässä on vielä lapsetkin, jotka vähintään yhtä kurjassa välitilassa, ja minun on pakko johonkin pistää rajat.
Jos et halua koiraa enää nähdä, sen kun lahjoitat lahjakirjalla omistamasi murto-osan (1/2) siitä vaikka Animalialle tai Oikeutta Eläimille yhdistykselle tai vastaavalle. Riidelköön mies koiran huollosta ekoterroristien kanssa niin pitkään kuin haluaa, he kyllä saattavat käydä spreijaamassa iskulauseitaan exän talon seinään jos koiraa ei kohdella hyvin.