Olen seurustellut tyttöystäväni(23v)kanssa nyt noin vajaa vuoden. Hän on oikein ihana ja viehättävä nuori nainen. Tavatessamme hän oli hoikka,nyt viimeisten kuukausien aikana lihonnut. Ei hän vieläkään ylipainoinen ole, painoa kuitenkin kertynyt varmaan 10kg lisää huolimatta kuinka vaikuttaa syövän tosi niukasti ja liikkuu säännöllisesti. Välillä olen hiukan kummastellut hänen syömistapojaan esim monesti hän skippaa aamiaisen tai sanoo ettei voi syödä mitään illalla klo 6 jälkeen.Pari kertaa on käynyt niin että olen yllättänyt hänet oksentamasta. Joka kerta hän on selitellyt jotain pahoinvointisuutta tai ruokamyrkytystä yms. En ole kelannut sen enempi, kun ei niitä kertoja nyt niin usein ole.
Nyt kävi vähän aikaa sitten niin, että olimme yhdessä viihteellä viikonloppuna. Hän tuli aika humalaan ja alkoi kotimatkalla itkeä..se ei ole hänen normaalia käytöstä. Yritin sitten kysellä mikä on hätänä. Sanoi että hänellä on bulimia ollut jo monta vuotta. En oikein tiennyt mitä ajatella, kun toinen oli selkeesti ihan sekaisin ja hysteerinenkin. Kysyin jotain että onko hän hakenut apua, ja hän sanoi että on käynyt nuorempana lukio aikoina psykologilal, mutta ei ilmeisesti enää. Tämä juttu oli mulle aika järkytys. Samalla hän selitti kaikkea kuinka ei tiedä mitä tarkoittaa normaali syöminen ja että aina salaa ahmii roskaruokaa ja sitten oksentaa, kun minä en ole paikalla. Kysyin mitä hän sitten syö tuolloin ja kertoi, että esim sipsipussin ja suklaalevyn ja pitsan ja paketin jäätelöä!!Huh huh.
Seuraavana päivänä hänellä oli tosi huono olo (varmaan siis viinasta)ja en tiedä muistiko hän mitä oli kertonut. Sanoin että meidän pitäisi ehkä jutella vähän niistä syömisongelmista ja hakea apua. Hän sanoi, ettei ole mitään ongelmaa ja oli vaan vähän liioitellut kännissä. En nyt tiedä mitä ajatella. Hän on ollut kovin erilainen viime aikoina, jotenkin alakuloinen ja ahdistuneen oloinen. Mun mielestä bulimia olisi aika järkevä selitys hänen lihomiseensa "vähästä" syönnistä huolimatta ja aiemmat oksentelut ym tukee tätä. Mutta miten ihmeessä tähän voisi nyt suhtautua ja mitä pitäisi tehdä? Haluan jotenkin auttaa häntä ja olen myös melko huolissani siitä, mitä tällainen oksentelu ja epäterveellinen syöminen aiheuttaa kropalle. Kaikki neuvot ja kokemukset otetaan kiitollisuudella vastaan, myös itse syömishäiriöisiltä!
Nyt kävi vähän aikaa sitten niin, että olimme yhdessä viihteellä viikonloppuna. Hän tuli aika humalaan ja alkoi kotimatkalla itkeä..se ei ole hänen normaalia käytöstä. Yritin sitten kysellä mikä on hätänä. Sanoi että hänellä on bulimia ollut jo monta vuotta. En oikein tiennyt mitä ajatella, kun toinen oli selkeesti ihan sekaisin ja hysteerinenkin. Kysyin jotain että onko hän hakenut apua, ja hän sanoi että on käynyt nuorempana lukio aikoina psykologilal, mutta ei ilmeisesti enää. Tämä juttu oli mulle aika järkytys. Samalla hän selitti kaikkea kuinka ei tiedä mitä tarkoittaa normaali syöminen ja että aina salaa ahmii roskaruokaa ja sitten oksentaa, kun minä en ole paikalla. Kysyin mitä hän sitten syö tuolloin ja kertoi, että esim sipsipussin ja suklaalevyn ja pitsan ja paketin jäätelöä!!Huh huh.
Seuraavana päivänä hänellä oli tosi huono olo (varmaan siis viinasta)ja en tiedä muistiko hän mitä oli kertonut. Sanoin että meidän pitäisi ehkä jutella vähän niistä syömisongelmista ja hakea apua. Hän sanoi, ettei ole mitään ongelmaa ja oli vaan vähän liioitellut kännissä. En nyt tiedä mitä ajatella. Hän on ollut kovin erilainen viime aikoina, jotenkin alakuloinen ja ahdistuneen oloinen. Mun mielestä bulimia olisi aika järkevä selitys hänen lihomiseensa "vähästä" syönnistä huolimatta ja aiemmat oksentelut ym tukee tätä. Mutta miten ihmeessä tähän voisi nyt suhtautua ja mitä pitäisi tehdä? Haluan jotenkin auttaa häntä ja olen myös melko huolissani siitä, mitä tällainen oksentelu ja epäterveellinen syöminen aiheuttaa kropalle. Kaikki neuvot ja kokemukset otetaan kiitollisuudella vastaan, myös itse syömishäiriöisiltä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Parasta olisi tietenkin keskustella asiasta tyttöystäväsi kanssa ja hakea apua, vaikka yhdessä jos hän ei yksin tahdo tai uskalla. En usko että bulimia paranee muuten kuin asiantuntijan kanssa keskustelemalla.
Yritin googlailla jotain tukisivuja bulimiasta tai vastaavaa, muttei oikein löytynyt mitään.
Ainakin terveyskeskukset ottavat vastaan, jos on esim pienempi paikkakunta kyseessä.
Toivottavasti joku osaa neuvoa paremmin ja tyttö saa apua.
Vaikuttaa ehdottomasti siltä, että jonkinlaisesta syömishäiriöstä on kyse. Läheiseni sairastaa bulimiaa ja hänen kohdallaan avun saaminen kesti aivan liian kauan ottaen huomioon, kuinka vakava sairaus on kyseessä. Jatkuva oksentelu voi saada aikaan pysyviä vaurioita ja tuhota terveyden. Usein toistuva oksentelu vaikuttaa mm. kalium arvoihin ja voi aiheuttaa näin ollen rytmihäiriöitä. Sairastuneelle on ominaista juuri ongelmien piilottelu, vähättely ja kieltäminen, sekä se, ettei sairastunut itse tunnista tilanteen vakavuutta, eikä suostu puhumaan asiasta. Tärkeää on, että sinä tiedostat kuinka vakavasta asiasta on kyse ja näytät huolesi myös tyttöystävällesi. Kehottaisin sinua ottamaan hieman selvää syömishäiriöistä ja yrittäisin määrätietoisesti puhua tyttöystävääsi ympäri avunhakemisen suhteen. Voisit selvittää asuinpaikkakunnastanne riippuen mistä tyttöystäväsi saa helpoiten apua, selvittää yhteystiedot ym. ja näin helpottaa tyttöystäväsi kynnystä hakeutua hoitoon. Tarjoudu olemaan mukana kaikessa, mutta älä loukkaannu jos hän torjuu avun, eikä halua puhua asiasta kanssasi. Hänen voi olla helpompi puhua asiasta jollekin ulkopuoliselle. Aikailla ei kannata, sillä sairaus pääsee kehittymään sitä pidemmälle, mitä kauemmin hoitoon pääsy kestää. Eli nyt vaan rohkeasti puhumaan asiasta ja jatka sitä niin kauan, että saat hänen päänsä käännettyä keinolla millä hyvänsä, sillä ongelma ei yksinään häviä mihinkään, pahenee vain! Kehotan varautumaan vihaiseen reaktioon ja suuttumiseenkin asian tiimoilta, mutta sitä ei kannata ottaa kovinkaan henkilökohtaisesti,eikä varsinkaan haudata sen takia koko asiaa. Joskus hän vielä toivottavasti kiittää sinua:)
tässä vielä linkki katsastettavaksi http://www.syomishairioliitto.fi/
Olen 23v nainen. sairastellut vuodesta 03, olin ennen harmaavarpunen ja epäsuosittu.
Laihdutin ja sairastuin bulimiaan,ja sain miehiä kun olin laiha ja kaunis.
Meillä bulimikoilla ei ole mitään muuta elämää kuin ruoka ja ruoka ja ruoka.
Eli kaikki pyörii sen ympärillä vaikka muuta väitetään.
Pyrimme hallitsemaan itseämme oksentamalla jotta saamme kalorit pois kehostamme.
Tyttöysävälläsi on paha ongelma.
Olen aina poikkaisut kaikki suhteet ennenkuin mut on jätetty tän sairauden takia.
Tämä on sivulliselle vaikeeta, tiedän sillä äitini ja ex-mieheni on joutunut kokemaan tän kamaluuden kun on paha olla ja ahmii kaapit tyhjiksi ja vihaa itseään, itkee ja vihaa lisää.
Minulla katkaisuhoito ei auttanut.
Ainut lääke on täsmäsyöminen.
Vahdi tyttöystävääsi että hän syö 5 ateriaa päivässä, ja äläkä missään nimessä sano että hän on lihonnut äläkä vastaa hänen kysymyksiin kosken hänen kehoaan, vaan vakuuttele hänen olevan sopiva juuri tuollaisena.
Ja jos haluat pelastaa suhteenne, pakota hänet terapiaan ja pidä häntä silmällä.
Tämä on todella vaikea sairaus joka vie hedelmällisyyden, hampaat ,hiukset ja läheiset.
Hae hänelle apua ennenkuin kroonistuu.
Tämä on hänen tapansa hallita pahaa oloaan, sinänsä ruoka ei ole se ongelma, vaan se on syvällä .
Minäkään en tiedä mikä on normaali nälkä/kylläisyys.
En tiedä milloin pitää lopettaa.
Tsemppaan kokoajan, ja toivon että paranen joku päivä.
Lämmöllä:
-H
tyypillistä käytöstä. tiedän, koska olen itse bulimikko myös. älä missään nimessä usko tyttöystäväsi kertomiin satuihin "ruokamyrkytyksestä" jne. plaaplaaplaa. sano, että hän on hoikka ja erittäin kaunis tuollaisenaan. menkää yhdessä yksityiselle psykologille, jos mahdollista. jos et tartu asiaan nopeasti, hän todennäköisesti kuolee elektrolyyttihäiriön aiheuttamaan sydänkohtaukseen (jo muutamassa kuukaudessa on mahdollisuus kuolla).
Ihailen sun laistas poikaystävää!
Tuo "niukka syöminen" ja painon nousu on ihan tuttua kuviota minulle, olenhan jo vuosia ja vuosia ollut bulimikko. Voi hyvin olla, etten syö YHTÄÄN MITÄÄN koko päivänä muiden nähden, mutta sitten milloin missäkin syön/ahmin ja oksennan. Ihan vaikka kauppakeskuksen inva-WCssä, autossa, metsässä, omalla kämpillä tietty...
Minusta on päivänselvää että hänellä on yhä bulimia, vaikka hän muuta väittäisikin. Minä itse en KOSKAAN kehtaisi kertoa toiselle, en edes rakkaimmilleni, tästä ongelmastani, ja jos olisin kännipäissäni tunnustanut, olisin TODELLA häpeissäni ja surullinen, pelkäisin...
Minusta sinun kannattaisi jutella tästä hänen kanssaan. Tee heti selväksi että välität hänestä kaikesta huolimatta, ja ettei syömishäiriössä ole mitään hävettävää, mutta että se vain on vaarallista, minkä hän varmasti itsekin tietää.
Toisaalta mikään saarna siitä miten vaarallista tämä on ei varmastikaan tule auttamaan ollenkaan. Kyllä itsekin tiedän miten vaarallista tämä on, mutta silti oksennan joka päivä ja kaiken mitä syön. Tätä on uskomattoman vaikea lopettaa. Bulimian pitkittyessä oksentamisesta tulee paitsi äärettömän helppoa, myös lähes pakonomaista. Vaihtoehtoja ei ole; kun syöt, oksennat. Se mikä menee alas, tulee ylös.
Loppujen lopuksi vain hän itse voi vaikuttaa siihen, parantuuko vai ei. Kukaan muu ei häntä voi auttaa. Valitan, mutta ainakin omalla kohdallani näin on.
alku on hankala jos yrität saada sen puhumaan mutta kyllä uskon että se murtuu eikä pysty pitämään kaikkea sisällä varsinkaan nyt ku tiiät.
Muistelisin että joku toinenkin vai olitko se sinä niin vissiin kyseli jotai että voisiko omalla tyttöystävällä olla syömishäiriö.. Palstan vakiokävijät sitten tunnistivat heti kenestä on kyse ja linkittivät hänen bloginsa tänne jossa puhutaan avoimesti syömishäiriöstä, joten olitko se sinä viime kerrallakin?
muistaakseni tää tyttö, jonka blogi linkitettiin ni oli poikaystävän mielestä laihtunut, ei lihonut. ja blogissaanki (oon lukija :D ) tää tyttö ei kerro oksentavansa ja ei pahemmin ahmikaan.. eli en usko että kyseessä on sama ihminen :)
Mun tyttöystävällä oli anoreksia, oikeastaan on yhä.. Mutta pahin on toivottavasti jo ohi.
Se on raskasta, mutta en osaa antaa mitään hyviä neuvoja. Paitsi, että kuuntele, kehu ja sano, ettet suutu vaikka hän kertoisikin kaiken.. Pahintahan on jos ite menetät malttis tai hermostut!
Oma tyttöystäväni seisoi yli puoltuntia peilin edessä ja valitti, ettei voi yksinkertaisesti lähteä edes ulos. Hän oli mielestän muka ylilihava, ällöttävä ynm.. Mä yritin kaikkeni, mutta osastoltahan ei vältytty.
Nyt hän syö, mutta katsoo kuitenkin kaiken perään.. Täytyy vain luottaa/toivoa, ettei tää alkais alusta.