(--) Hitler valloitti Puolan syksyllä 1939. Keväällä Stalin miehitti Baltian.
Suomi vastasi suursodan uhkaan: se alkoi vimmatusti hamstrata kovia lääkehuumeita. Puolustusvoimat teki Orionin kanssa sopimuksen. Lääketehdas sitoutui pitämään varastossaan Puolustusvoimia varten sellaisen määrän raakaoopiumia, joka vastasi 150:tä kiloa puhdasta morfiinia.
Apteekkarien keskuskunnasta tilattiin kokaiinia, heroiinia ja morfiinia. Pääesikunnan lääkintäosasto tilasi Sveitsistä 50 kiloa morfiinia sekä 35 kiloa heroiinia, josta olisi saanut seitsemän miljoonaa viiden milligramman heroiinitablettia.
Silti lääkintäupseerit olivat tyytymättömiä. Kovia aineita oli niukasti.
Helpotusta oli tulossa. Talvisodan aikana Suomeen virtasi posketon määrä huumeita: Helsingin sotilasapteekkiin oli maaliskuun loppuun 1940 mennessä tullut pelkästään oopiumia 1 511 kiloa. Se tuli pääosin Amerikan Punaiselta Ristiltä ja Ruotsin valtiolta. Joulukuussa 1940 lääkintäkeskusvarastossa oli 117 000 heroiinitablettia, 469 000 morfiinitablettia, 917 kiloa oopiumia ja 351 kiloa morfiinia.
Oli tropit jatkosotaan.
"Se oli mielenkiintoista aikaa aineiden suhteen", muistelee 86-vuotias sosiaalipsykiatrian emeritusprofessori Erik E. Anttinen. Hän soti talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan. Ensin tykistössä, ja lentosotakoulun jälkeen ilmavoimissa.
"Kyllä koviksi huumausaineiksi luettavia jaettiin mielestäni oudon vapaasti. Jos oli yskää, saattoi saada useita kymmeniä heroiinitabletteja, koska se oli tehokas yskänpoistaja", Anttinen muistelee.
Heroiini oli sodan yleislääke: kipuun, yskään, reumaan ja lihassärkyihin. Lääkintäupseereilla oli laukussaan kaksi ampullia kokaiinia, neljä ampullia morfiinia, 30 oopiumitablettia ja 30 heroiinitablettia. Etuvartioon sai mukaansa viiden heroiinitabletin pakkauksen. Jatkosodassa niitä oli korsuissa hyllyillä ja lääkintämiesten laukuissa. Sai vaikka kourallisen.
Heroiinia Anttinen otti "muutaman kerran". Pervitiniä eli berliiniläisen lääketehtaan metamfetamiinia hän muistaa ottaneensa vain kerran, kesällä 1944, kun hän teki tähystäjänä monta taistelulentoa päivän aikana Kannakselle.
Metamfetamiinissa koneessa? "Kyllä se selkeästi tuotiin esille, ettei saa ottaa liian paljon eikä jatkuvammin", Anttinen sanoo. "En muista, että liiallisen Pervitin-annoksen alaisena olisi sattunut lentohaavereita."
Rintamalla tarvitaan kovat tropit, etenkin haavoittuneille ja sisseille. Pelkästään Antineuralgin-heroiinitabletteja meni jatkosodan aikana 7–9 miljoonaa vuosittain.
Saksan armeija oli vähentänyt jyrkästi Pervitinin käyttöä jo vuonna 1941, koska aine oli johtanut yllättäviin ongelmiin. Sotilailla oli harhoja.
Saksa tyhjensi osan Pervitin-varastoistaan Suomeen. Päämajan lääkintäosaston salaisen kirjeen mukaan elokuussa 1941 puolustusvoimien varastoissa oli yhteensä 850 000 Pervitin-tablettia. Hädän hetkellä – etenkin Neuvostoliiton vuoden 1944 suurhyökkäyksen aikana – niitä kului.
Jatkosota – totta puhuen – tasa-arvoisti huumeidenkäyttöä. Rintamalla pienviljelijät ja tehtaantyöläiset kokeilivat aineita, joita oli aiemmin ollut tarjolla vain Helsingin salongeissa. Jotkut jäivät koukkuun.
Sodan jälkeen kaukopartiomiehet ovat kertoneet kokemuksistaan lehdissä ja kirjoissa. Yksi kaukopartiomies muisteli viikkojen pakomatkaansa amfetamiinissa, toinen kertoi nähneensä rintamalla kerrostaloja, tanssityttöjä ja kristallikruunuja. Eräs lähettiupseeri luuli lumen peittämiä kivenjärkäleitä lampaiksi.
Sodan jälkeen vuonna 1946 Helsinki oli levoton pääkaupunki: paljon sotien tuomaa epämääräistä porukkaa ja rikollisuutta. Pelkästään murtoja oli vuoden aikana lähes 15 000. Oli avioeroja, väkivaltaa ja yskivä talous. Laitoksissa makasi rikkinäisiä rintamamiehiä.
Heroiinia, amfetamiinia ja morfiinia oli valunut rintamalta katukauppaan, ja aineita oli sotilasapteekkien varastot puolillaan. Heroiinia käytettiin ja myytiin useissa keskustan kahviloissa ja ravintoloissa. Morfinistiporukat törttöilivät Vanhassa kirkkopuistossa, Paavalin kirkon puistossa ja Hietaniemen hautausmaalla.
Kolme sotaa käynyt Erik E. Anttinen luki lääkäriksi. Kesällä 1950 hänet pestattiin Lapinlahden sairaalaan Helsinkiin.
"Siellä oli päihderiippuvaisia ympäri maata, koska se oli Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan klinikka. Siellä oli varsinkin oopiumijohdannaisten väärinkäyttäjiä", Anttinen muistelee.
"Heille koetettiin antaa jotakin vähemmän riippuvuutta aiheuttavaa lääkettä. Heitä koetettiin kuunnella ja keskustella, saada sitä ahdistusvaihetta lievitettyä. Ne ihmiset hikoilivat, olivat kauhean tuskaisia."
Kuinka moni huumeongelmainen sitten oli haavoittunut rintamalla? Siitä lääkärit olivat eri mieltä. Helsingin kaupunginlääkäri Erkki Jokivartio arveli, että ainakin 60 prosenttia heroinisteista oli haavoittuneita. Lääkärit Achilles Westling ja Jaakko Riippa tutkivat sodan jälkeen 108 narkomaania. Näistä vain 14:llä huumeriippuvuus johtui haavoittumisen jälkeisestä hoidosta.
Poliisikuulusteluissa narkomaanit itse arvioivat, että heitä oli 1950-luvun alun Helsingissä yhteensä noin tuhat.
Siitä on kaksi sukupolvea. Heroiinia kulutetaan nyt paljon vähemmän, mutta muiden huumeiden väärinkäyttö on selvästi yleisempää. Vuonna 2005 Suomessa arveltiin olevan 14 000–19 000 ihmistä, jotka olivat koukussa koviin huumeisiin. Noin puolet heistä asui Helsingissä. Kolme neljästä oli koukussa amfetamiiniin.
YK:n päämajassa New Yorkissa asti ihmeteltiin, miten on mahdollista, että neljän miljoonan asukkaan Suomessa kului 40-luvun lopulla heroiinia vuodessa saman verran kuin muissa maissa keskimäärin 25 vuodessa.
Vuonna 1946 Suomessa kulutettiin – reseptilääkkeinä – 99 kiloa heroiinia.
Suomi ei ollut vielä YK:n jäsenmaa. Ehkä siksi vastaus Helsingistä New Yorkiin oli kylmänviileä: Jatkamme heroiinin käyttöä. Sitä tarvittaisiin itse asiassa entistäkin enemmän – kansanterveydellisistä syistä.
Mitä uhmaa! Kyse on kuitenkin maasta, joka myöhempinä vuosikymmeninä on aina kontannut sen valtakeskuksen edessä, joka on sattunut käskemään.
Lopulta Paasikiven Suomi antoi periksi; Suomi halusi YK:n jäseneksi. Kun heroiini katosi apteekeista 1950-luvun alussa ja morfiinin tarjonta hyytyi, Helsingin narkomaaneille tuli paniikki. Tehtiin apteekkimurtoja ja kierrettiin maaseudun apteekkeja. Niistä sai kovia lääkkeitä, kun selitti olevansa sotainvalidi.
(referoitu Vesa Ojan artikkelia)
Huumehistoriaa/HS
8
2752
Vastaukset
- Sisutabletteja
5.10.2001
http://www.kultti.net/lehdet/yliop.html
Sisutabletteja
"Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun." "
"Vuonna 1936 Suomi – presidentti P. E. Svinhufvudin pieni tasavalta – nousi merkittävän maailmantilaston ylivertaiseksi ykköseksi, ohi Japanin. Seuraavat kaksi vuosikymmentä Suomessa kulutettiin heroiinia kansalaista kohti enemmän kuin missään muualla.
Pohjois-Euroopassa olimme suoranainen kummajainen: heroiinia kului moninkertaisesti enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa – yhteensä."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Heroiini oli pula-ajan Suomen suosittu superl%C3%A4%C3%A4ke/1135244950759
Talvisodassa Amerikka huumasi Suomen morfiinilla ja heroiinilla:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/55941-suomi-oli-nistitilastojen-ykkonen-vuosikausia-%E2%80%93-heroiini-oli-kansanlaake
Jatkosodassa olikin Saksan vuoro amfetamiinin avulla. Pervitiinihän taisi olla enimmäkseen amfetamiinia.
http://www.google.com/search?hl=fi&rls=com.microsoft%3A*&q=pervitiini&lr=
http://www.hs.fi/keskustelu/Ensimm%E4iset narkomaanit olivat sotilaita/thread.jspa?threadID=97005&messageID=1711825
Tapio Onnela: Kemiallista vauhtia
http://users.utu.fi/~taonnela/vauhti.html
PERVITIN, Saksalainen ihmepilleri
http://personal.inet.fi/koti/antero.tanninen/pervitiinin%20tarina.htm
Pervitin oli Saksassa toisen maailmansodan aikana kehitetty lääkevalmiste. Se antoi käyttäjälleen "leijonan mielen ja härän voimat". Sitä käytettiin, kun tiedossa oli ihmisruumiin kyvyt ylittävät tehtävät.
Onko tämä suomalaisen dopingin historiaa?
http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=35
Pervitiini tuli laittomaksi vuonna 1968, jolloin se luokiteltiin huumausaineeksi. Pervitiiniä löytyi Suomen hiihtomaajoukkueen kaapista vielä 1970-luvun alussa.
Mitä se oli käytännössä?
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/panssarit_portinhoikassa_juhannu.htm
"Annoin huutajalle hevosannoksen rauhoittavia pillereitä. Mies söi ne nälkäänsä ja lakkasi ulvomasta."
Arno Forsius: Lääketiede 1900-luvun alkupuolella
Kemoterapeuttien ja antibioottien kehittämisen aikakausi
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/1900alku.html
"Kemiallisen lääketeollisuuden merkittäviä tuotteita olivat aluksi unilääkkeet (Veronaali ja Luminaali)"
---
Ja kuinka sitä läytettiin tositoimissa?
Lääkkeitä oli vain yksi purkki, jossa luki Luminaalia.
http://www.salonseudunsotaveteraanit.fi/salminen_yrjo.php
http://www.salonseudunsotaveteraanit.fi/muistelmatsalminenyrjo.htm
LÄÄKINTÄMIEHEKSI
Olin vielä asevelvollinen ja jäin armeijaan sodan loputtua. Reserviläiset lähtivät pois silloin keväällä. Ja sattui niin mukavasti, että reserviläisten porukassa oli lääkintäryhmä. Nyt lääkintälaukku jäi sinne teltan nurkkaan. Vääpeli sanoi, että kun tuo reppu on joutilaana tuossa nurkassa ja Salmisen Yrjö on puoskarin näköinen, niin annetaan se laukku sille. Ja niin minusta tuli lääkintämies.
Rupesin sitä lääkintälaukkua tarkastamaan. Siellä oli sidetarpeita, saksia, pinsettejä ja kaikkia. Lääkkeitä oli vain yksi purkki, jossa luki Luminaalia. Se oli täynnä tabletteja, joista en tiennyt, mitä ne olivat. Mutta ajattelin, että kun kerran olen lääkintämies, niin tottakai minun pitää lääkkeitä antaa.
Rupesin jakamaan Luminaali-tabletteja niille sairaille, jotka tulivat; kellä oli hammassärkyä, kellä mahatautia ja joku muuten vähän pinnarityyppi. Annoin aina tabletteja 5-6 kpl. Ja miehet paranivat, kertakaikkiaan. Joka ikinen mies tuli terveeksi. Eivätkä ne enää menneet jsp:lle, vaan sanoivat, että mennään sinne puoskari Yrjön tykö, että sillä on lääkkeet, jolla paranee.
Ja niin syötin koko sen puolen litran purkin miehille ja komppaniassa oli hyvä terveys. Kaikki voivat oikein hyvin. Purkki loppui. Otin purkin kainaloon ja menin jsp:n lääkärin tohtori Punnon luo ja sanoin: "Nämä helkkarin hyvät tabletit loppuivat nyt ja miehet rupesivat taas sairastamaan, vaikka olivat kaikki parantuneet." Punto katsoi minua ja sanoi: "Helvetti vieköön, oletko sinä äijä syöttänyt näitä tabletteja miehille?" "Joo, olen minä syöttänyt. Ne olivat hyviä tabletteja ja kaikki paranivat." "Herra siunatkoon tätä äijää! Ne ovat tabletteja joita annetaan juuri kuolevalle sotilaalle ja niitä ei kyllä ole missään muualla käytetty kuin sodassa ja sielläkin vaikeasti haavoittuneille. Ne ovat kovinta huumausainetta, kokaiinia."
Hän heitti purkin nurkkaan ja jäin ilman lääkettä ja sairaus jatkui komppaniassa. Tämä oli lääkärini tarina ja siihen loppui minun hyvä puoskariammattini. Tämä oli myös oma kokemukseni talvisodasta, jonne jouduin silloin, kun Summa oli murtunut ja oli perääntymisvaihe ja se oli sitä vaihetta koko ajan Viipuriin asti. Sotaretki jäi minulle melko lyhyeksi talvisodan aikana.
---
PANSSARIT PORTINHOIKASSA JUHANNUKSENA 1944
V. Rautiainen
Lääkintämiehenä
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/panssarit_portinhoikassa_juhannu.htm
"Sidoin miehen käsivarren. En päässyt selville mitkä olivat "isoja saatanoita". Annoin huutajalle hevosannoksen rauhoittavia pillereitä. Mies söi ne nälkäänsä ja lakkasi ulvomasta. Kun jälkeenpäin kannoin erään haavoittuneen JSp:hen, näin miehen vetelevän raskaita unia puun alla välittämättä enää mistään isoista saatanoista."- pervetiinistä
Taistelu Viipurista 20.06.1944 kertoo pervetiini upseereista. Muistaakseni?
- Tykillä päähän
Matti Koskimaa Tyrjän rykmentti -kirjassaan esittää Matti Kuusen haastattelun s. 300 ja se menee näin:
"Yksi ennenkokematon epävarmuustekijä huolestutti minua ja varmaan muitakin huolestutti sodan loppuvaiheessa. Everstiluutnanttimme, josta 6.7. oli tullut täysi eversti, johti viimeistä taistoamme Pervitiinin ja unilääkkeiden vuoroviljelyn varassa. Kun tilanne vaati, Niilo Usvasalo, Kalle Niemistö, joskus minäkin ravistelimme hänet hereille. Tuskallisesti tajuihinsa palaavan esimiehen vihanpurkaukset eivät meidän suunnassamme johtaneet sanankäyttöä pahempaan. Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme viestin tajuttuaan tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun. Myöhemmin selvisi, että osa kirkonmäen puolustajista oli siinä vaiheessa jatkamassa taistelua. Ihmettelin kerran puhuessani Ehrnroothin 85 -vuotispäivänä, ettei 2. Divisioonan esikunnasta löytynyt heinäkuussa 1944 niin pätevää sijaista komentajallemme, että tämä olisi voinut silloin tällöin nukkua normaalin yön. Kenraali ei selvästikään pitänyt ajatuksesta, sen enempää kuin eversti Kemppi piti siitä, että otin kerran puheeksi hänen ja kenraali Blickin keskustelun Tyrjän Huuhtalammen rannalla. Luojan kiitos itse Mannerheim oli 76 -vuotiaana oppinut, että sodan johtaminen on (myös) ryhmätyötä. Vuosalmelta puuttuivat Airo ja Heinrichs. Vai puuttuivatko?"
- Veteraanin pojanpoika
Oma isoisäni oli jäännyt koukkuun huumeisiin, ilmeisesti pervitiiniin ja mahdollisesti muihinkin aineisiin. Oli hoidettavana Lapinlahden sairaalassa ajoittain, mutta apua ei juuri herunut. Paikallisesta apteekista sai helpotusta tähän huumeriippuvuuteen 3tbl kerrallaan ja niitä haki muutkin veteraanit, ei siitä juuri numeroa tehty, että niitä tabletteja niille jaettiin.
Kotona oli yhtä helvettiä, kun aina ei olut niitä tabletteja isoisälle, alkoivat vieroitusoireet ja harha-aistimukset. Samaa kuului olevan muissakin perheissä, vaarit jahtasivat pikku-ukkoja ja näkivät vaikka mitä. Kerran isoisä alkoi ammuskelemaan jotain olemattomia pistoolillaan huuruissaan, me lapset mentiin äidin kanssa naapuriin turvaan, isä jäi isoisää rauhoittelemaan, veti ukkoa oikein kunnolla kuonoon, kun oli saannnut tarpeekseen näistä huumejutuista. Vanhemmat yrittivät saada apua isoisälle, että olisi saannut kunnon hoitoa tähän huumeongelmaansa, mutta ei siitä mitään tullut, piti vaan kuulemma ymmärtää.
Isoisän kuolema oli kaikille helpotus, kuoli vuonna 1967 ja tuolloin ei juuri näistä huumeongelmista puhuttu. Kait se oli tarkoitus, että aika hoitaa nämä veteraanit pois huumeongelmineen. Ainakin mulle jäi sellainen katkeruus näistä sotaveteraanien hoitamattomista huumeongelmista, kun isoisä olisi ollut muuten mukava kaveri ja osaava (hoiti kyllä arvostettua ammattia). Olisi varmaan elänyt pidempäänkin oikealla hoidolla.- Lukumies.
Tällaista se oli. ja ne, jotka eivät olleet huumeriippuvaisia, eli suurin osa, saattoi sitten retkahtaa pahasti viinaan. Baarit olivat vielä 1970-luvun alussa täynnä näitä entisiä sotilaita, ja osa saattoi ainakin maalla kävellä vielä pussihousuissa. Ja kun yksikin kaveri kaatui suorilta lattiaan aamun kuudennen kolpakon jälkeen, voisi sanoa kirjailija Henrik Tikkasen lailla, ettei sota allekirjoittanut rauhansopimuksia. Sen jatkoi viimeiseen mieheen.
- Veteraanin pojanpoik
Lukumies. kirjoitti:
Tällaista se oli. ja ne, jotka eivät olleet huumeriippuvaisia, eli suurin osa, saattoi sitten retkahtaa pahasti viinaan. Baarit olivat vielä 1970-luvun alussa täynnä näitä entisiä sotilaita, ja osa saattoi ainakin maalla kävellä vielä pussihousuissa. Ja kun yksikin kaveri kaatui suorilta lattiaan aamun kuudennen kolpakon jälkeen, voisi sanoa kirjailija Henrik Tikkasen lailla, ettei sota allekirjoittanut rauhansopimuksia. Sen jatkoi viimeiseen mieheen.
Alkoholi ja sirpaleiden haavat olivat ne helpommin ymmärrettävä asia veteraaneissa. Pentuna en oikein käsittänyt tätä vääristymää, että omalle isoisälle ei löytynyt apua ja naapurin veteraaneja kuntoutettiin urakalla. Nyt vanhemmiten oikein sielua riepoo tämä vääryys, varsinkin kun muista miten mentiin turvaan naapuriin, kun isoisä alkoi näkemään niitä pikku-ukkoja huuruissaan ja alkoi niitä Browningilla ampumaan ullakolla.
Näm huumeongelmaiset veteraanit jätettiin täysin tuuliajolle, noita tabletteja jaettiin kaikessa hiljaisuudessa apteekista, mutta 3tbl kerrallaan on naurettavaa, kun ottaa huomioon välimatkat tuolloin ja kulkuneuvot. Kunnon hoitoa ei ollut tarjolla, ainoastaan mielisairaala oli ainut paikka, mihin pääsi, jos pääsi.
- v....v....v....v....v
Rauhan ajan heroiinin käytön huippu oli vuosi 1948 jolloin sitä kulutettiin reseptilääkkeenä noin 150 kiloa. Määrä oli ilmeisesti noin 20- 50 kertaa se mitä muissa maissa henkeä kohti kulutettiin samoihin aikoihin. Japani lienee ollut lähinnä Suomea heroiinin kulutuksessa mutta sen tiedot puuttuvat. Vuosi 1949 oli viimeinen vuosi jolloin Suomen kulutus oli vielä täysin omaa luokkaansa. Vuonna 1950 kulutus oli jo Australiassa lähes samaa tasoa.
http://postimg.org/image/jhgqcqhax/ - Tero.j
Kipua on monenlaista, eikä siihenaikaan ole juuri muuta ollut, eikä nämä nykyiset uuden sukupolven lääkkeet ole sen parempia, eikä turvallisempia.Itse pidän niitä vaarallisempina, ja vaarallisenpia ne minulle onkin.Oon hengetön mies hyvin äkkiä näillä nykyajan lääkkeillä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k374936- 823506
- 302953
- 612935
- 82757
Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t552280- 391778
Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!
Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….91700- 181691
- 161584